Jäävuoresta lohkeaa ilmastonmuutoksen vuoksi palanen ja heti on muinainen dinosaurushai vapaana ja matkalla paratiisisaarille lämmittelemään. Tänne on myös maitojunalla palannut Trace (Eric Balfour) joka oli aikoinaan suurin puhein lähtenyt valloittamaan maailmaa, mutta koettaa nyt keksiä edes jotain pitääkseen itsensä leivässä. Trace toimii siis kalastajana ja näkee eräänä kauniina päivänä kuinka dinosaurushai popsii pari hengenpelastajaa, mutta vaikka kaikki uskovat kyseessä olleen haihyökkäys kukaan ei usko miehen puheita jostain mörököllihaista, joten ilmeisesti koko jutulla ei ole mitään väliä jos se on vain pelkkä tavallinen hai. No, sittenhän voidaan varoituksista huolimatta pitää ne suunnitellut rantabileet kun se on vain hai.
Jos jossain on Dinosharkissa nähty erityistä vaivaa ja mielikuvia herättävää näkemyksellisyyttä niin sen musiikissa. Alkutekstien musiikki kuulostaa osuvalta johonkin suuremmankin luokan Zorro-seikkailuun ja heti perään hypätään John Williamsin Jaws-teemaa kopioimaan. Ei se mitään, onpa siellä myös pätkä joka muistuttaa erehdyttävästi Led Zeppelinin Kashmiria. Salsaa, synapoppia, kitarasankarointia, surffia, eeppistä sinfoniaa, hiphoppia ja kaikki tietenkin sellaisella halvahkon kuuloisena Star Inc.-kopiointina. Sillä tarkoitan tietenkin vain sitä, että näillä budjeteilla ei palkata mitään Prahan sinfonia-orkesteria, mutta Casioon on sentään varaa. Pisteet siis säveltäjä Cynthia Brownille, joka jos ei muuta oli ainakin saanut vapaat kädet ja omasi mielikuvitusta niitä liikuttamaan.
Muutoin ei Dinosharkissa mielikuvitusta oikein olekaan ja ihme, että Roger Corman on kehdannutkin ottaa kunnian elokuvan ideasta kun se on käytännössä ainoastaan yksi lukuisista Tappajahain liukuhihnakopioista. Finaalikin on varsin suoraan esikuvastaan aina niitä haist it!-onelinerin tokaisua kun kohtalokas laukaus suoritetaan ja hitaasti vaikeroiden uppoavaa haita myöten. Edes itse dinosaurushaista ei ole saatu juuri muuta irti kuin, että se on hai ja syö ihmisiä. Ei ole edes mikään poikkeuksellisen iso taikka ruma, kunhan on vain hai.
Se "vain" on aika kuvaava ajatus koko Dinosharkista koska kaikki on vain ihan ok-tasoa, että ei ole oikeastaan mitään joka nostaisi mielialan kattoon taikka laskisi sen lattiaan. Se on vain ihan ok. Traileri antaakin elokuvasta paljon reipashenkisemmän kuvan kuin mitä se todellisuudessa on ja siinäkin varsin näkyvästi esitetty dinosaurushain sekä vesiskootteroivan Tracen kaksintaistelu on kyllä varsin riemastuttava hetki elokuvassa, mutta se ei ole lähellekään koko kuva. Tämä kaikki saa olettamaan Cormanin tuottaneen Dinosharkin ainoastaan tekosyynä hyödyntää lomamatka Puerto Vallartaan muutoinkin kuin aurinkotuolissa loikoillen. Oletettavasti siksi hän olikin ominut yhden näkyvistä sivuosista itselleen. Kun nyt kerran sattui olemaan paikalla eikä pyytäisi itseltään palkkaa.
Tähdet: **
3 kommenttia:
Tässä pähkäilen katselisinko Sharkzillan vai Don Johnsonin ja Mark Hamillin tähdittämän The Cityn. Jälkimmäisessä Hamill esittää mielipuolta, joka ei ole Jokeri.
No nyt tuli paha. Toisaalta Sharkzillassa näyttää olevan Myytinmurtajia esittämässä itseään ja hyvällä säkällä tulevat syödyksi, mutta toisaalta The Cityssa näyttää olevan Hamillin ja Johnsonin ohella Robert Forster ja Robocopien OCP-lakeija Johnson.
En sitten lopulta katsonut kumpaakaan. Meni liian vaikeaksi nääs.
Lähetä kommentti