Niin joo, jos tuo edellisen postauksen Anthony Hopkins-elokuva, Henkimaailman kahleissa sai osakseen Manaaja-vertailuja niin miten käy Anthony Hopkins-elokuvan jossa hän esittää pappia suorittamassa manausta?
Michael (Colin O'Donoghue) kuuluu pappissukuun ja nyt olisi nuorukaisen valittava kulkeako samalla tiellä vai ei. Hän onkin jo sopivasti opiskelemassa alaa ja siinä vaiheessa kun hän on mielestään päätöksensä ei-vastauksesta tehnyt, tulee reilupappi Matthew (Toby Jones) kiristämään Michaelia jatkamaan koulussa ja tekemään lisäopintonsa aina Roomassa asti. Täällä hän saa mentorikseen isä Lucasin (Anthony Hopkins) joka koulii nuoresta herrasta manaajaa, joka siten olisi paras keino todistaa Michaelille Saatanan olemassaolo ja vakuuttaa että usko on todellakin oikea uravalinta hänelle. Tietenkään Michael ei heti käännä päätään, mutta sekin vielä kierähtää ympäri kun isä Lucas tulee riivatuksi.
Tämä oli neljäs Mikael Håfströmin ohjaama jenkkielokuva ja jos unohdetaan Pahuus sekä muut kotiruotsissa tekemänsä teokset, niin The Rite oli neljäs osoitus ettei se mahdollinen lahjakkuuden siirtyminen kulkeutunut uudelle mantereelle saakka sillä sen verran keskinkertaisia teoksia on Håfström siirtymänsä myötä jenkeissä tehnyt. Tämä saa tuumimaan josko Pahuus sekään nyt sitten niin kummoinen teos oli ja oli sitä enemmänkin suhteutettuna vaikkapa silloisiin pohjoismaisiin elokuviin tai kehitellen jonkin muun rajaavan määritelmän kuin verrattaen sitä globaalimmin. En tiedä, kunhan horisen jotain sillä The Rite sai jälleen kerran miettimään niitä monia ohjaajia jotka tekivät kotimaassaan mestariteoksiksi luokiteltavia tai ainakin jonkinlaisia vaikuttavia ns. edelläkävijäelokuvia, mutta sitten siirryttyään isompiin piireihin tavoittelemaan suurempia yleisöjä päätyivät persoonattomiksi liukuhihnaohjaajiksi. Håfström valitettavasti tuntuu jenkkiteostensa perusteella ajautuneen sellaiseksi ja vaikka esimerkiksi tämä The Rite onkin ihan kelvollista ajantappoa, niin juuri sen yläpuolelle hän ei ole vielä tuntunut dollarielokuvillaan päässeen. 1408, Escape Plan, Shanghai, Derailed ja nyt tämä vuorossa oleva The Rite voivat kukin olla ihan viihdyttäviä ja parista näistä olen pitänyt ihan tarpeeksi uusintakatselua varten, mutta jos ajateltaisiin näiden olevan Håfströmin ainoat elokuvat niin yksikään niistä ei ole vertailussa olisi se Pahuus jolla murtauduttiin ulos kotimaan markkinoiden rajoituksista. Sori jos sain nyt kuulostamaan esimerkiksi tämän The Riten olevan ajanhukkaa, koska ei se sitä ole, mutta ei tästä silti huomaa mitään elokuvan ihmelapsi-kosketusta ja vaikka kyseessä on hyvin näytelty ja aika varmaotteinen kauhuelokuva niin se on myös yllätyksetön ja riskitön eli aika tasapaksu kokemus.
The Rite on niitä kauhuelokuvia joka ottaa jonkin lajityypistä tutuksi tulleen ilmiön ja koettaa tehdä saman tarinan realistisesti muka osoittaen missä muut olivat väärässä, että me olemme tällä kertaa kertomassa mikä on totuus ja miten asiat oikeasti sujuvat. Siksipä siellä on ne pilkalliset viittaukset Manaajaan osoittamassa sellaisen olevan fiktiota, mutta vaikka The Riten visuaalinen anti onkin hillitympi niin käytännössä ihan samat asiat se tekee vain väittäen, että colour onkin color ja siksi tyystin eri juttu. Ihan perustoimivaa säikyttelyä, mutta ei sen kummempaa ja kyllä siellä kaikki your mother sucks roosters in hell-tyyppiset murinat ja oksentelut ovat mukana. Ehdottomasti parasta on Anthony Hopkinsin eloisa roolisuoritus paholaisen riivaamaksi päätyvänä pappina ja siinä demonin vallassa olemisessa hän on ihan hyvä Linda Blair.
Niin ja tottakai tämäkin pohjautuu tositapahtumiin.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti