"This was one of the biggest box office bombs of all time, losing a total box office revenue of 58.1 million US dollars (135 million was the original budget for the film)."
Yhdysvallat, lähitulevaisuus ja tässä tapauksessa lähitulevaisuus voisi olla ihan yhtä hyvin nykyhetki, sillä sen herättämien oletusten ja mielikuvien vastaisesti kyseessä ei ole mikään mukafuturistinen elokuva. Siis toki lähitulevaisuus voi olla vaikkapa vuosi 2007 ja se olisi totta, mutta tällä kertaa sen merkitys on vain tavallaan selittää uudenmallisen stealth-murhalentokoneen olemassaolo, ettei kukaan voi mennä sanomaan ettei tollaisia ole.
Siispä armeija on kehitellyt uudenlaisia tappokoneita ja niitä lentämässä ovat lentäjistä parhaimmat, eli lapsellisilta bilettäjiltä vaikuttavat Jamie Foxx, Jessica Biel ja Josh Lucas. Tämä puumajajengi ei ole iloissaan kuullessaan neljännen jäsenen liittyvän heidän ryhmäänsä, sillä siitähän voisi saada vaikkapa jonkinlaisia tyttöbakteereja (Bielin läsnäolosta huolimatta). Yllätys onkin suuri kun neljäs lentäjä ei olekaan fyysinen olento, vaan tietokoneohjelma joka voisi korvata ihmisen. Luonnollisesti kuten lähes aina tekoälytarinoissa, niin tässäkin tapauksessa kone kääntyy ihmistä vastaan. Kyseessä on siis hieman Hal9000-apinointia ja yllättävää kyllä, korkeassa militaristisessa johdossa esiintyy salailua, salaliittoja, etc., mikä on ennenkuulumatonta.
Uskokaa pois, tämä ei ole edes niin hyvä mahtipontisella sinfonialla ja trendikkäällä "vaihtoehtorokilla" maustettu efektitoimintaelokuva, että sitä voisi ylpeydellä kutsua edes Michael Bayn tuotokseksi. Ehei, nyt olemme McG-sarjassa ja näin ollen molemmille nimille tuttu muovisuus ja turvotusta aiheuttavat helvetin kalliit (mutta silti todella halvan oloiset, joka on Rob Cohenille harmillisen tavanomaista) tietokone-efektit ovat pääosissa ja oudosti silti samanlaiset Bayn elokuvat tuntuvat hivenen laadukkaammilta. Mikä ei nyt lopulta auta tai kerro mitään, sillä samaa onttoutta tämäkin elokuva kumisee. Joten esimerkiksi joku Jamie Foxx varmasti puolustelee Steathin tekoa sanomalla halunneensa tehdä irtioton ns. vakavemmista elokuvista ja saamallaan rahallisella palkkiolla, mutta todellisuudessa hänkin taatusti piilottaa tämän elokuvan kotonaan takan liekkeihin.
Juonentynkä kliseisine dialogeineen on vain pakollinen paha jotta elokuva ei olisi pelkkää efektianimaatiota ja silloin kun kuva ei täyty räiskinnällä ja hirveällä vauhdilla, niin sitten kauniit ihmiset poseeraavat pullistellen hauiksiaan ja esitellen bikineitään.
Vastaavasti jos Stealthin ohjanneen Rob Cohenin XXX ja Hurjapäät maittavat, niin kyllä tämä samanlaisesta sokerisesta energiajuomasta käy, mutta kuten niidenkin kohdalla, ajatusten ei kannata antaa edes yrittää nousta kovinkaan korkealla, sillä nyt pinnallisuuskin on pelkkää koristeltua ulkokuorta. Mutta hei, ainakin toimintaa on tarpeeksi.
On kyllä myönnettävä, että ainoa kerta kun Stealthin aikana koin jonkinlaisen mielenkiinnon nousun, oli kun erehdyin aluksi luulemaan sen tekoälyn luonutta tohtoria esittävän Richard Roxburghin olevan Brett Cullen.
Tähdet: *
Stealth
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti