Tromavillessa, maailman myrkkyjätepääkaupungissa (jep, Toxic Avenger on ympäristötietoinen elokuva) asuva kömpelö nörtti Melvin (Mark Torgl) joutuu ylimielisten sporttipoikien ja aerobictyttöjen pilan kohteeksi, minkä vuoksi hän päätyy pinkki tutu päällään radioaktiivisen jätetynnyrin täytteeksi. Saastan seurauksena Melvin kokee muodonmuutoksen ja hänestä tulee itsevarma, lihaksikas, kasvoiltaan epämuodostunut ihmishirviö Toxic Avenger (Mitch Cohen), joka uusia kykyjään hyväksikäyttäen kostaa väärintekijöille. Punkkarit aiheuttavat pikaruokalassa harmia? No problem, tungen heidät uuniin ja teen yhdestä jäätelön.
Toxie kulkee tekemässä hyvää auttaen muun muassa mummoja turvallisesti tien ylitse, avaa tiukkoja purkinkansia, hakkaa raiskaajia ja auttaa vauvoja syntymään. Hänestä tulee jopa homoikoni ja saa kauniin naisen, Saran (Andree Maranda) rakkautta osakseen, että elämä on entiselle Melvinille yhtä auvoa. Niin ja tottakai Sara on sokea, mutta ei se mitään niin oli hänen opaskoiransakin. Edessä on kuitenkin suuria ongelmia kun sankarinviitta putoaa yhden vaivaisen viattoman (todellisuudessa valkoisen orjakaupan harjoittaja) lyhytkasvuisen mummelin tunkemisesta pesukoneeseen ja samanaikaisesti korruptoitunut pormestari on lupautunut luovuttamaan suojelualueelta maata suuryhtiön ydinjätteeen dumppauspaikaksi ja sitähän ei Toxie voi sulattaa. Ehkäpä vanha kunnon suolien ulos repiminen auttaa palauttamaan uskon hirviön sankaruuteen?
Vaikea kuvitella etteikö kukaan joka vähääkään on kiinnostunut B-elokuvista tai etenkin ns. roskaelokuvista olisi tietoinen sekä Tromasta että Toxic Avengerista, sillä niin suuri merkitys niillä on ollut omassa piirissään jo ammoisista ajoista. Toxic Avenger saattaa olla vieläpä laajemmin tunnettu vaikkakaan ei ehkä täysin tietoisena ilmiönä, koska epätodennäköisistä lähtökohdistaan huolimatta se oli lyhyen aikaa hyvinkin onnistuneesti markkinoitu kaikelle kansalle kun alkuperäisen elokuvan perässä tulivat aikoinaan pelit, lelut, sarjakuvat ja animaatiosarja.
Mustan huumorin värittämästä väkivaltaisesta niin huono että hyvä-trashista tuli väliaikaisesti lapsille sopiva ilmiö.
Huomioitavaa on toki vieläpä se, että osa valtavirtamenestyksen kiitoksista pitää suunnata Turtlesien suuntaan, olihan kuitenkin Toxicin ja kumppaneiden animaatio- ja leluversiot varsin samassa linjassa Teenage Mutant Hero Turtlesin kanssa, että hyvin olisi voinut uskoa kaikkien heidän jakavan saman todellisuuden.
Itselläni ei penskana ollut Toxic Avenger tai siis pikemminkin Toxic Crusaders-leluja, mutta esimerkiksi minullakin ollut Turtlesien Mutagen Man-nukke olisi mennyt ihan yhtä uskottavasti läpi Toxicin maailmasta kuin kilppareidenkin.
Jonkin verran tuli Toxicin animaatio- ja sarjakuvaversiota seurattua, mutta kyllä itselleni ne rakkaimmat ilmentymät olivat elokuvat jotka lukeutuvat siihen sarjaan, että iässä jolloin kaksi ensimmäistä näin olisi äitini varmaan paheksunut katsomaani jos olisi siitä tiennyt. Ja samalla mainitsen, että tämä ns. koko perheen version vähintäänkin henkinen yhteys turtleseihin saattoi aiheuttaa sen kuinka vaikka Toxic oli kansainvälinen ilmiö niin ainakin sen alkuperä saattoi jäädä kuvitelman sen olevan TMNT-spin offin varjoon. Siksi mahdollisesti kyseessä oli jotain jonka ei edes täysin tiedetty olevan kokonaan oma juttunsa. Kenties? Liekö sillä väliä?
The Toxic Avenger on hyvin tromamainen elokuva samaan tapaan kuin ne lähes kaikki ovat, minkä vuoksi kaikki on tietoisesti ylilyötyä sekä hyvin halvan että siten myöskin kömpelön oloista. Tämä on varsin tyypillistä Tromalle ja sitä ei muuta ei muuta budjetin suuruus taikka ajantuoma tekninen kehitys elokuvanteossa saati sitten kokemus joka antaisi ymmärtää mitä muuttamalla saataisiin seuraavasta ns. laadukkaampi. Oli se sitten visuaalinen tehoste, esiintyminen taikka ihan mikä vain, tekee Troma tietoista roskaa ja pitää sen myötä hauskaa, luoden ilontunteen joka myös helposti tarttuu katsojaan. On siis vaikea sanoa onko näytteleminen huonoa koska totta Mooses se on, mutta se on tarkoituksellakin sitä ja siten hyvin kokonaisuuteen istuvaa, jolloin sitä voisi sanoa sen olevan omassa ympäristössään jopa hyvää. Tämä tosin edellyttää, että huomioi Toxic Avengerin olevan tietoista roskaa ja kun jokainen vastaantuleva hahmo näyttää crackhuoralta diskossa kokemassa epileptista kohtausta pahimman tourettekohtauksen aikana, tulee vain ymmärtää ja hyväksyä osana normaalia arkea.
Visvaa, verta, ulosteita, irtojäseniä, sairaan isoja korvakoruja, turkkilaisen merimiehen kielenkäyttöä, paljasta pintaa, transvitsejä, heterovitsejä, kaikki ovat pilkan kohteena ja lista jatkuu sisällyttäen kaiken mitä on mieleen juolahtanut sillä jos se on hetkenkin vaikuttanut hauskalta tai ei on se taatusti pistetty mukaan.
Toxic Avenger on aikalailla täydellistä trashia ja jos haluaa tutustua Troma-tuotantoon taikka lajityyppiin ylipäätään niin sitä voi ehkä suositella muitakin vaihtoehtoja, mutta kuitenkin lopulta harvassa ovat näin kattavasti tarvittavat piirteet omaavat esimerkit jotka eivät ole hauskan huonoja vahingossa ja joissa olisi vieläpä hahmo joka olisi yhtä mieleenpainuva sekä oikeastikin toimiva.
Pienistä uranalkajaisrooleista löytyvät Patrick Kilpatrick ja täysin huomioitta jäävä Marisa Tomei. Kuvassa heistä ensimmäinen:
Tähdet: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti