Codename Silencer (Body Count, 1995)

Kun elokuvaa tähdittää joukko johon lukeutuvat muun muassa Robert De Niro, Harvey Keitel, Ray Liotta ja Sylvester Stallone niin olemme hieman epävarmoja heistä jälkimmäisestä, mutta odotamme jo pelkän tähtikaartin lahjakkuuksien vuoksi elokuvalta ns. laatua. Kun elokuvaa tähdittää joukko johon lukeutuvat muun muassa Al Pacino, Jack Lemmon, Kevin Spacey ja Alec Baldwin niin olemme hieman epävarmoja heistä jälkimmäisestä, mutta odotamme jo pelkän tähtikaartin lahjakkuuksien vuoksi elokuvalta ns. laatua. Kun vielä huomaamme molempien edellä mainittujen esimerkkien kohdalla niin sekä kirjoittaja- kuin ohjaajapuolenkin noudattavan samaa luotettavuutta, ovat todennäköisyydet hyvän elokuvat puolella ja molemmissa tapauksissa vieläpä se epävarmuustekijäkin osittain juuri siksi aiheuttaa suurimman positiivisemman yllärin. Entäpä kun kyseessä on elokuva jolla ei ole turvanaan kirjoittajaa taikka ohjaajaa joihin voisimme luottaa kuin korkeintaan hampaattoman hevosen saannissa ja tähtikaarti koostuu nimistä kuten Sonny Chiba, Robert Davi, Jan-Michael Vincent ja joukon epäilyttävin nimi on Brigitte Nielsen? No, mitenkään vähättelemättä joidenkin Codename Silencerin tekijäporukassa olevien kykyjä voimme kenties olla turvallisin mielin siitä, että nyt ei pahemmin Oscareita tavoitella, mutta kenties viihdearvot ainakin ovat kohdillaan.

Palkkamurhaaja Makoto (Sonny Chiba) pistää kylmäksi pari jatkuvasti oikeutta vältellyttä mafiosoa, mutta toimeksiannon lähde ei ole valmis maksamaan kuin yhdestä ruumista kun niitä tehtävän onnistumiseksi tarvittiinkin kaksi, joten tieto tappajan sijainnista vuodetaan viranomaisille. Pidätystä suorittamaan lähtevät muun muassa etsivät Vinnie (Steven Bauer) ja Eddie (Robert Davi) jotka mielummin antaisivat asian olla, tekihän Makoto yhteiskunnalle palveluksen kylmentämällä muita pahiksia. Kattojuoksujen perään Makoto saadaankin vangituksi, joten kaipa se elokuva oli sitten siinä. 18 minuuttia, onnellinen loppu, näkemiin.

Niin joo, ne loput 72 minuuttia.

Puolitoistavuotta Makoto viruu vankilassa kasvattaen lihasvoimiaan, suuttumustaan ja kungfu-otettaan kunnes uhkea amatsonitappaja Sybil (Brigitte Nielsen) tulee auttamaan hänet pakoon ojankaivuusta. Nyt Makoto aikoo Sybilin avustuksella kostaa hänet pettäneelle työnantajalleen, kunhan vain ensin selvittää kuka hän on. Tietoon tulee, että kyseessä oli tottakai poliisi jonka vuoksi Makoto aloittaa ilmeisesti satunnaisesti valitsemien kyttien tappamisen. Toisaalla Vinnie ja Eddie saavat vastentahtoisesti avukseen sekä esimiehekseen erikoisagentti Janetin (Cindy Ambuehl), joka nätistä ulkonäöstään huolimatta on äijempi kuin edelliset yhteensä, joten tämä tietenkin aiheuttaa arvon sovinisteille ongelmia. Taikurikin Janet vaikuttaisi olevan kun saunassa edestä katsoen hänen arinta paikkaansa peittävät alushousut, mutta kumartuessan takapuoli on tyystin paljas. Joskin se on kenties ymmärrettävää sillä Janetin käsitys poliisityöstä näyttäisi olevan keimailu mitä paljastavimmissa vaatteissa, mutta en minä valita sillä parempi sekin kuin katsella kuinka Vinnie syö ja Eddie tupakoi suurena osana poliisitutkimusta.

Erään takaa-ajon yhteydessä soiva musiikki kuulostaa Get Smartin tunnarilta, joten joo, aika vaikea sitä tilannetta on ottaa vakavissaan ja tarkoitetulla vaaran tunteella kun koko ajan olettaa, että Maxwell astelee eritavoin aukevista ovista sisään. Ei se mitään, kohta Vinnie saa maistaa Makoton veitsiä tai jotain ja joutuu sairaalaan, saaden rintaansa sydänkäyrää mittaavat johdot ja suoneensa suolaliuostipan, joten tottakai on kohtalokasta kun ne revitään irti. No nyt autokin lentää nurin kun pölykapseliin osuu luoti.

Käännös koettaa heittää kierteitä kun Vinny on yhdessä vaiheessa Benny ja Makoto Mikodo. No, eipä sitä tunnuta olevan missään vaiheessa varmoja kenenkään nimen kohdalla, mutta siihen lienee syynä se että jokainen lausuu nimet eri tavoin, että pysy siinä nyt sitten perässä. Etenkin kun IMDB vielä kirjaa Makoton nimeksi Makato. Samapa tuo, kirjoitan minäkin oman nimeni muodossa Teamu.

Codename Silencer on tyypillinen halpahintainen ja -mielinen B-elokuva täynnä tuttuja suoraan videolle-naamoja jotka olivat entisiä tähtiä jo suosionsa huipulla. Tarjolla on runsaasti fuck you, asshole ja motherfucker-repliikkejä, tupakka isketään suuhun ennen edellisen loppumista, strippiklubit ja rinnat tulevat tutuiksi, kaikki ovat tosi äijiä naisia myöten, mutta naisilla sentään on syvempi kaula-aukko.... hetkinen! peruutetaan viimeisin, sillä Steven Bauerilla on myös aika antava kaulus mikä on perusteltua siksi, että hän on italialainen kyttä ja onhan sitä annettava kaulakorun kimallella. Ammutaan muulloinkin kuin lehmien villiintyessä ja jos turpaan tulee niin se on vain osoitus rakkaudesta... ja rakkautta riittää. Ei silti tarpeeksi jotta Codename Silencer olisi riemastuttavan hölmön viihteellinen, sillä joutokäyntiä on sitä ajatellen turhan paljon vaikka juonenkuljetuksessa onkin toiminnan edesauttamiseksi ihastuttavia aukkoja.

Minimaaliset yritykset tuoda sisältöön jotain draamaan viittaavaa ovat ainoastaan nolostuttavia, mutta mikä pahempaa ne hidastavat kulkua liiaksi. Toisin sanoen kyseessä on rutiinihalpatoimintaa niin hyvässä kuin pahassakin ja menee siten kelvollisena ajantappona, mutta ei oikeasti innosta suosittelemaan sitä edes lajityyppifaneille, mutta vannoutuneimmat Brigitte Nielsen/Robert Davi/joku muu kuin Jan-Michael Vincet-fanit saanevat sentään jotain irti Codename Silenceristakin

Chiba on aika bad ass, Nielsen muodokas, Bauer vatsakas, joskin varsinainen toivottu räjähtävyys jää aika pitkälle kansien varaan, mutta onneksi sentään yksinään stuntnäyttelijä ei muistuta näyttelijää jota tuuraa. Joskin stunteista puheen ollen, elokuvan lopussa Davi kierähtää kuperkeikan pois valtoimenaan liikkuvasta raitovaunusta ja siinä hän on ihan itse. Tai siis, Davi hyppää maailman hitaimmin liikkuvasta raitiovaunusta pehmeälle ruoholle, mutta ainakaan kampaus ei mene sekaisin.

Mutta kuka ihme on koodinimi Silencer, sillä ei hän ainakaan tässä elokuvassa esiinny.

Tähdet: **

Codename Silencer