Funky Monkey: apina-agentti (2004)

Superagenttiduo McCall (Matthew Modine) ja Clemens (simpanssi) vetävät parhaimmat Ethan Hunt/Mission Impossible-vaijeriroikkumisimitaationsa kun jälkimmäisen banaaninhimo johtaa ongelmiin, mutta onneksi kyse on vain harjoituksesta koska hehän ovat kuitenkin superagentteja jotka selviytyvät ongelmasta kuin ongelmasta. Siltikään McCallia ei enää kutsuta kun kiero agenttipomo Flick (Taylor Negron) antaa hänelle kenkää ja päättää lähettää Clemensin koe-eläimeksi tehdäkseen siitä aseen, täydellisen sotilaan vähän samaan tapaan kuin Kurt Russell Soldierissa taikka Jean-Claude Van Damme Universal Soldierissa. Tätä McCall ei suvaitse vaan menee ja noutaa parinsa vapauttaaksen sen vuoristosafariapinoiden seuraan, mutta pienen alkukantaisen hässäkän seurauksena Clemens löytää uuden kodin koulukiusatun Michaelin (Seth Adkins) luota ja kuten arvata saattaa karvainen kaveri (ei Robin Williams. RIP) opettaa nuorelle herralle rohkeutta, jenkkifutista ja naisten hurmaamisen taitoja. Samalla McCall ihastuu Michaelin vahvaan itsenäiseen yksinhuoltajaäitiin Meganiin (Roma Downey) ja kunhan paikalle löytävät pahisagentit on saatu läpsittyä nurin voidaan elää auvoisaa uuskädellisperheen arkea.

Vaikka Funky Monkey ei olekaan ns. A-luokan tähtiä täynnänsä on siinä kuitenkin sopiva määrä tuttuja nimiä (joskin myönnettäköön etten minä nähnyt Fred Wardia missään muualla kuin näyttelijälistauksessa), 30 miljoonan taalan budjetti ja nähtiinpä tekemisen suhteen sekin vaiva, että kun tuotantoporras ei ollut tyytyväinen lopputulokseen päätettiin valtaosa elokuvasta kuvata uudelleen ja lopputulos sitten suoraan videolle. Ei tämä kyllä näytä miltään 30 miljoonan budjetin tuotokselta ellei kyse ole ruplista, mutta ilmeisesti summaan lukeutuu se lähes koko roskan uudelleenkuvaus ja silloin puolet siitä kuulostaa jo oikeammalta, joskin tuolloinkin 13 miljoonaa ylihinnoitetulta. Tiedättehän ne kaikki heti uutena poistokoreihin päätyvät halvan oloiset kiusattu lapsi saa ystäväkseen puhuvan/yliälykkään koiran tai hevosen tai kaskelotin ja sitten estetään tuon eläimen perässä olevia ilkimyksiä tekemästä tuhmuuksia ja lopulta opitaan olemaan rohkeita-koko perheen elokuvat joita on kyllä kiva katsella, mutta joiden kohdalla näkee kuin muovikelmun läpi että nyt ei olla oikeasti edes yritetty mitään. No, Funky Monkey on juuri sellainen. Ei mitään särmää, ei mitään jännitystä, ei laisinkaan funky vaan ainoastaan pehmustettu vaahtokarkki jossa huumorin terävin kärki on jotain sellaista kuin anteeksi rouva, en huomannut teitä. Olipa siinä karvainen täti-nokkeluutta jonka vuoksi perheen pienimmät ja Sami Hedbergin fanit varmasti kieriskelevät lattialla haukkoen henkeä hysteerisen naurukohtauksen saaneina, mutta muille se on korkeintaan ihan kivaa ambienssia kuin meditaatiolevyn aallonliplatus ja samalla siten yhtä lempeään uneen tuudittavaa. Tätä ajatellen ei tullutkaan yllätyksenä se, että tuottajien joukosta löytyvät muun muassa Joseph Merhi jolla on pitkä historia viiden pennin elokuvia, moni niistä jonkinlainen puolittainen rip-off tunnetummasta teoksesta tai ainakin pikarahastus meneillään olevasta elokuvatrendistä ja näihin lukeutuvat myös perhe-elokuvat joiden kohdalla eläimiin sekaatuva kopiokone on ollut kovassa käytössä.

Tähdet: **

Funky Monkey: apina-agentti