Aiemmin olen puolikattavasti esitellyt elokuvakokoelmaani ja olen toki myös silloin tällöin paljastellut soundtrackejani, mutta nyt ajattelin esitellä sen kokonaisuudessaan. En siis tietenkään eritellen jokaista levyä, mutta niin että ne kaikki ainakin joten kuten näkyvät kuvamuodossa. Ja tietenkään se ei pidä paikkaansa, sillä jos elokuvan musiikin on tehnyt jokin muusta kuin elokuvamusiikista tutumpi yhtye/artisti (esim. Daft Punk, Nine Inch Nails, Prince, Deep Forest, Tangerine Dream, Pink Floyd, etc.), niin ne levyt olen luonnollisesti sijoittanut eri hyllyihin, kyseisten tekijöiden muiden levyjen joukkoon. Mutta tuosta ensimmäistä kuvasta näkee ainakin noin 80 prosenttisesti elokuvalevyni.
.JPG)
Uskokaa tai älkää, mutta tehdessäni tätä postausta minulta jäi tyystin huomaamatta yksi kokonainen torni soundtrackeja ja näin ollen korjaan tyhmyyteni lisäämällä kuvan siitä tähän väliin.
.JPG)
Jep, pidän elokuvamusiikista.
Mutta näkisittepä koko levykoelmani. Se ajaa isonkin ihmisen hulluksi.
Ja jos tälläiset postaukset tuntuvat edes vähän jonkinlaisesta "leveilyltä", niin totta hitossa, sillä osittain ne ovatkin sitä. Keräilyn suhteen sitä kuitenkin näkee aina hieman vaivaa ja on luonnollisestikin ylpeä saavutuksistaan.
Siksipä kokoelmastani löytyy sellaisia merkkiteoksia kuten Fantastic Four? Bridget Jones's Diary? Dangerous Minds? FREE WILLY 2!
.JPG)
Hahaha!
Okei, löytyy sieltä oikeasti jotain hyvääkin
Millainen elokuvamusiikki iskee sinuun?
9 kommenttia:
Hieno kokoelma. Ja varsin kattavakin. Löytyy kaikenlaista kivaa kuunneltavaa laidasta laitaan. Kyllä tuommoista kollektiivia kehtaa jo hieman retostaakkin.
Levykokoelmaa voi kutsua aina täydelliseksi jos siellä joukossa on The Spy Who Shagged Me.
Ei kun siis...
Kyllä tuollaisella kokoelmalla sietääkin leveillä! Joitakin (alemmissa) kuvissa näkyviä levyjä löytyy minunkin elokuvamusiikkikokoelmasta, vaikka kokoelmani onkin varsin pieni tuohon verrattuna. Onneksi soundtrackeja löytyy aika hyvin kuunneltavaksi YouTubestakin, vaikka se ei olekaan ollenkaan sama asia kuin levy hyppysissä.
Tron Legacyn musiikit ovat muuten olleet juuri tänä viikonloppuna itselläni ahkerassa soitossa. Taas.
Se on justaansa se levy, joka minulta tulee puuttumaan tästäkin eteenpäin :D
Itsekin kuuntelen usein tubesta leffamusikkia. Etenkin kun sieltä löytää usein sellaisten leffojen musiikkia joiden soundtrackien löytäminen on vaikeampaa kuin Jeesuksen nimmarilla varustetun Longinuksen keihään.
Kunniotettava levykirjo! Itse kulutin aikoinani Pulp fictionin sekä myöhemmin Broken Flowers -soundtrackit loppuunsa. Matrixin ja Crown soundtrackitkin olivat koetuksella. Ai nii ja uusimpana villityksenä tietysti Drive-elokuvan musiikit.
Minulle käy monesti niin, että kun kuulen elokuvassa jonkun hyvän biisin, niin haluan kuunnella sen uudelleen ja samalla huomaan, että elokuvastahan löytyy muitakin hyviä kipaleita kun soundtrackin haalin käsiini.
Pystyn samaistumaan tuohon, sillä niin käy minullakin.
Viime aikoina tunnelmaa neljän seinäni sisällä on kohottanut Django Unchainedin ST. Myös Boogie Nights on soinut ja Eleni Karaindroun Ikuisuus ja päivä. Philip Glassiin palaan säännöllisesti, varsinkin Mishimaan ja Koyaanisqatsiin. Pysyvin levyhyllyaarteeni on kuitenkin noin kymmenen levyn sarja Michael Nymanin ST:ja.
Eikös Agentissa, joka tuuppasi minua ole Dr. Evilin loistava Hard Knock Life -parodia?..
Ei kun se taisi olla Kultamunassa.
Tässä on se Will Smithin Just the two of us-kappaleesta tehty parodia.
Smithin biisikin taitaa jotenkin pohjautua Bill Withersin samannimiseen kappaleeseen.
Burt Bacharach ja Quincy Jones ovat ne syyt miksi Austin Powersia minulta löytyy.
Lähetä kommentti