Red Rover (2003)

Kylie (Jodi Lyn O'Keefe) pääsee lomalle pöpilästä koska on nyt mieleltään sopivan vakaa joten on oikea aika heti laitoksen ovella osoittaa, että ai niin, faija on delannut. Tämän kertoo Kylien veli Will (William Baldwin), mutta onneksi hän on ammatiltaan psykiatri jolloin asia varmasti esitettiin täydellä rauhoittavalla ammattitaidolla. Perinnönjaon yhteydessä ilmenee, että sisarusten isällä oli omistuksessaan kartano joka oli muulle perheelle tuntematon, joten kuten asiaan kuuluu on sinne matkattava jotta nähtäisiin millaisen paikka on kyseessä ja miksi sen olemassaolo salattiin. Will ajattelee matkan kartanolle kertovan jotain sukuhistorista varsinkin heidän kauan sitten edesmenneen äitinsä puolelta jonka kautta talo on perheelle päätynyt ja siinä samalla hän voi sekän ammattinsa että sukulaisuuden puolesta pitää silmällä Kylieta tämän mielenterveyttä ajatellen. Tottakai kartano sijaitsee saarella sivistyksen ulottumattomissa ja mantereen pikkukyläläiset pelkäävät taloa, kertoen sen olevan kirottu. Oiva paikka viedä toistuvia painajaisia näkevä nainen joka on enemmän kuin altis vetämään ranteensa auki.

Okei, ihan oikeasti nyt. Mielenterveydeltään epävakaa päähenkilö jota kalvaa itsetuhoinen syyllisyys äitinsä kuolemasta, ihminen joka haluaa viedä hänet jonnekin syrjäiseen paikkaan jossa voisi muka auttaa häntä, pitäen omaa etuaan ajaakseen potilasta eräänlaisena koekaniinina ja peritty mystinen talo jota pidetään kirottuna. Jos sieltä vielä tulee esille häiriintynyt lastenhuone, kuvausta joka vihjailee jonkun tarkkailevan vieraita ja ns. pelottavaa mutta samalla herkän romanttista musiikkia niin... ei mitään, sillä nämä asiat ehtivät tietenkin jo tulla esille ennen kuin tätä aloitin kirjoittamaan ja ne on nähty tuhat ja yksi kertaa aikaisemminkin. Keksikää nyt jotain erilaista. Ihan mitä tahansa. Skottilaisia noitaseireenivampyyreja? Okei, se kuulostaa ihan sopivalta. No niin, nyt sieltä tottakai tuli esille se pakollinen creepy kummituslapsi jonka vain Kylie huomaa.

Willin pää rupeaa pehmenemään kun hän tuijottaa löytämäänsä esiäidin maalausta ja tukkakin alkaa roikkumaan silmillä, joten hullu hän on ja kohta alkavat teräaseet heilumaan kuin Jackilla. Joten yllätys yllätys, Kylien painajaiset ovatkin olleet koko ajan varoituksia, että murhahulluus sekä murhanoituus kulkevat kylläkin suvussa ja kerrankin hänessä jota ihan virallisestikin pidetään hulluna.

Niin sanotulle kummitustarinalle Red Roverissa on sopivan raukea tunnelma jolla on mahdollisuus luoda jännitystä hahmojen sekä tarinan avustuksella, mutta valitettavasti kummankaan kohdalla ei tuoda esille mitään sellaista joka olisi edes hivenen omanlaista. Sitä ei ole se, että joku tuijottaa vanhaa taulua hypnotisoituneena ja kohta maalauksessa esiintyvä esitäti tulee unen ja valveen välimaastossa kiusaamaan. En pidä yhtäkään elokuvan näyttelijöistä erityisen hyvänä joskaan en täysin toivottomanakaan tapauksena, mutta Red Roverin kohdalla en sen kierrätyskaman kuluneisuuden vuoksi uskoisi näyttelijävaihdostenkaan tekevän muutosta parempaan. Red Rover on yksinkertaisesti pitkästyttävä. Erityisen rasittavaa tämä on siksi, että aivan lopussa kun hän josta on koko ajan varoiteltu onkin hän jota on syytä pelätä on sen verran onnistunut ajatus, että sitä olisi kannattanut hyödyntää jo hieman aiemmin eikä jättää vimeminuutin pelastukseksi koska se ei todellakaan ehdi enää auttamaan. Aivan kuten tarjoaisi auttavaa kättään ihmiselle joka on jo viikko sitten kadonnut juoksuhiekan syvyyksiin.

Tähdet: *

Red Rover