Hammerman: vaaralliset graffitit (Hammerman, 1991 - 1992)

Hammerman on 13 jaksoa kestänyt MC Hammerin suosion ympärille teetetty animaatiosarja 90-luvun alusta, mutta en muista esitettiinkö sitä suomessa laisinkaan. Jos, niin itse en ainakaan tuolloin sitä seurannut, vaan tutustuin siihen vasta tämän nimenomaisen kasetin myötä. No, ainakin sarja sai täällä vähintäänkin kaksi kasettijulkaisua osakseen (tämän lisäksi tiedän olemassa olevan Hammerman: filmitähti-kasetin) ja näin ollen minimissään kuusi jaksoa on ollut meillekin saatavilla.

On ymmärrettävää, että MC Hammer, joka 90-luvun alussa oli selvästikin suosionsa huipulla U Can't Touch This-hitin myötä, päätti sitten murjoa kun rauta oli kuumaa. Sarjan lyhytikäisyys ja Hammerin omien sanojensa mukaan viimeinen naula uskottavuuden menetykseen eivät sitten kuitenkaan loppuun asti kantaneet, edes haaremihousujen avustuksella ja maine jäi pitkälle ns. yhden hitin ihmeeksi, joka sittemmin tuhlasi holtittomasti rahojaan, päätyen lopulta konkurssiin.
Toki  MC Hammerilla oli muitakin hittejä kuin U Can't Touch This, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.
Käytännössä MC Hammerille kävi kuten Vanilla Icelle. Hetken maailman isoin tähti jolle kaikki vaikutti olevan mahdollista, mutta sitten romahdus ja epätoivoista uskottavuuden etsintää, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Myönnettäköön, että itsekin aikoinaan seurasin MC Hammerin musiikillista uraa vain Please Hammer, Don't Hurt em- ja Too Legit to Quit-levyjen verran, kunnes aloin tylsistyä hänen musiikillisen materiaalinsa parissa. Se ei kuitenkaan vaikuta siihen tosiseikkaan, että noilta nimenomaisilta levyiltä löytyy nykyisen huumoristatuksensa ohella pirun tarttuvaa popmusiikkia. Joten vaikka MC Hammer saattoi jäädä jonkinlaiseksi tähdenlennoksi, niin parempi niin kuin kokonaan ilman.

Mutta kuitenkin, tuon suosionsa huipulla MC Hammer kokeili siis myös muutakin kuin pelkkää musiikkia ja vaikka näyttelijänä hän ei mitään Vanilla Icen Cool as Icen kaltaista roskaklassikkoa saanutkaan aikaiseksi, niin tämä Hammerman on ainakin aika lähellä sitä.
Sillä katsottuani tämän kasetin sisältämät kolme jaksoa, en laisinkaan ihmetellyt, että miksi sarja jäi lyhytikäiseksi. Samalla kuitenkin sisällön psykedeelisuus ja suomidubin mukanaan tuomat tahattomat huvittavuudet saivat minut haluamaan loputkin jaksot nähtäväkseni, vaikka en ehkä lisää tehtäväksi.

Hammermanissa MC Hammer on oikean nimensä mukaisesti Stanley, jonka isoisä oli muinoin ollut Soulman niminen supersankari, mutta jäänyt ammatistaan eläkkeelle.

Nyt nuorisokeskuksessä työskentelevä Stanley saa haltuunsa maagiset, puhuvat kengät (ihan oikeasti) jotka muuttavat herkkäsieluisen miehen rehvakkaaksi supersankariksi joka räpillään ja tanssiliikkeillään päihittää kaikki yhteiskunnan viholliset. Näin Hammerman paikkaa Soulmanin jättämän aukon rikollisuuden torjunnassa ja tekee sen haaremihousujen ja naamanvääntelyn tukemana.
Hammerman on hieman kuin kiltimpi versio Maskista ja itse asiassa etenkin Maskin animaatioversiota ajatellessa näillä on aika paljon yhteistä, niin piirrostyylissä, ideassa kuin huumorissakin. Tuleekin mieleen, että onko Hammerman saanut ideoita alkuperäisestä Mask-sarjakuvasta ja Mask-elokuva, sekä -animaatio sitten Hammermanista. Ääh, luen nyt vain asioita liian pitkälle.

Hammermanin kulmikas, hieman kubistinen piirrostyyli, räikeät värit, rikkonainen anatomia ja muut happoelämykset tuovat mieleen kaikkea 2001:n väriorgioista vanhoihin Maantiekiitäjä-piirrettyihin. Ensimmäiset ja vahvimmat mielikuvayhteydet loin kuitenkin Paula Abdulin Opposites attract-musiikkivideoon ja Nanny-sarjan animoituun alkutekstiosuuteen. Ja oikeastaan Hammerman onkin kuin Nannyn ja tuon Abdulin musiikkivideon, taikka pikemminkin sen musiikin yhdistelmää.

Abdulin musiikkivideo tulee mieleen jo siitä, että MC Hammer esiintyy omana itsenään piirretyn taustan edessä. Näissä osuuksissa MC Hammer kertoo ympärillään oleville lapsosille jakson sisällöstä ja lopussa paljastaa mikä oli kulloisenkin tarinan opetus. Ne opetukset ovat sitä sarjaa, että graffitit ovat ilkimysten tekosia.

Sarja sisältää paljon musiikkia, mikä on ymmärrettävää sillä Hammerman päihittää vihollisensa tanssimalla ja räppäämällä. Erityisen hauskaa näissä tanssi-iskuissa on se, että aina kun Hammerman ryhtyy siihen, niin jostain syystä taustalle ilmaantuu jotain gogo-tyttöjä ketkuttelemaan ja tottakai kaikki laitteet, rakennukset ja jopa tulenlieskat saavat tanssitaudin.
Musiikki on varsin tarttuvaa, eli aika tyypillistä aikansa MC Hammeria ja osa sarjassa soivista kappaleista onkin herran levyiltä otettuja. Valitettavasti suomidubbauksen vuoksi alkuperäinen ääniraita on koko ajan sen verran hiljaisella, että se heikentää musiikillisten osuuksien tehoa. Hauskaa tosin on se, että suomidubbauksen ansiosta hahmot kuulostavat siltä kuin katsoja kuuntelisi MC Nikke T:n levyä ja etenkin välillä lauluihin yhdistetyt käännökset ovat loistavia:
"My my my, et saa koskee."

Kasetilla on siis kolme jaksoa.

Vaaralliset graffitit (Defeated graffiti)

Jossa Törkymestari, eli tosi creepyn näköinen pahishahmo houkuttelee lapsia tekemään graffiteja, mutta pelkän visuaalisen haitan lisäksi näillä maaleilla tehdyt kuvajaiset heräävät eloon tekemään tuhmuuksia.

Mistä kenkä puristaa? (If the shoe fits)

Jossa Cruella de Vilin sukulainen koettaa ryöstää itselleen kaikki maailman kengät, mutta hän ei ottanut huomioon eläviä jalkineita.

Työtä, työtä, työtä! (Work this!)

Jossa hullu saksalainen tiedemies (tottakai) tekee lapsista duunarizombeja ja he vihaavat asioita jotka vievät huomion pois itse työnteostä. Kiukun kohteeksi joutuvat etenkin musiikki ja tanssiminen.

Pidän kovasti sarjan oikeita ihmisiä ja animaatiota yhdistelevästä alkutekstiosuudesta (joka Nannyn ja Bel Airin Prinssin tavoin kertoo koko sarjan idean laulun muodossa) ja pidän suuresti myöskin itse jaksojen kulmikkaan vääntyneistä piirroksista, vaikka se onkin enimmäkseen aika hutaistun näköistä.

Musiikin tuoma rytmikkyys kuitenkin harhauttaa ajatuksia sopivasti.
Opetusten kahvi voi olla kuumaa-taso on todella nolostuttavan hauskaa ja suomidubbauksen DJ Konnat-, Rapatti-, MC Nikke T-tyyli on erinomaisen huonoa.
Mutta toki samalla hauskoina pitämäni asiat ovat sellaisia vain sopivasssa annostelumäärässä ja haikailemieni lisäjaksojen myötä varmastikin teho laantuisi sille tasolle jonka vuoksi sarja tosiaan tyrehtyi 13 jakson pituiseksi. Kyseessä on siis pitkälti animaatiosarja jonka miellyttävyys tulee sieltä niin huono että hyvä-akselilta.

Kuriositeettina Hammerman on loistavaa tavaraa ja MC Hammerin hittien tavoin sille on helppo nykyisellään nauraa, mutta myöskin pitää, vaikka ei sitten sitä ääneen kehtaisi myöntääkään. Ainakin on hauskaa vetää tämä kasetti esiin vieraiden läsnäollessa ja sanoa "it's hammertime!" Joka tietenkin on myös itse sarjassa Hammermanin tokaisu kun on vasarointiaika.

Tähdet: ***
Hammerman: vaaralliset graffitit