Celeste (Eva Longoria) palkkaa innokkaat, mutta valitettavan epäonnekkaat ja typerät wannabe-ammattitappajat Oodien veljekset (Clayne Crawford, Travis Fimmel ja Daniel Cudmore) hakemaan pyörätuolliin sidotun kehitysvammaisen kummipoikansa turvaan ex-mieheltään, psykopaattiselta pikkurikollispomo Carlosilta (Billy Bob Thornton) joka pitää poikaa luonaan vain jotta saa napattua tämän täysi-ikäistyessa haltuunsa saaman rahaston. Samaan aikaan paikallinen sheriffi Millard (Andre Braugher) tekee parhaimpansa olla välittämättä siitä mitä alueella tapahtuu, sillä kun syvällä etelän punaniska-alueella ollaan, syrjässä suuren maailman melskeistä on vain hyvä jos roskasakki tappaa roskasakkia, helpottaahan sellainen kalastusharrastukseen keskittymistä. Sitten tietenkin sieltä suurkaupungista saapuu nuori ja idealistinen erikoisagentti Reese (Paul Wesley) joka ottaa asiakseen saattaa kaikki pahikset oikeuden eteen ja sellainenhan on vain häiriöksi rentoutumiselle.
Oodie-trion suorittama pelastuoperaatio ei tietenkään suju ongelmitta ja kohta perässä ovat muun mussa prostituoitutappajat, nykyajan merirosvot sekä intiaanit.
The Baytown Outlaws on aikoinaan lukeutunut sille toteutumattomien elokuvien listalle joista jokainen kuten tämä oli silti ollut kaikkien suosikkikamaa ja vaikka se tuntuukin hassulta, että jos kerran kaikki diggasivat The Baytown Outlawsin käsikirjoituksesta ja halusivat tehdä sen, niin miksi näin ei tapahtunut heti 2009 kun teksti oli kiertänyt studioita? No, ehkei se ole oikeastaan kovin vaikea ymmärtää miettien tyypillistä studiologiikkaa kaupallisesta elokuvasta, koska vaikka tämä vahvasti kieli poskessa tehty toimintaelokuva on kyllä kirjoitettu tarantinomaisella tavalla täyteen paljon sujuvaa puhetta joka sarjatulimaisella tavalla viljelee kaikkea veikeää popkulttuuriviittauksista yleiseen sarkastiseen piikittelyyn on se sarjakumaisten hahmojen ja absurdeihin mittoihin vietyjen väkivaltaisten tilanteiden vuoksi varmasti studiopomojenkin silmissä hiton hauskaa luettavaa, mutta pelkona oli todennäköisesti elokuvan olevan enemmän Määränpäänä Graceland kuin mikään uusi Pulp Fiction. Näin onkin, sillä The Baytown Outlaws on elokuva joka on viihdyttävän hauskaa katseltavaa, mutta ei missään nimessä mikään kulttirajat rikkova Oscar-voittaja joka siis nimenomaan tavoittaisi nekin ihmiset jotka yleensä sivuuttavat elokuvat kuten Viimeinen partiopoika, Harley Davidson ja Marlboro mies, 48 tuntia, Shoot 'em Up ja jo mainittu Määränpäänä Graceland. Elokuvia joissa hahmot pottuilevat paljon, huumori vaikuttaa ilkeämieliseltä koska hahmotkin ovat suurelta osin sellaisia ja väkivalta ei ole piiloteltua. Elokuvia jotka saattavat tuntuvat jopa hieman loukkaavilta niitä katsoessa. Elokuvia jotka siten ovat vaarassa ohittaa suuret yleisöt vain koska eivät ole turvallisen ja varman tuntuisia tapauksia, vaan jotka saavat massat puolelleen vain jos voittavat jonkin palkinnon tai niissä on mukana jokin suuri nimi (ts. näyttelijä) joka tavoitti nirsoimmatkin katsojat toisenlaisen elokuvan kautta. Tämä tietenkin on yleistystä, mutta hei, elokuva jossa hölmöt punaniskatappajat tekevät roskapuheviittauksia Van Dammeen ja Game of Thronesiin kaappaavat sekopäisen rikollispomon luota pyörätuolipotilaan ja kohtaavat pakomatkalla muun muassa moderneja merirosvoja jotka luulevat elävänsä Mad Maxissa sekä ilotyttötappajia voi olla vaikka kuinka täyteen kirjoitettu nasevaa dialogia, on se silti elokuva joka varmasti on rahoittajien lukiessa hiton hauskaa shittiä, mutta liian riskialtis rahankerääjä ja vaikuttaa tyypillisen Fast and Furious-fanin silmissä pelkästä halpahintaiselta roskalta joka ei eroa mistään Sharknadosta, puhumattakaan jostain elokuvansa Oscar-palkintomäärän vuoksi valitselevalta lappusilmältä. Sääli, kun vaikka The Baytown Outlaws ei olekaan mikään tekstin, kuvan ja esiintymisen kirkkain riemuvoitto on se kuitenkin aika pirun viihdyttävä elokuva jossa dialogi, hahmot ja tilanteet ovat peukuttamisen arvoisesti onnistunutta kamaa, jolloin sitä vain voi ihmetellä miksi nimenomaan juuri jokin salamana mielestä valuva pikaruomainen Fast and the Furious osa 122 voi olla paremmin yleisön ja heidän rahansa tavoittava kuin elokuva joka kyllä asettuu samaan lajityyppiin, mutta on ehdottomasti suuremmalla innolla sekä ajatuksella tehty.
Lyhyesti: kuin Smokin' Acesin Tremor-veljesten oma elokuva Shane Blackin kirjoittamana.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti