Lohikäärmeiden aika vaikutti olevan jo ohitse ja ne elivät enää vain kansantaruissa, kunnes eräänä kauniina päivänä suuri varjo lankesi yli maan ja katso! tulensyöksijä teki paluun. Tuolloin nuorena miehenalkuna Ahab (Danny Glover) näki kuinka lohikäärme lopetti hänen siskonsa hengen ja tuliaallon seurauksena oma iho paloi karrelle ja joo, tämä on Moby Dick lohikäärmeellä. Sittemmin Ahab on siis omistanut elämänsä tuon suuren pedon metsästykselle ja pakkomielle on se mikä hänet lopulta tuhoaa.
Pidän kovasti Melvillen alkuperäistarinasta ja (esimerkiksi Frankensteinin tavoin) se on varsin helppo siirtää moneen eri yhteyteen koska pohjimmiltaan se on tarina pakkomielteestä, riippuvuudesta ja halusta saada jotain josta pitäisi päästää irti, eikä siten filmatisointi siitä vaadi osakseen niin merta kuin valastakaan koska riittää maanisuuteen sortuva henkilö ja tavoite. Tämä Age of Dragons osoittaa juuri sen kuinka tarina voidaan pitää käytännössä alkuperäisenä ja silti äkkikatselemalta täysin erilaisena, ja niin kovin monen Moby Dick-filmatisointien jälkeen se on samalla huomautus siitä kuinka jotain voidaan uudelleenfilmatisoida ilman pelkkää yksinkertaista kopiointia, ollen tavallaan kuitenkin myös nimenomaan sitä. Tämä oikeastaan pistääkin miettimään, että miksi esimerkiksi Moby Dickia ei ole useammin elokuvattu samalla tavalla että pidetään nimet ja tilanteet samoina, mutta vaihdetaan tapahtumapaikka, aika, kohde tai vastaavat, vaan aina tehdään se sama merimies näin käy merta päin-elokuva Outland tavallaan osoitti miten Sheriffi pystyttiin siirtämään sellaisenaan avaruuteen ja Mr. Stitch teki vastaavan tempun Frankensteinille, molempien ollen selvästi tarinoidensa uudelleenfilmatisointi, mutta silti oma erilainen näkokulmansa. Moby Dickin kohdalla ne vastaavat ns poikkeavat toteutukset ovat usein sellaisia (esim. The Pledge) joissa joutuu jo hieman vakuuttelemaan, että joo, on se, tai sitten ne ovat käytännössä aina samanlaisia niitä mainitsemiani meriseikkailuja. Siksi Age of Dragons onkin aika piristävä ilmestys koska se on selvästi sama vanha tuttu tarina ja hahmot ovat nimiä sekä luonteitaan myöten ennallaan, mutta sitten ollaankin maalla kulkemassa jollain steampunkpanssariajoneuvolla ja metsästetään lohikäärmettä eikä tehdä sitä edes vitsaillen vaan alkuperäisen kertomuksen vakavuudella ja samoilla pohdinnoilla ihmisluonteesta. Surku vain ettei positiivisesta kulmakarvojen kohotuksesta huolimatta Age of the Dragons ole kovinkaan hyvä elokuva ja vaikka esimerkiksi itse lohikäärmetehosteet ovat hyvää keskitasoa niin elokuvasta paistaa valitettava halpahintaisuus muilta osin jonka vuoksi jo esimerkiksi pelkästään puvustuksesta tulee liiaksi mieleen kotikutoiset naamiaisbileet. Hahmojen habituksissa on muutenkin sellaista hällä väliä-henkeä, että se tekee kokonaisuudesta ikävän huolimattoman oloisen, aivan kuin sillä ei olisi väliä mitä kameran edessä on kunhan vain muistatte kirjan tekstin oikein. Ikävin hällä väliä-ajatus tulee Danny Gloverista ja se potuttaa aika pahasti koska hän esittää Ahabinsa sen vaadittavalla karismaattisella pöpiydellä, mutta koska hän on ollut kuvauksissa vain vessatauon ajan niin turhan iso osa roolista on tehty naamaansa piilottavan sijaisnäyttelijän avustuksella ja se on yhtä uskottavaa kuin Bela Lugosin kiropraktikko Plan 9:ssa. Huoh!
Sen mitä Glover on kuvassa ja on sitä kyllä ihan mukavan verran, että ehtivät kuitenkin aika paljon kuvata lyhyessä ajassa hän dominoi kuvaa ja häntä seuraisi läpi myrskyjen kunnes viime hetkellä tajuaa että tämä tyyppihän on ihan nuts.
Ilman jatkuvia hidastusten käyttöä Age of the Dragons taitaisi pudota ep:ksi pitkäsoiton sijaan. Ne ja kirjan tekstiä sellaisena lainaaminen tekevät elokuvasta aika hitaan ja jopa pitkästyttävän, mikä tuntuu aika oudolta ajatellen millä metsästäjän matkaavat ja mitä saalistavat, asioita jotka molemmat huutavat elinvoimaisuuden puolesta. Age of the Dragons onkin siis enimmäkseen hyvä ja mielenkiintoinen yritys kuin oikeasti hyvä taikka mielenkiintoinen. Sitä varten on Kunniasanalla.
Tähdet: **
1 kommentti:
Hidastuksia? Ettei vain olisi joku nimeltä mainitsematon Anderson ohjannut tätäkin tuotosta.
Lähetä kommentti