Liz (Theresa Russell) kertoo kameralle elämästään, kuinka nuorena naisena ihastui luuserimieheen joka oksenteli salaattiin ja miten päätyi prostituoiduksi kadulle ystävänään mies joka maksusta kävelee lasinsirujen päälle. Sutenööri esittää olevansa kultturelli maailmamies, mutta onkin vain yksinkertainen moukka ja asiakkaat ovat luonnollisesti kaikki taskurunkkareita jotka saavat kiksinsä esimerkiksi mangohedelmästä tai sitten kuolevat kesken pökkimisen. Lisänä runsaasti hetkiä jotka saavat luulemaan ilmaan päässeen myrkkykaasua tai jotain, mutta okei, onhan ohjaajana Ken Russell ja ehkä hänelle jäi trippi päälle Muutostiloista koska ainakaan katu-uskottavuudessa eivät tämän elokuvan jalat pysy.
Jonkinlaiseksi Pretty Womanin vastaiskuksi tehty Huora on esittävinään sen todellisuuden mitä Julia Robertsin romanttinen prostituutiokomedia ei tehnyt, mutta kiitos näyttelijöiden teatraalisuuden se mahdollinen aitous on kuin Paul Verhoevenin Showgirls, eli tahattoman koomisuuden puolelle mennään eikä meinata. Jokainen panoa hakeva hahmo (joita on enemmän kuin 13 tusinassa) on kuin silmät päästään pullauttava susi Tex averyn animaatioista, Theresa Russell nyökyttää niskaa särkevästi päätään kuin villiintynyt metronomi ja vaikuttaa kuin jokainen repliikki minkä hän sanoisi olisi sormen heilautuksella säestetty "oh girl, no you didn't" ja vaikka mukaan onkin tungettu kaikki kliseet katutyttöjen raadollisesta arjesta niin toteutus on kauttaaltaan kuin katselisi pikemminkin parodista näkemystä Pretty Womanista kuin elokuvaa joka tahtoo osoittaa mitä se aitous sen pinnallisuuden takana oikeasti on. En oikeasti ymmärrä mistä Huoran draama-merkinnät kannessa, IMDb:ssä taikka Wikipediassa tulevat koska tämä on taatusti tarkoitettu komediaksi ja jos ei, niin sitten on on kyllä roiskunut aika pahasti käsille. Kun elokuva koostuu käytännössä vain tilanteista kuten eläkeläispapan piiskaaminen vanhainkodissa kun muut asukkaat ovat oven takana kannustavassa hengessä mukana, tai intialaismies pumppaamassa pyöränrengasta orgasmin pauloissa niin jos kyseessä todellakin on vakavaksi tarkoitettu elokuva ei se ole järin onnistunut tavoitteessaan. Jos lähtee katsomaan Huoraa ajatuksella sen olevan parodia niin se vaikuttaa tolkullisemmalta kun ylivedetyt eleet ja tilanteet tuntuvat olevan suunniteltuja ja siten se ei enää olekaan ehkä tahattomasti koominen vaan juuri sellainen kuten pitääkin. Ja komediana minä tämän katsoin josta syystä arvosanankin annan sen mukaan, joka on parempi kuin mitä se draamana saisi.
Sen verran kaupallisesti kannattava Huora ainakin oli, että kolme vuotta myöhemmin ilmaantui itsenäinen jatko-osakin. Joskin olen aika varma, että se menestys minkä Huora sai tuli eksploitatiivisen aiheensa vuoksi. Edellä mainitun Showgirlsin kanssa tämä muodostaa hyvän joskin hengenvaarallisen kaksoisnäytöksen, sillä samanlaisista WTF-elokuvista on kyse.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti