lauantai 31. maaliskuuta 2012

The Confession (1999)

Harry Fertigin (Ben Kingsley) poika kuolee sairaalahoidon puutteeseen ja raivon sumentama mies ampuu hengiltä kolme syyllisinä pitämäänsä sairaalan henkilökuntaan kuuluvaa ihmistä.
Urapyrkyriasianajaja Roy Bleakieta (Alec Baldwin) pyydetään tekemään palvelus ihmisille jotka voisivat vierittää punaisen maton aina huipulle asti, joten hän ottaa suurta mediahuomiota keräävän jutun hoitaakseen, mutta puolustettavana on ihminen joka onkin valmis tunnustamaan tekonsa ja kantamaan vastuunsa. Fertig  kun on syvästi uskovainen mies joka haluaa olla kunniaksi edesmenneelle pojalleen ja samalla uskoo toteuttaneensa oikeutettua silmä silmästä-kostoa, kuten myöskin tiedostaa tehneensä jotain jonka vuoksi hänen itsensä tulee kokea hammas hampaasta.
Media ja yleisö on kallistunut ymmärtämään Fertigin toimia ja jopa syyttäjäntoimisto on enimmäkseen sitä mieltä, ettei Fertigia saataisi tuomittua laisinkaan. Joten homman tulisi olla Bleakielle helppoa siitäkin huolimatta, että Fertig haluaa saada rangaistuksen. No ei ole, kun Bleakie alkaa ymmärtämään Fertigia ja samalla alkaa paljastumaan, että kaikilla tuntuu olevan erilaisia motiiveja saada mies vapauteen ja se osuus olisi voitu jättää pois, sillä aiemmassa omatunto-tarinassa on kaikki tarpeellinen ja se onkin kiinnostavin osa.

Hiton hyvä elokuva.

Miten ihmeessä tämä elokuva oli jäänyt aiemmin huomaamatta, vaikka mukana on useita näyttelijöitä joista pidän (edellä mainittujen Kingsleyn ja Baldwinin lisäksi Richard Jenkins, Jay O. Sanders ja Chris Noth) ja tarina on ehdottomasti kiintoisa.
Muistan tosin että jossain toisessa Alec Baldwinin elokuvassa käytettiin kyllä samaa kansikuvaa (ilman Kingsleyta), että ehkä tämä oli siksi jäänyt väliin. Eikä tästä ole kyllä tullut aiemmin kenenkään kanssa juteltuakaan, että ehkei elokuva muutoinkaan ole suuremmin huomiota kerännyt.
Olisi kyllä pitänyt, sillä kyseessä on erinomainen draama moraalikäyttäytymisestä ja näyttelijät tekevät aivan he-le-ve-tin hyvää työtä. Jos epäilyttävänä ajatuksena on ettei Baldwin osaa näytellä, niin tämä todistaa muuta. Kingsleyhan ei tuollaisia epäilyksiä juuri herätä, vaikka filmografiasta löytyy myös Species, A Sound of Thunder ja Bloodrayne.

Hyvä tarina, hyvät näyttelijät.

Okei, se Royn yhden yön suhde Harryn vaimoon Saraan (Amy Irving) olisi voinut jäädä pelkäksi ajatukseksi.

Tähdet: ****
The Confession

5 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Pitääpä etsiä tämä käsiin jostakin. Kaiken sonnan jälkeen voisi olla vaihteen vuoksi virkistävää katsoa hyväkin leffa :D

...noir kirjoitti...

Valitettavasti tämän perään katsoin sontaa.

Tuoppi kirjoitti...

No voi kehveli.... Mitäs katsoit?

...noir kirjoitti...

Campfire Talesin.

Mikä on näitä episodikauhuelokuvia Creepshown tapaan, mutta miellyttävydeltään lähinnä Creepshow kolmosta.

Tuoppi kirjoitti...

Joo. Olen tainnut nähdä kyseisen tuotoksen. Taidanpa jopa omistaa sen. Valitettavasti. Kuten myös Creepshow III:sen.... What the hell is wrong with me? No... don't answer. My guess is... a lot.