Maanviljelystutkimuslaitoksessa kasvatetaan heinäsirkkoja ja nekin tarvitsevat ateriansa, mutta "pliis hei, ne ovat heinäsirkkoja eivätkä jotain tarantelloja" on väärä toteamus kun sirkat eivät itse halua olla vaihtoehto perinteiselle lihansyönnille vaan haluavat ihmisten olevan sitä niille. Nämä kaikenlaisille tuholaismyrkyille immuunit sirkkahirviöt ovat tohtori Axelrodin (John Heard) aikaansaannos ja maanviljelysagentti tai jotain Maddy (Lucy Lawless) syystäkin ihmettelee, että miksi teit niin? Kuka hitto menee luomaan tuhoutumattoman tuholaisen paikassa jossa kehitellään keinoja kasvattaa isompia ja maukkaampia tomaatteja? Siispä sirkat määrätään tuhottavaksi, mutta koska elokuva kestää pidempään kuin 11 minuuttia on selvää että ne pääsevät leviämään ja se tapahtuu Jurassic Parkistakin tutulla teollisuusvakoilutavalla.
Samaan aikaan kun Maddy koettaa estää murhasirkkoja tappamasta amerikkalaista elämäntapaa murehtii hän hajoavaa avioliittoaan kun miehensä Dan (Dylan Neal) haluaisi pistää molempien urat hetkeksi taustalle ja perustaa oikean perheen vaimonsa kanssa, mutta Maddypa näkee lapset tulevat aviomiehen kera jossain siellä kaukana takana kun prioriteettina on ura. Niin ja Maddy on sopivasti raskaana, mutta Dan ei sitä vielä tiedä.
VOI EI, SITRUSFESTIVAALI!
Mielenkiintoisesti samana vuonna 2005 kun tämä Locusts ilmaantui julkaistiin myös elokuva Locusts: The 8th Plague jossa siinäkin ihmislihalle persot geneettisesti muunnellut heinäsirkat matsasivat B-luokan tähtien kanssa (Dan Cortese, Jeff Fahey, Julie Benz, etc.).
Miksi?
No kuitenkin, Locusts: Day of Destruction on ihan ok perinteinen eläinkauhistelu jossa näyttelijät huitovat enimmäkseen tyhjää ja päälle on sitten animoitu kasa mustia tahroja esittämään heinäsirkkaparvia (osa tehosteista on selvästi tehty siten, että on kuvattu lasin päällä olevia sirkkoja ja sitten nostettu se etualalle). Väliin huolestuneita tilastoja tuholaisten levinnäisyydestä ja arkistomateriaalia oikeista ötököistä napostelemassa heiniä, mutta hetkittäin tilanteet joissa suljetaan ikkunat ja vakuutellaan turhaan kuinka eivät ne sisälle pääse kun ne kuitenkin pääsevät ovat lajityypissään aika onnistunutta kauhistelua. Siispä Locusts ei missään vaiheessa sorru silkkaan typeryyteen, mutta ei vastaavasti myöskään nouse rutiinijännitystä korkeammalle, että varsin tavanomainen tv-elokuva on kyseessä ollen juuri sillä rajalla antaako ruhtinaalliset 3/5 vaiko pysytellä kahdessa tähdessä.
Suosikkikohtaukseni on se jossa puhelinmyyntifirmassa vietettävät synttäribileet keskeytyvät kun siellä huomataan lähestyvä sirkka-armada ja yksi duunareista sanoo "that is one funky cloud".
Yksi aika mielenkiintoinen seikka on se, että Lucy Lawlessin hahmo Maddy Rierdon ja Dylan Nealin Dan Dryer (joka tosin on IMDb:ssä kirjoitettu väärin muotoon Dyrer) olivat samana vuonna myös elokuvassa Vampire Bats, että liekö tässä ollut ajatus tehdä oikeastikin jokin Lawless Television Cinematic Universe?
Vampire Bats oli kyllä huomattavasti koomisempi tapaus ja sitä ilmeisesti tarkoituksella, että ainakin se erottaa nämä kaksi vaikka muutoin ne voikin nähdä samanlaisina ja samantasoisina teoksina. Näistä totean Locustsin olevan parempi eläinkauhussa, mutta Vampire Bats saattaa toimia joillekin hölmöytensä ansiosta viihdyttävämpänä.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti