Lohikäärmeen nyrkki (Dragon Fist / Lóng Quán, 1979)

Tahdon huomauttaa, että juonikuvauksessa käytetyt roolihahmojen nimet ovat samassa muodossa kuin katsomassani kasettijulkaisussa. Dvd-version katsoville hahmojen nimet esiintyvät todennäköisesti eri tavoin kirjoitettuna, sillä tässä käännöksessä ne eivät kovinkaan paljoa kuulosta samoilta kuin millaisia oikeasti ovat. Mikä sitten aiheutti välillä pientä päänvaivaa koettaessani yhdistää näyttelijöitä roolihahmoihin.

Mestari Tsong Tsing Chung (Yen Shi-Kwan) kyseeenalaistaa mestari Chingin (Hsu Hsia) kungfumestaruuden ja haastaa hänet kuolettavaan mestaruustaistoon. Chingin oppilas ja samalla ottopoika Pau-Jun (Jackie, tai kuten nimi tässä tapauksessa kuuluu, Jacky Chan) vannoo suojelevansa leskeksi jäänyttä vaimoa ja nyt isätöntä tytärtä, mutta myös kostavansa mestarinsa kokeman häpeällisen häviön.
Tsong Tsing Chung ei kuitenkaan ehdi kauaa nauttia voitostaan, kun saa tuta ilkeän asenteensa johtavan vaimoparan itsemurhaan. Tämä toimii silmien avaajana ja Tsong Tsing Chung katuu aiheuttamiaan harmeja leikkaamalla jalkansa irti (vähän niin kuin Cary Elwes), jotta ei voi enää suorittaa legendaarista lentävää potkuaan.
Tässä ehtiikin kolme vuotta kulua ennen kuin Pau-Jun löytää Tsong Tsing Chungin, vain huomatakseen vastassa olevan raajarikon ja näin nuorukainen ei siis pääse tyydyttämään kostonhimoaan reilussa tappelussa. Samaan aikaan paikallinen rikollispomo Lo Wei (valitettavasti en tiedä kuka, mutta hahmon nimi on sama kuin elokuvan ohjaajan) haluaa tuhota Tsong Tsing Chungin klaanin, jotta voisi lopullisesti orjuuttaa lähitienoot ja tässä apuun tulee kostoa kaipaava Pau-Jun. Siispä huijataan nuorukainen suorittamaan pahuuden suunnitelmia, mutta kuten me kaikki tiedämme, niin totuudella on paha tapa haluta esiin ja tällöin lohikäärmeen nyrkki löytää uusia tuttavuuksia ilkeiden ihmisten kasvoista.

Lohikäärmeen nyrkki on Jackie Chania sieltä vakavammalta suunnalta, joten hirveän ilomielistä slapstick-komediaa ei ole esitteillä ja tuimailmeinen Chan ei edes yhtä tappelukohtausta lukuunottamatta käytä ympäristönsä esineitä avukseen. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään negatiivinen asia, sillä Lohikäärmeen nyrkki on mainio toiminnallinen elokuva, jolla tuntuu olevan jotain sanottavaakin katumuksesta ja turhasta vihanpidosta.

Näyttelijät tekevät varsin hyvää työtä ja etenkin Yen Shi-Kwanin esittämä muuntuminen vihamielisestä sadistista suurta murhetta kantavaksi mieheksi, joka tuhoaa tietoisesti lahjansa jotta voisi osoittaa katumustaan on aivan loistavasti esitetty, vaikka ajoittain nykivä leikkaus ja pähkähullu dubbaus koettaakin parhaimpansa mukaan muuntaa elokuvan surumielistä sävyä. Tästä johtuen tuon hahmon asenteen muutos tulee kuin puun takaa ja saattaa aluksi vaikuttaa hämmentävältä.

Toki elokuvassa on pientä huumoriakin mukana, mutta suurin osa komiikasta tulee kyllä dubbauksesta, tekstikäännöksestä ja muista hieman ulkopuolisemmista seikoista. Englanninkielisen dubbauksen tehneet henkilöt puhuvat kuin joutuisivat korottamaan ääntään metelin ylitse ja valtaosa aksenteista on kenties tahallisenkin huvittavia. Vastaavasti nämä seikat tuovat ainakin itselleni nostalgisen olon, kun muistelen lapsuuden kultahetkiä (en suihkuja) jolloin tuli useinkin katseltua juuri näitä tälläisiä kasettijulkaisuja (käsittää erityisesti italo- ja aasialeffat), joissa oli aina Lohikäärmeen nyrkin tavoin huulisynkkaus pahemmin vinossa kuin Lara Flynn Boylen nykyinen naama, lyönnit kuulostivat maton tamppaukselta ja kuvasuhde oli aina niin pielessä, että välillä tuntui kuin kuvassa olisivat näkymättömät ihmiset keskustelemassa.

Taistelukohtaukset, joita on aika reippaasti, ovat hienoja ja välillä näyttäisi siltä kuin he tanssisivat robottia nopeutetusti. Ja myönnettäköön, että näitä elokuvia katsookin ensisijaisesti nimenomaan siksi, että näkisi hoh! hah! hih!-repliikkejä (ihan oikeasti) toistavien pyjamaihmisten heiluttavan jalkojaan ja käsiään kuin olisivat lähitaistelukolibreja sokerihumalassa. Siinä suhteessa Lohikäärmeen nyrkki ei petä ja hyvä niin.

Lisäplussaa elokuva saa eräänlaisesta onnistuneesta westernfiiliksestä, jota ajoittain hyvinkin Morriconemainen musiikki vain korostaa. Lisäksi kuvassa olevat roskat ja naarmut tuovat vanhaan elokuvaan oman lisänsä.

Ja ei, en maksanut elokuvasta viittä euroa, vaikka kannessa oleva hinta saattaa sellaista väittääkin. Olinkin hieman näreissäni huomatessani, että tuo hinta olikin kansimuovin sijaan kirjoitettu paperiin.

Tähdet: ****
Lohikäärmeen nyrkki