Suicide is painless

Soundtrack-kokoelmani kasvoi jälleen kolmella levyllä. Tai oikeastaan viidellä (tai ehkä kuudella, koska yksi niistä on tuplalevy), mutta ne kaksi muuta tuli hankittua jo muutama viikko sitten (Ramin Djawadin Game of Thrones ja tosi funky kokoelma blaxploitaatioleffojen musiikkia nimeltä Can You Dig It?). No kuitenkin, tänään seuraani lyöttäytyivät
James Hornerin Sneakers,
David Grohlin (kyllä, juuri se Foo Fightersin Grohl) Touch
ja
Free Willy 2. Öö, okei.