Nuori ja onnellinen pariskunta Amy (Briana Evigan) ja David (Sean Faris) ovat hankkineet ensimmäisen ihkaoman kodin kauniilta ja turvalliselta alueelta. Kaikki on yhtä romantiikan täyttämää auvoa, että se siitä sitten.
The end.
.
..
...
Mutta oho! talossa onkin ihan sikana heroiinia piilotettuna ja pahikset kuten Andy (Dolph Lundgren) sekä Ray (Jon Huertas) haluavat sen takaisin, minkä vuoksi Amy ja David päätyvät suojautumaan huippuluokan turvajärjestelmällä varustettuun taloonsa, mikä ei tosin tarkoita Yksin kotona-tyylisiä kompuroimisansoja vaan enemmänkin panssaroituja ovia jotka sulkeutuvat nenien edestä. Mutta toinen oho! se ei olekaan hepo millä ilkimykset haluavat ratsastaa vaan talossa on jotain muutakin ja kuten asiaan kuuluu ovat yhteydet ulkomaailmaan katkaistu joten nyt talosta ei uskalla postua eikä sinne pääse sisälle.
Aika hyvin suljetun paikan jännitystä luova Stash House toimii parhaiten kuten usein muulloinkin vastaavaa idea hyödyntävät tarinat: kun pidetään meteli ja väestö yhtä vähäeleisenä kuin tapahtumapaikka, ja niin kauan kun se jälkimmäinen pysyy suljettuna jolloin paine kasvaa kun sitä koetetaan avata. Vähän siis niin kuin säilykepurkki jota varten ei ole purkinavaajaa. Heti kun keksii keinon avata se huomaa, että hyi saatana, tämähän on pahaa! Siihen saakka sentään saattoi haaveilla kokevansa kulinaristista iloittelua.
No no, ei tämä nyt läheskään niin pahasti kompuroi alkujännityksen purkauduttua, mutta toki se väljähtää jonkin verran kun talon tilat avautuvat ja pihalla ravataan yhtä ahkerasti kuin kissa joka ei suostu hyväksymään suljettuja ovia. Siispä siihen avoimien ovien päivään mennään turhan nopeasti ja kun tilanteita ratkotaan käsigranaatein, etc. alkaa hipihipihiljaasuunitelma olemaan yhtä huomaamatonta kuin Ace Ventura, mutta onneksi sentään erittäin atmosfäärinen musiikki pyrkii pitämään tapahtumat enemmänkin karmivina kuin älämölönä, joskaan ei ymmärrettävästi pysty hoitamaan hommia yksinään. Kyse on siis jälleen kerran siitä ettei ole tuntunut riittäneen usko siihen, että pelkällä rauhallisuudella ja hiljaisuudella oltaisiin voitu saada aikaiseksi toimintaelokuva yhdyssanan ensimmäisellä osalla. Väärässä ovat olleet ja hauskinta on, että paras todiste siitä on hyvinkin tyynen oloinen Lundgren joka pysyttelee roolinsa vaatien sopivasti sivussa ja ei paukuta kattiloita tehdäkseen itsensä huomatuksi. Siltikin Stash House on tarpeeksi onnistunut suljetun tilan jännäri jossa varsinkin se pahisten todellinen motiivi pysyy kurissa tarpeeksi pitkään ja vaikka hermojen hillitsemiseminen ei olekaan kantanut loppuun saakka vie se niin kauas ettei kokemukseen oikeasti pety. Ja jos katsoo elokuvaa kanteen isketyn isoimman nimen perusteella niin Lundgren osoittaa osaavansa esittää muutakin kuin lihaksiaan ja niiden aiheuttamaa toimintaa. Näyttelemiseltään tämä onkin Lundgrenin parhaimmistoa.
Stash House melkeinpä onnistuu yllättämään lopussa ja muuttamalla Amyn kohtalo olisi elokuva noussutkin pisteissä korkeammalla nimenomaan juurikin loppuratkaisun vuoksi.
Kannen maininta David Fincherin Panic Roomista on aika osuva, eikä tämä ainakaan sitä heikompi teos ole. Seuraavaksi sitten hyperaktiivinen jatko-osa: Stat House.
Jos Tom Cruise päätyy jonkinlaisen biopicin kohteeksi tai ylipäätään tehdään elokuva jossa kaivataan Cruise-hahmoa niin Sean Faris lienee aika korkealla vaihtoehdoissa:
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti