Cry_Wolf (2005)

Owen (Julian Morris) on aiempien toilailujensa vuoksi lähetetty uuteen kouluun, sellaiseen rikkaiden paskiaisten opinahjoon ja siellä hän kämppäkaverinsa innoittamana osallistuu salassa pidettävään leikkiin jossa... ihan oikeasti, tämä peli vaikuttaa olevan aika suolesta. Pullonpyörityksessäkin on enemmän jännitystä. Ideana on, että joku on merkitty maalatulla merkillä ns. sudeksi ja ja ringissä olevan porukan pitää päätellä kuka hän on ja sillä tavoin karsitaan porukkaa yksi kerrallaan pois. Jos "susi" jää viimeiseksi niin hän voittaa pottiin laitetut rahat. Lähtökohtana on poika joka huusi sutta-tarina jolloin valehtelu on kaiken A ja O, mutta nyt tietenkin tarkoitus on saada muut uskomaan valheeseen eikä koettaa lopulta päinvastaista kertomalla sama asia totuutena. Sitä voisi siis luulla, että tämän salassa pidetyn leikin aikana osallistujat kertoisivat satuja jolloin oikeasti koetettaisiin saada selvitetyksi mikä kertomuksista on potaskaa ja siten mahdollisesti paljastaa tämä niin sanottu susi, mutta ei, porukka vaan ilman perusteluja sanoo että toi se on ja sitten äänestetään. Boring!

Onneksi valheteema saa kiinnostavuutta leikin ulkopuolelta kun samat kakarat päättävät pilailla kyläläisten kustannuksella ja sepittää sähköpostitse tarinaa siitä, että aiemmin lähitienoolla tapetun tytön murhaaja on edelleen alueella, on paikallinen ja saalistaa naamio päässä lisää teinejä tapettavaksi. Kuinka ollakaan Owen rupeaa saamaan viestejä mahdolliselta oikealta murhaajalta ja pian lapset ovat peloissaan kun puukkokuolema saattaa odottaa jokaisen nurkan takana. Vai pilaileeko joku heidän kustannuksellaan ja onko veijari yksi omista?

Cry_Wolf oli ilmestyessään jonkinlainen hitti, joskin miljoonan dollarin tuotantona se ei varmasti ollutkaan ihan mahdoton tehtävä, mutta siltikin se tuotti moninkertaisesti rahansa takaisin ja siten uskoisi sillä olleen enemmänkin tunnettavuutta kuin lopulta olikaan, sillä ainakin oman kokemukseni mukaan tämä elokuva ei ainakaan Suomessa juuri huomiota kerännyt. Joskin tämä pohjautuu vain omiin kokemuksiini siitä, että Porvoon Filmtowniin elokuvaa tuli tasan yksi kappale eikä sekään ollut kovin tai pikemminkin laisinkaan kysytty. Ei ollessaan valikoimissa eikä poistuttuaan sieltä. Mutta ei Cry_Wolf mikään hullumpi teinikauhistelu ole ja ajoittain osoittaa hienoista nokkeluutta tarinassaan, joten sisällön kelvollisuus yhdistettynä tuohon pieneen budjettiin se oli kyllä kieltämättä voittonsa ansainnutkin.

Toteutuksensa vuoksi Cry_Wolf tuntuu ilmestyneen vähintäänkin viisi, kuusi, seitsemän vuotta myöhässä sillä se lukeutuu täydellisesti 90-luvun loppupuolen kauhutrendiin jossa kanteen iskettiin "teinilauma" ja kuuminta shittiä olivat Screamin ohella jokin Tiedän mitä teit viime kesänä ja Urban Legends. Kenties nimenomaan sen buumin kanavoiminen vuonna 2005 teki Cry_Wolfille hyvää, tuoden mukanaan miellyttävät muistot (jos sellaista kukaan saattoi Tiedän mitä teit-elokuvista saada. No, ehkä vahvan humalatilan ansiosta) ja jonkinlaisen ennenaikaisen nostalgian elokuvista joiden kanssa uudempi sukupolvi oli kasvanut.

Miksi nimenomaan Scream ja jälkeläisensä kuin mikä tahansa muu teinislasher, kun eihän tämän kannessa edes ole kolmion muotoon aseteltuja nuoria näyttelijöitä? No, oleellista on huomioda se, että annettujen esimerkkien tavoin Cry_Wolf pyrkii olemaan kauhua jännityselokuvaksi naamioituneena, se koettaa harhauttaa katsojaa ja osoittaa samankaltaista itsetietoisuutta lajityypistään kuin jo mainitut elokuvat, siinä on mukana sekä samanlaisilla persoonallisuuksilla varustettu hahmovalikoima kuin myös musiikkiraitakin noudattaa sitä tuttua ns. alternativerockpoppausta kuin esikuvissaan, ja jopa se kuinka puukkoa heiluttava henkilö on muka tavallinen ihminen koska törmäilee joka ämpäriin taikka oveen on kovin samankaltaista kuin vaikkapa Screamissa. Nyt tällainen yhteneväisyys ei tunnu enää niin rasittavalta kuin trendin ollessa kuumimmillaan ja Cry_Wolfilla tosiaan onkin etuna jonkinlainen pikanostalgia jossa avuksi tulee se, että elokuvan valhejuoni (ei se aloituksen peli vaan myöhempi murhaajaleikki) osoittaa jonkinlaista paneutumista tarinaan ja näyttelijätkin ovat ihan kelvollisia ettei katselukokemus ole ainakaan negatiivinen. En nyt mene ylistämään tätä, mutta varsinkin se miten Cry_Wolf uskottelee First Bloodin tavoin olevansa ruumismäärältä suurempi kuin onkaan ja se miten osa tapahtumista on totta ja osa lavastusta on aika hyvin nidottu yhteen jotta ei aina voi oikein olla varma miten asiat todellisuudessa, ovat ne sellaisia valopilkkuja jotka ansaitsevat peukutusta. Ilmeisesti lopputulokselle oli eduksi se kuinka se K18-luokitusta karttaakseen elokuva koki leikkauksia ja mahdollisesti siten muuttui liiallisesta puukkohipasta enemmänkin Aprillipäivä-elokuvan kaltaiseksi näet/kuulet/luulet väärin-kauhisteluksi.

Sääli että viime minuuteilla oli pitänyt koettaa olla ekstranokkela ja tehdä siksi ylimääräinen yllätyskäänne joka haluaa selittää kaiken edellisen ja tekeekin sen ikävästi rautalangasta vääntäen, kun ei sille ollut todellista tarvetta. Ei sillä ole enää siinä vaiheessa väliä. Ei se kyllä elokuvaa pilaa siten miten sitä edellinen yleiseen hahmojen tietoisuuteen jätetty paljastus Bon Jovin osallisuudesta oli tehdä. Siihen jättäminen olisi pudottanut elokuvan pisteitä.

Ei kakempaa, eikä nyt puhuta Tom of Finlandista.

Tähdet: ***

Cry_Wolf