Supergrass, Stone Roses, Paul Weller, Cast, Sparklehorse, Del Amitri, Portishead, etc. Siispä jos ei muuta, niin ainakin aikansa hipsterit varmaan pitivät tämän elokuvan soudtrackista.
Patty (Winona Ryder) kokee hevosonnettomuuden ja poikakoulussa turhautunut Baker (Lukas Haas) päättää auttaa neitoa viemällä hänet koululle, mikä tietenkin johtaa... ei mihinkään kiinnostavaan, sillä tämä on aivan hiton puuduttava elokuva.
No okei, kun Baker salailee naisen läsnäoloa koulussa ja muut pojat tietävät Bakerin valehtelevan, niin yksi pojista lyö jostain syystä seinää murtaen kätensä. Se oli typeryydessään aika mielenkiintoista.
Idea on ilmeisesti siinä, että Haas ihastuu Ryderin esittämään vanhempaan naiseen ja luonnollisesti tämä nainen on sitten sellaisella arkipäiväisellä tavalla haitallinen vaikutukseltaan. Jotain siinä hahmojen tavanomaisuudessa onkin tavallaan viehättävää, kun Ryder ei ole mikään femme fatale joka syöksee Haasin murhien ja valtiopetosten päihdehuuruisiin syövereihin, vaan hahmot ovat ainakin olevinaan tavallisia ihmisiä tutummilla ongelmilla. Ongelmaksi muodostuu se, että vaikuttaa siltä etteivät tekijät luottaneet tavallisuuden olevan tarpeeksi kiinnostavaa ja näin ollen taustalle on pitänyt vääntää eräänlaista murhamysteeriä (joka on kyllä aika kaukaa haettu tulkinta), joka sitten vaikuttaa koko ajan jälkikäteen mietityltä seikalta. Siispä se arkipäiväisyys alkaa kompuroimaan tuon kuolemaidean kanssa ja tuolloin se tavallinen koulupoika ihastuu vanhempaan naiseen-tarina alkaa vaatimaan Ryderilta sitä juonikkuutta, jota hän ei varmastikaan itse tiennyt odotettavan. Eli lopputuloksena on tavallisia ihmiskohtaloita joiden tenhoa koetetaan vahvistaa epätavallisilla murhenäytelmillä ja se ei todellakaan ole niin kiinnostavaa kuin toivoisi. Jos John C. Reillyn esittämä poliisi ja pari muuta siihen juonentynkään liittyvää seikkaa olisi leikattu pois, niin kyseessä voisi olla onnistunutkin ihmissuhdedraama ja siihen viittaavat etenkin Haasin ja isäänsä esittävän Chris Cooperin yhteiset kohtaukset.
Tai olisi ja olisi, sillä vaikka Haas onkin ihan kelvollinen tylsistyneenä ja haaveilevana opiskelijapoikana, niin Ryder on valitettavan tylsä vanhempana naisena. Eikä kyse ole jännitystarinan epäsopivuudesta, vaan siitä ettei Ryder varmasti ole ollut tällöin vielä valmis ns. vanhemmaksi naiseksi, eli nykykielellisesti puumaksi.
Se seikka aiheuttaa kyllä omassakin ajattelussani ongelmia, sillä vaikka Ryder onkin viisi vuotta Haasia vanhempi, niin neidin tänä päivänäkin nuorekkaat kasvonpiirteet ja elokuvan valmistumisaikainen ruhtinaallinen 25 vuoden ikä eivät oikein istu yhteen poikakoulun ajatusten kanssa.
Kenties se kuitenkin on vain elokuvan laiskiaismainen hitaus joka sen suurimman puuduttavan tunteen aiheuttaa, sillä se vanhempi nainen-juonikin taitaa olla liiaksi omaa mielikuvitustani. Mutta minkäs teet, kun sitä koettaa keksiä edes jotain herättävää, kun Viaton viettelijä ei sitä itse tee.
Tähdet: *
Viaton viettelijä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti