"I want you to stop me."
Muksuna Liftari oli erittäin kova leffakokemus ja sekin kuulostaa vähättelyltä. Se lähestulkoon räjäytti pienten lasten tajunnat (viitateen itseeni ja ystäväpiiriini) ja jos se ei tapahtunut jo aiemmin, niin nyt viimestään tuli allekirjoittaneestakin vannoutunut Hauer-fania. Elokuva sai ihmettelemään Howellin hollow man-, tai pikemminkin howell man-tyyppistä katoamista tunnetulta elokuvakartalta ja miettimään, että miksi Liftari ei ollut kaiken kansan suosikki, miksei ohjaaja Robert Harmon noussut A-luokkaan ja miksi pirussa se kesti aina vuoteen 2003 saakka, ennen kuin jatkoa seurasi.
No, Hauer-fanius on ollut kovilla kaikenmaailman kakkaelokuvien ansiosta, Howell ei suoraan sanoen koskaan ollutkaan muuta kuin mahdollinen lupaus B-tähteydestä, Liftari oli ensiminuuteiltaan saakka selvää kulttikamaa, Harmonin muut elokuvat kertovat aika ymmärretävästi miksei hän noussut sinne menestysohjaajien joukkoon ja nyt sitä miettii, että miksi pirussa vuonna 2003 piti ylipätään tehdä jatko-osa, kun se osoittautui niin kurjaksi jätökseksi. Ja jälkimmäiseen liittyen sama meno jatkui vuonna 2007 remaken muodossa. Mutta se on Liftarin jälkeistä aikaa, sillä tätä vuoden 1986 elokuvaa katsoessa niin Hauer, Howell kuin Harmonkin (tuttavallisemmin Hoot, tai triple-H) ovat nerokkuuden triangeli.
Tiettävästi Liftari pohjautuu Doorsin Riders on the Storm-laulelmaan ja vaikka sanoituksissa onkin kohta "there's a killer on the road" joka jo tiivistää koko sisällön, niin myös kappaleen synkkä, masentava ja hidas tunnelma on saatu siirrettyä elokuvaan täysin samanlaisena.
Liftari on painostava kuin märkä säkillinen alasimia ja kulkee kuin Marvelin Juggernaut, eli kun se pääsee vauhtiin niin mikään ei sitä pysäytä. Vaikka vauhti onkin ei-niin-nopeaa.
Onkin hienoa kuinka Liftari kuitenkin tuntuu nopeatahtiselta, luoden mielikuvan toimintapainotteisuudesta, mutta sitten kun sitä leikkelee paloiksi, niin huomaa että puhetta on vähän, eleitä on minimaalisesti, musiikki on rajoitettua ja ne toimintaosuudet ovat harvassa. Tärkeintä on surumielinen tunnelma ja umpikujaan kulkeminen. Liftari onkin niin lähellä tunnelmallista kauhuelokuvaa kuin juonikuvaukseltaan tavanomaiselta kuulostava psykopaatti tappaa-jännäri voi olla.
Howell on sopivan märkäkorva nyhverö, joka joutuu nousemaan tilanteen epätoivoiseksi herraksi, mutta se on Hauer joka on uskomaton lihallistuneena painajaisena, että miehen uskoo olevan jotain kuolemaakin kauheampaa. Fiksusti Hauer ei vedä psykorooliaan riehuen, vaan toimii ilkeimmässäkin kohdassa tyynesti, ollen silloin pelottavimmillaan. Sitä kun ei tiedä mitä tämän miehen päässä liikkuu ja miksi.
Koska elokuva tukeutuu niin vahvasti Haueriin ja Howelliin, vaikuttavat muut hahmot hieman tarpeettomilta ja vaikka esimerkiksi Jennifer Jason Leigh onkin ihan hyvä avuliaana kahvilatyöntekijänä ja luo jonkinasteista yleisöystävällistä romanssia Howellin kanssa, niin eipä häntä olisi lopulta tarvittu yhtään sen enempää kuin muitakaan elokuvan nimettömiä sivuhahmoja. Ymmärrän kyllä, että Leighin merkitys Howellin hahmon kehitykselle on toimia lopullisena motivoijana nousussa tekemään se ns. miehen työ, niin olisi se toiminut ilmankin. Kun tapahtumapaikka on karu ja autio, tie vie vain yhteen suuntaan ja kaikki pidetään äärimmäisen tiukassa hihnassa, niin Ryder ja Jim ovat kaikki tarpeellinen kuvaamaan eräänlaista Jobin tarinaa.
Ei Leigh tai kasvottomiksi jäävät sivulliset uhritkaan saa elokuva rönsyilemään yli reunojensa, mutta ei niillä suurempaa merkitystäkään tunnu olevan.
Se mikä minua hieman vaivaa Liftarissa on se hiton helikopteritakaa-ajo. se on hieman liian suureellista muutoin niin hyvin kurissa pidettyyn minimalistiseen elokuvaan. Onneksi se on sopivan lyhyesti esillä ja ei oikeasti yksinään pilaa mitään. Mutta se ja lopun kohtaamisessa oleva ikkunan läpi hyppääminen yhdessä ovat ikävän hölmöjä toimintakohtauksia. Vaikka moni ei varmasti niiden kohdalla ajattele sen ihmeempiä, niin ainakin minulle ne ovat hieman rasittavan tavanomaista toimintaa ja liian kovalla vauhdilla kulkevia, kun muu osa elokuvasta on oikealla tavalla ihon alle asettuvaa pitkäjänteistä piinaa. Siispä melkein tekee mieli sanoa Liftarin olevan elokuva jossa ei ole mitään liikaa, mutta voin vain todeta ettei siinä ole mitään liian vähän.
Liftari on niitä elokuvia, että jos ei nyt jostain syystä automaattisesti väheksy elokuvaa joka on Justin Bieberia vanhempi, niin tämä tuntuu ja se tuntuu oikeissa paikoissa.
Vielä monien katselukertojen jälkeenkin saan kylmiä väreitä ja vatsasta kouraisee.
Tähdet: ****
Liftari
7 kommenttia:
Tämä kylvi kauhua minunkin tuttavapiirissä, tai niissä, jotka sai lapsena moisia kattoa, eli lähinnä minussa. Muistan kun oltiin kavereiden mökillä, eikä uskallettu käydä ulkohuussissa, kun pelättiin että Rutger asuu siellä katossa. Haha, miks kerron tän. :D
Ja hyvä kun otit puheeksi, tilasin dvd:n samalla kun tätä kirjoitan.
Minulla on ollut jo vuosia oma teoriani siitä, miksi Liftari, jonka ei millään muotoa pitäisi olla hyvä tai tusinasta erottuva leffa, on. Se ei ole mitenkään erityisen hyvin kirjoitettu - eipä huonokaan - eikä ohjaajakaan ole varsinaisesti lahjakas, mutta osaa joitain juttuja. Okei, Hauer on mielettömän kova ja ilman muuta osasyy onnistumiseen. Mutta - väitän, ihan omaan piikkiini - todellinen syy syiden takana on järjettömän lahjakas australialaiskuvaaja John Seale, joka pian Liftarin jälkeen siirtyi ihan toisen luokan hommiin ja koppasi Oscarin Englantilaisesta potilaasta. Haueria lukuunottamatta lähes kaiken Liftarin tehovoimasta voi pistää upean kuvauksen piikkiin. Liftari ei ole maailman miellyttävin pätkä, mutta sen katseleminen on silkkaa herkuttelua. Seale osaa kuvata värejä ja varjoja, voi elämän kevät sentään. Se kohtaus, jossa autot heittävät volttia hidastettuna, on ihan liian cool tällaiseen elokuvaan.
Rutger Hauer on kyllä jäätävän hyvä tässä pätkässä. Jos ei paremmin tietäisi, voisi luulla hänen olevan oikeasti järjiltään... :D
Mrr:
Mutta, Rutger asuu katossa.
AvM:
Kyllä ja kuvaus olisi pitänyt musiikin ohella mainita. Katsoessani heti perään Liftarin remaken, jossa osittain imitoitiin kohtauksia epäonnistuneesti kuvakulmia myöten, ymmärtää vertailuja tehdessään kuinka tarkka taiteenlaji kuvaaminen on. Kuin taulun seinälle asettelu. Jos se ei ole aivan suorassa, se on täysin vinossa.
Tup:
No jos Rutger asuu katossa, niin kyllä hän aika järjiltään taitaa olla.
Rutger on kyllä ihan hullu jätkä tossa elokuvassa se on ihan hullun olonen. Howell oli 17-v kun näytteli tossa elokuvassa ja se kysy rutgerilta että miten se näyttelee niin hyvin pahista niin rutger kuiskas.. kyllä kuiskasi että:" en minä näyttele pahista". Howell on ihan huippu jätkä. Liftari on yksi mun suosikki elokuvista. haha rutger asuu katolla sori mutta aika huvittava juttu. Myönnän että itelläkin ollut tollasia hulluja pelkoja :) itse katoin tän leffan 14-v (olen kyllä nyt 15 :D mutta otetaan huomioon että en katso ikinä kauhu elokuvia. Tuo oli eka.) Rutger oli kyllä pelottava kun sillä oli hullut silmät ja se oli muutenki sen olonen että jos se tulis vastaan kadulla ton näkösenä juoksisin kyllä ehkä karkuun. Joka tapauksessa mahtava elokuva tämä liftari ja isona howell fanina sanon että howell oli ihan huippu tuossa. Se osas niin hyvin näytellä sitä että se meni ihan sekasin tosta. eikä se johdu siitä että olen howell fani. Howell on ihan huippu näyttelijä
ja sellanen asia pitää korjata että halseylla ja sillä tytöllä ei ollu mitään romanssia eikä jim tejny sitä ns miehen työtä sen takia. Tyttö oli ainoa joka usko halseyta ja halsey luotti siihen. ja halsey teki miehen työn itsensä takia
Ei romanssia siten, että he olisivat ainakaan siinä esitetyssä ajassa rakastuneet ja osoittaneet sitä katsojille, mutta minusta on aina hieman tuntunut siltä kuin Jennifer Jason Leigh olisi kirjoitettu mukaan vihjaisemaan siitä, että hän menisi Howellin hahmon kanssa yhteen. Eli oli pikemminkin lupaus romanssista, kuin käytännössä oli. Ja ehkä sitä enemmänkin katsojille jotka voisivat uskoa Howellille käyvän onnellisesti, mutta jonka toteutumisen Hauer estää.
Leigh on mielestäni hyvä roolissaan, mutta hahmona hän jää väkisinkin hieman ulkopuoliseksi, sillä kyllä tämä on niin vahvasti Howellin ja Hauerin elokuva, että kuka tahansa jäisi siinä sivuun.
Lähetä kommentti