Toxic Avenger (John Altamura/Ron Fazio) on pyyhkinyt mopillaan kotikaupunkinsa Tromavillen puhtaaksi saastasta, joten ei enää rikollisia ja poliitikkoja. Ihmiset voivat rauhassa tanssia kaduilla, ottaa tatuointeja ja harrastaa tuholaistorjuntaa, ja Toxie voi käyttää aikansa toimimalla avustajana sokean tyttöystävänsä Clairen (Phoebe Legere) työpaikalla sokeinkeskuksessa. Tarjolla on muun muassa koripalloilua ja katolla suoritettavia luontokävelyitä eli kaikkea sitä mitä sokeat kaipaavatkin, varsinkin ilman valvontaa. Aika käy hieman pitkäksi joten haluttua vaihtelua arkeen tuo tuhma suuryritys Apocalypse Inc., joka päättääkin räjäyttää edellä mainitun palvelutalon ihan noin vain huvikseen. Toxie on kuitenkin jälleen estämässä enemmän pahuuden leviämisen Tromavilleen, jonka vuoksi Apocalypse Inc. päättää huijata hirviösankarin etsimään kadonnutta isäänsä Japanista ja siellä tarjolla olevan teknologian avustuksella poistettaisiin Toxiesta radioaktiiviset myrkyt jotka tekevät hänestä superin. Samaan aikaan Apocalypse Inc. on tekemässä Tromavillesta yhtä suurta ydinjätteen kaatopaikkaa, että etsi ja tapa se daddy-o äkkiä, sinua tarvitaan kotona.
Kuten usein jatko-osien kohdalla myös tätä Toxic kakkosta pidetään yleisesti ottaen heikompana kuin ensimmäistä osaa ja osittain sen saattaa selittää seikka, että se kuvattiin sen verran pitkänä jotta lopusta saatiin leikattua erilleen kolmososakin. Sitten kun vielä kolmonen julkaistiin sopivasti erillään kakkosesta ilman tietoa sen olevan myöhemmin tehdyn jatkon sijaan samaa irralleen leikattua materiaalia, tuntui kakkonen varmastikin monista varsin rikkonaiselta teokselta, vaikkakaan lopetus ei kuitenkaan ole niin avoin kuin tuolla tiedolla luulisi. Joskin tuntuu hivenen hassulta kritisoida jotain Toxic Avengerin jatko-osaa huonommaksi kuin edeltäjäänsä, sillä kyseessä on jo alkujaankin elokuva(sarja) joka on tietoisesti huono ja jos ajatellaan ensimmäisen elokuvan juonen rakennetta niin aika hajanaiseksi sekin lopulta jää kun esimerkiksi suuryrityksen jäterikos estetään repimällä pormestarin suolet ulos, mikä ei varmastikaan estä jo allekirjoitetun sopimuksen täytäntöönpanoa. Saati sitä kuinka ensimmäinenkin elokuva tuntui heittävän mukaan kaikki mieleen tulleet ideat sopivat ne sinne taikka eivät, että jos siitä oltaisiin haluttu saada aikaiseksi jonkinlainen ns. hyvä elokuva olisi sitä virtaviivaistettu huomattavissa määrin.
Mutta niin, on tylsää huonoa elokuvaa ja on viihdyttävää huonoa elokuvaa, että tietenkin huonoudellakin on tasonsa eikä siten se ole niin itsestäänselvää edes elokuvien välillä joiden työnkuvaan kuuluu olennaisesti trashina oleminen. Toxic kakkonen ei kuitenkaan ole huono huono teos vaan hyvinkin viihdyttävä joka rikkonaisuudestaan (kahtia leikattu, Toxicin näyttelijä sai kenkää ja toinen otti puolessa välissä kopin) huolimatta on toimiva elokuva ja joka mielestäni aiempaan verrattuna jopa parantaa menoa lähes joka suhteessa, sisältäen huomattavasti enemmän muistettavia hetkiä, loi ensimmäistä paremmin pohjaa joka jäi elämään myöhemmissäkin vaiheissa ja toi mukanaan muutaman näyttelijävaihdoksen taikka roolihahmon joilla tuota kivijalkaa vahvistettiin merkittävästi. Kakkanen kun vaihtoi sokean tyttöystävän näyttelijän sellaiseen joka tuntui ottavan roolinsa paremmin kieli poskessa kuin edeltäjänsä, mukaan tuotiin istuvasti ilkeä suuryhtiö Apocalypse Inc. jonka ainoa tehtävä tuntui olevan radioaktiivisen jätteen levittäminen sekä mummojen töniminen ja yritystä edustamaan pistettiin persoonalliset hahmot jotka eivät vaikuttaneet vain kertokäyttöisiltä, ja kun tuli aika pistää esiin ällöttäviä toimintakohtauksia siirryttiin pelkän veripalttuväkivallan sijaan sellaiseen Tom & Jerry-tyylisen komiikan pariin joka nosti viihdyttävyyspisteitä. Tietenkin tämä tekee Toxic kakkosesta ensimmäistä enemmän komedian jonkinlaisen kauhukomedian sijaan ja se lajityypin tiukempi rajaaminen saattaa olla joillekin hienoinen ärsyke, mutta itse olen aina nähnyt nämä kaikki pelkkinä komedioina ja siten se oli jo ensimmäisen jälkeen jo enemmänkin tervetullutta. Jotain kakkosen tietoisesta siirtymästä enemmän komediaan kertoo jo se, että kun suunnilleen 25 minuutin kohdalla tulee tiivistelmä ensimmäisen elokuvan tapahtumista niin se mainitaan itseä piikitellen siten, että muistattehan mitä ensimmäisessä elokuvassa tapahtui? ja sitten tulee synopsis jossa takaumassakin näytetään leffan logo. Eikä parodisuus jää vain itseironiaan vaan huomioita tehdään toisaallekin, kuten vaikkapa näyttämällä että Angel Heartin (1987) Louis Cyphre istuu Apocalypse Inc.:n johtoportaassa:
Kyseessä on siis puhtaammin komedia ja se kannattaa nähdäkin sellaisena. Lisäksi suosittelen katsomaan tätä kakkososaa hieman kuin Imperiumin vastaiskua eli elokuvana joka alkaa hieman kesken ja loppuu hieman kesken, minkä vuoksi yksinään se ei ehkä ole tarpeeksi ehyt kulkeakseen täysin soolona, mutta joka tuo sarjaan lähes kaikki sen merkittävimmät palat ja joka on kantava tukipilari ollen todellisuudessa juuri se mistä Toxic Avenger muistetaan, vaikka ei ehkä saakaan huomiota sen mukaisesti.
Muun muassa pahis jonka nenä puristetaan paistetuksi kalapiiraaksi, pahis joka nuijitaan hattunsa sisään, pahis josta tehdään koripallo, pahis josta tehdään nuudeliateria, pahis jonka kädet repeävät irti ihan noin vaan vahingossa, hiton tarttuva tukkarocktunnuskappale ja klassikoiden klassikko, tämä vuoropuhelu:
Apocalypse Inc. Chairman: Neither a borrower, nor a lender be... Shakespeare.
Homeless Woman: Fuck You... David Mamet
Nämä ja monet muut kohtaukset ovat niitä jotka ovat jääneet mieleen ja syystäkin, ovathan ne sopivan kierolla tavalla hauskoja, aivan kuten koko elokuvakin.
Riemastuttavaa roskaa!
Tässä kakkososassa ensiaskeleitaan elokuva-alalla otti Michael Jai White ja missäköhän happiteltassa hän päivänsä viettää kun näyttää vielä nykyäänkin samanikäiseltä kuin vuonna 1989?
Tähdet: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti