Minotaur (2006)

Tony Todd esittää tässä elokuvassa kreikkalaiseen mytologiaan lukeutuvaa hahmoa nimeltänsä Deucalion ja sama hahmon nimi oli käytössä myös Vincent Perezin esittämällä "hirviöllä" elokuvassa New Orleansin Frankenstein. IMDb listaa hahmon samaksi, mutta eipä se niin taida kuitenkaan olla, vaan Todd on olevinaan se muka todellisuuteen liitettävä myyttinen hahmo (ilman yliluonnollissta vibaa), kun taas Perezin kohdalla se on vain hahmon nimi ja toki samalla vertauskuva liitettäen Prometheukseen, joka tohtori Frankensteinin tavoin loi ihmisen muulla tavoin kuin rakastelemalla.

No väliäkö tuolla.

Joskus muinoin (ja varmaan vielä tänäänkin) Minosin saarella pahat henget sun muut olivat vallassa ja paikalliset palvoivat härkää, joten tietenkin kuningatar antautui sänkyyn sellaisen kanssa, jotta saatiin aikaiseksi ihmishärkä, Minotaurus. Eläinpornon ohella näemme kuinka pitääkseen Minotauruksen tyytyväisenä ja Minosin saaren vauraana ja voimakkaana, uhrattiin muutaman vuoden välein eläinihmiselle ruuaksi tavallinen ihminen. Kun tarpeeksi monta teiniä on heitetty pedon suuhun, alkavat kyläläiset viimein harkitsemaan fyysistä vastarintaa ja niinpä kylän vanhimman (Rutger Hauer) vastusteluista ja peloista huolimatta Theo (Tom Hardy), joka luonnollisesti on ennustusten paimensankari, menee ja kohtaa aika makeen näköisen sarvipään.

Katsokaa kuinka reppanan näköinen tämä suomessakin tälläisenä julkaistu dvd on

ja kuinka hieno se olisi voinut olla

Hitto, itse ostin elokuvan Rutger Hauerin ja myyttisen kertomuksen vuoksi, mutta jos olisin nähnyt elokuvan hyllyssä tuolla jälkimmäisellä kansikuvavaihtoehdolla, niin pelkästään se olisi riittänyt.

Vaikka eipä tuo haittaa, sillä minä pidän tästä elokuvasta ja yllättävän paljon pidänkin. Se näyttää pirun hienolta ja vaikka ei ilmeisesti mikään kaikkein kallein tuotanto ole ollutkaan, päätellen siitä kuinka rajatuissa ja hieman ahtaissa tiloissa lähes kaikki tapahtuu (siis härkäpään labyrintin ulkopuolisetkin kohtaukset), niin meikkaus, valaistus ja etenkin puvustuksen ja itse mörököllin design ovat hiton hienoja. Joten vaikka Tom Hardysta tuleekin

mieleen Hiidenpata ja Tony Toddista Jennifer Lopez The Cellissa, niin ne ovat vain plussaa ja tämä pesee kyllä äkkiseltään ajateltuna kaikki viime vuosien mytologiaseikkailut Titaaneista Persian Prinssiin.

Tietenkään kovin tosissaan tämän elokuvan historiakuvausta ei kannata ottaa, sillä musiikin elektronisuus ja vaatetuksen nykyaikaisuus eivät istu menneisyyden myyttien seuraan yhtä hyvin kuin jonkin Marilyn Mansonin musiikkivideoon. Eli siinä mielessä Minotaur istuu hyvin noiden Titaanien seuraan.

Päääosanäyttelijät vetävät roolinsa kunnialla ja enpä muista koska viimeksi Tony Todd on ollut yhtä uhkaavan oloinen (ei koko aikaa, mutta tarpeeksi), mutta Hauerin minimaalinen ruutuaika on suuri pettymys ja sivuosissa on sen verran runsaasti naamaa väänteleviä rasittavia huutajia, että he alkavat kyllä välillä käymään hermoille ja pahasti.

Efektit ovat pääosin onnistuneita, mutta muutaman kerran ne paljastavat tuotantoarvonsa keinotekoisuudellaan. Eli tietokone-efekteissä on sitä leijuvaa ilmavuutta ja kuvasta irtioloa.
Lisäksi käytännön tehosteisiin liittyy ajoittain virheitä, kuten ajassa 47:41 näkyvät stuntmiehen vaijerit
Kuitenkin itse Minotaurus on selvästi ajatuksella toteutettu ja näin ollen satunnaiset efektimokat eivät tönäise elokuvaa taikka katsojaa pois radaltaan.

Lopputuloksena on hyvin viihdyttävää nykyaikaista keinohistoriaa ja ahtaan paikan mörököllikauhua.
Ja jos siellä vain ei olisi niitä ylinäytteleviä kuorohuutajia, niin se olisi ihan ok.

Tähdet: ***
Minotaur