Trapped: Buried Alive (2002)

Kirjoitan tätä sunnuntaina 17.1 kun ulkona on vielä kuluneen viikon lumimyräkän seuraukset nähtävissä, joten on vain aiheellista katsoa elokuva lumivyörystä.

Michael (Jack Wagner) on arkkitehtinä suunnitellut laskettelukeskuksen uuden hotellin ja vienyt tyttärensä Paigen (Aubrey Dollar) sekä uuden vaimonsa Emilyn (Gabrielle Carteris) katsomaan kättensä jälkiä. Samaan aikaan eräs laskettelukeskuksen työntekijöistä varoittelee hotellinomistajaa potentiaalisesta lumivyörystä ja paikka tulisi siten sulkea jotta säästyttäisiin ihmisuhreilta, johon vastaus on tietenkin että raha puhuu, ole sinä hiljaa. Samaan aikaan kun Michael vierailee kaupungissa ja Paige angstailee kiltille äitipuolelleen, päättää se lumi vyöryä peittämään koko hotellin. Siispä lumen alla on jumissa perinteisiä katastrofielokuvan hahmoja kuten edellä mainitut uusioperheen jäsenet joiden tulee oppia sietämään toisiaan, raskaana oleva nainen jonka persoonallisuus on olla raskaana (siksi repliikkejä kuten "olen raskaana"), ahne paskiainen, sankarillinen teini, etc. Riidellään, joku tarjoutuu marttyyriksi, siellä täällä välikatot romahtelevat, sähkö koettaa antaa iskuja ja edessä on muutakin sellaista mitä olettaakin näkevänsä. Jep, uusi vyöry on luvassa ja aika tietenkin lopussa.

Niin ja tämähän on melkein kuin tuplaisku Beverly Hills 90210-sarjaa, ajatellen kun mukana on sekä emosarjasta tuttu Gabrielle Carteris että myöskin oheissarjaksi syntyneestä Melrose Placesta tuttu Jack Wagner. Tässä kuitenkin kuva L.A. Law-sarjan päähenkilöistä:

Mistä tulikin mieleeni kuinka Melrose Placea markkinoitiin jonkinlaisena aikuisempana versiona Beverly Hillsin maailmasta, että nyt ovat koululaiset kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa jolloin eteen tulee vastuu omasta elämästä, joka tarkoittaa tietenkin töissä käyntiä ja tukkeutuneen viemärin puhdistamista. Tiedättehän, Beverly Hills oli fantasiaa kun Melrose Place arkirealismia. Siksipä kaikki Melrose Placen hahmot olivat jotain kirurgeja sekä samaan aikaan mainostoimiston trendisettereitä ja näyttivät malleilta eivätkä Randy Quadilta (sori Randy). Näin ollen "aikuisuuden" vuoksi Melrose Placessa oli olevinaan vähän vanhempia näyttelijöitä kuin Beverly Hillsissä (aikalailla samaa ikäluokkaa molemmissa oli, se oli vain sosiaalinen status joka osoitti sarjojen välillä iän) ja tästä jaksettiin ajoittain sarjojen risteytyessä mainitakin kun esimerkiksi Melrose Placen Jakella oli ongelmia aloittaa suhde Beverly Hillsin Kellyn kanssa, koska jälkimmäinen oli sellainen pikkutyttö. Jaken roolissahan oli Grant Show, mies joka tunnetaan muun muassa sellaisista klassikoista kuten Coopersmith:

No kuitenkin, vaikka molemmissa sarjoissa esiintyi todellisuudessa samanikäisiä näyttelijöitä niin esimerkiksi Beverly Hillsissä ilman luokalle jääntiäkin samalla luokka-asteella oli esiintyjiä joiden iät vaihtelivat esimerkiksi syntymävuodesta 1972 niinkin kauas kuin 1961. Sarjan vanhin teini saattoikin olla Gabrielle Carteris joka edusti tuota vuotta 1961 ja muistaakseni taisi ajoittain haastatteluissa todetakin tuntevansa ikänsä vuoksi olevan hieman irrallaan nuoremmista näyttelijöistä ja jos rehellisiä ollaan niin vaikka nätti nainen onkin, kyllä hän näyttikin vanhemmalta kuin vauvanaamaiset kanssaesiintyjänsä. Aivan sama ongelma ei vaivannut Melrose Placea sillä siinä ei porukka ollut samalla luokalla ja täten sen määrittelemässä ikähaarukassa, mutta yhtään ns. aikuisempi se ei tuntunut kuitenkaan olevan, ei vaikka väriskaala olikin vähemmän pastelli, sillä samat itkupotkuraivaridraama sen sisältöä väritti. Carteris vaikutti aina näyttelijältä joka olisi sopinut paremmin johonkin vähän "vakavampaan" sarjaan ja ei varmastikaan olisi ollut väärässä paikassa jossain Teho-osaston kastissa, mutta vaikka Melrose Place oli olevinaan aikuisempi kuin Beverly Hills niin tuskin hän ainakaan saman hahmon muodossa olisi sopinut täysin senkään todellisuuteen ja siitä olisi ollut kiittäminen Darren Staria.

Melrose Place ei sekään synnyttänyt elokuvataivaalle kiintotähtiä vaikka sielläkin oli samanlaista yritystä, mutta osaa sarjan näyttelijöistä ainakin näkee edelleen aktiivisesti joissain televisiosarjoissa ja toisin kuin Beverly Hillsin kohdalla osan oletin saavan vahvempaakin näkyvyyttä elokuvien puolella. Tämä Trapped: Buried Alive on samaa sarjaa edellisten postausten Kohtalokkaan lööpin ja Impact Pointin kanssa, että ei se ainakaan Jack Wagnerilla suurempiin teoksiin johtanut.

Kyseessä on perinteinen (halvemman puolen) katastrofielokuva jossa hahmot ja tapahtumat pidetään tutun kaavan mukaisina eikä siten katsoja oikein pääse kokemaan vaaran tunnetta arvatessaan kuka selviää tai mitä nurkan takana odottaa. Kuten usein muulloinkin saman genren edustajien kohdalla, huomio siirtyy itse katastrofin kuvaamiseen ja siten sen vaikuttavuuteen tehosteena. Televisioelokuvana Trapped: Buried Alive ei tietenkään ole mikään Roland Emmerichin megalomaaninen tuotos, mutta ihan kelvollisen näyttävä niinä vähäisinä hetkinä kun jotain ylipäätään on ollut varaa tehdä. Edellinen tosin tarkoittaa arviolta kahta minuuttia. Pienet huolimattomuusvirheet kuten se miltä maisema näyttää lumivyöryn jälkeen (ts. huomaa ettei mitään ole tapahtunutkaan koska neitsytlumelle astellaan selvästikin ensimmäistä kertaa) vievät liiaksi pois tapahtumista ja se on ikävää kun nimenomaan katastrofin aidonoloisuuteen kiinnittää huomiota enemmän kuin hahmojen tekemisiin.

Elokuva ei välty tahattomalta koomisuudelta, joista suurin liene hetki kun Michael varoittaa ettei hotellia peittävää lunta saa kaivaa teollisuuskoneella koska rakennus ei tule kestämään sen aiheuttamaa lisäpainoa. Kun näin tapahtuukin, päättävä elin tulee pyytämään mieheltä julkisesti anteeksi, kertoen hänen käsinkaivuuajatuksensa olevan oikea ja samalla kieltää ketään kaivamasta käsin koska... no, vain koska.

Tähdet: **

Trapped: Buried Alive