Buddy "Aces" Israel (Jeremy Piven) on Las Vegas-taikuri joka on sotkeutunut järjestäyneeseen rikollisuuteen ja nyt kun vankila uhkaa, on hän päättänyt laverrella sopimuksen toivossa entisistä kollegoistaan (ei taikureista). Siispä mafiapomo Sarazza (Joseph Ruskin) tarjoaa palkkion Acesin sydämestä ja loistohotellin korkeimmassa huoneistossa ystäviään menettävä taikuri voi vain odottaa FBI:n tulevan ja pelastavan hänet. Agenteilla Donald (Ray Liotta) ja Richard (Ryan Reynolds) onkin kiire, sillä palkkio houkuttelee samaiselle hotellille laumoittain erilaisia palkkatappajia sarjakuvamaisista Tremorin uusnatsiveljeksistä (Chris Pine, Kevin Durand, Maury Sterling), hölmöistä ex-kytistä (Ben Affleck, Peter Berg, Martin Henderson), kovista mimmeistä (Alicia Keys, Taraji P. Henson), ystävällisestä sadistista (Nestor Carbonell) aina kasvottomaan arpinaamaan (Tommy Flanagan) asti. Jossain odottaa vielä mystinen The Swede (Vladimir Kulich), jonka kirurgiset taidot ovat vailla vertaansa. Puhumattakaan venäläisgangstereista, kulman kundeista, prostituoiduista, kytistä ja vartijoista. Edessä on siis muutakin kuin vain persoonallisuuksien yhteentörmäys.
Mutta lopettaako Acesin sydän elämän?
Joe Carnahanin Narc (2002) oli ilmestyessään yksi julkaisuvuotensa positiivisimpia ilmentymiä ja sen perusteella odotin jonkinlaisella innolla näkeväni muitakin herran elokuvia. Kun Smokin' Aces sitten ilmestyi, olin oikeastaan vain hyvilläni ettei siinä hyödynnetty Narcin raadollisuutta, vaan enemmänkin Shoot 'em Upin (2007) ja Crankin (2006) tavoin eräänlaista ultracooleutta, sillä tällöin en ainakaan vertailisi Carnahanin elokuvia keskenään. Ja hitto, Smokin' Aces osoittautuikin mielestäni julkaisuvuotensa parhaimmaksi toimintaelokuvaksi ja he-le-ve-tin hyväksi elokuvaksi ylipäätään. Se ei pelkästään saanut minua hihkumaan innosta, että hitto tää on siistii, vaan sai jopa muutamaan otteeseen herkän liikuttuneeseen tilaan. Kerran jopa alahuulen väpättämään, nostaen hetkeksi kaikista maailman näyttelijöistä Jeremy Pivenin korkeimmalle pallille. Miehen roolisuoritus olisi ansainnut palkintoja, sillä sen verran hyvin hän esittää lipevää asiansa sotkevaa taikuria, että henkinen ja fyysinen romahdus on selviö. Kohtaus jossa Aces kokee hermoromahduksen ja aikoo suorittaa itsemurhan on elokuvahistorian parhautta, vertaili sitä kehen tahansa näyttelijään missä tahansa elokuvassa. Tiedän että tuo kuulostaa Pivenin muita rooleja ajatellen aikamoiselta liioittelulta ja jopa Smokin' Acesin kiiltävän pinnan vuoksi se ei tunnu olevan mahdollista, mutta ihan oikeasti, katsokaa se kohtaus uudestaan ja väittäkää sitten vastaan.
Eikä Piven ole ainoa elokuvan esiintyjistä jonka näytteleminen on erinomaista, mutta koska Smokin' Acesissa sekoitellaan tyylejä niin ahkerasti, ei näyttelijöiden keskenään vertailu ole kovinkaan reilua. Kun Tremorin veljekset esitetään hahmoina jotka elävät jatkuvaa Hurjan Joukon loppumassacrea, niin Alicia Keysin esittämä hahmo puolestaan on viileä supermalli ja Nestor Carbonell kuin vallankumouksellinen Shakaali. Joten koeta siinä nyt sitten sanoa kuka vetää roolinsa yli ja kuka minimaalisesti, kun jokainen eroaa toisistaan kuin olemalla eri elokuvassa.
Eli lajityyppivaihtelut ovat tehdy hieman Kill Billien tapaan. Molemmista esimerkiksi näkee samat spagettiwesternit, mutta jos Kill Billeissä on aasiameininkiä, niin Smokin' Acesissa se on Kovaotteisia Miehiä, joten aivan Tarantinomaista sarjakuvamaisuutta ei Carnahan tarjoile, mutta kuitenkin.
Samalla tämä lajityyppien sekoitus on ollut näemmä joidenkin mielestä jopa negatiivinen seikka, sillä elokuva sai ilmestyessään kritiikkiä sekavuudesta. Sitä se ei ole, mutta huomio sellaisesta on kyllä ymmärrettävää. Kun lajityyppi hyppii kuin aropupu ekstaasissa, niin siihen ei tarvita animaatiojaksoja, taikka värileikittelyä (vrt. Syntyneet Tappajiksi), vaan riittää että muutoin yksinkertaiselta kuulostavaan juonikuvioon pistetään mukaan niin paljon hahmoja, että kaikkien seuraaminen saattaa käydä voimille ja loppuun sellainen kaksoisagenttiselitys, että pelkkää paukuttelua seurannut putoaa aika varmasti kärryiltä. Elokuvan kiiltävä kuori saattaa siis hämätä luulemaan Smokin' Acesin olevan pelkkää uutta vahapintaa ja sitten kun Buddy "Aces" Israelin todellinen merkitys elokuvalle tulee esille, niin se saattaa tuntua ehkä liian vaikealta edellisiin tapahtumiin nähden. Siispä katso elokuva edes jonkinlaisella ajatuksella, ei pelkkänä aivokuolleisuutta aiheuttavana nirvanana.
Pidän kovasti elokuvan yhteentörmäysideasta, koska siinä hyödynnetään niin monella tavalla erilaisia hahmoja. Mutta etenkin juonenkäänne siitä miksi Aces halutaan hengiltä, on mielestäni aivan erinomainen ja mukavaa vaihtelua sille pelkälle ilmiantajan tapolle. Lisäksi se kaksoisagentti-idea on loistava, eikä tunnu päälleliimatulta vaikka otetaankin esille aika myöhäisessä vaiheessa.
Smokin' Aces näyttää aivan järjettömän hienolta. Kuvaus, ohjaus, valaistus, äänet ovat kaikki täsmälleen siellä missä pitääkin. Enkä itse ainakaan löydä mitään sellaista valittamista joka saisi minut vieläkään alentamaan antamaani arvosanaa. Ryan Reynoldskin vetää viime minuuteilla tähänastisen uransa parhaimman suorituksen. Eli kyseessä on elokuva jota pidän lähes virheettömänä. Jota se ei tietenkään ole, mutta jossa kauneusvirheetkin ovat enimmäkseen kokonaisuutta tukevia. Niin no, kaikki muut paitsi Jason Bateman, jonka hahmon olisi voinut suosiolla jättää poistettuihin kohtauksiin, sillä Bateman on pääsyy siihen miksi en voi antaa elokuvalle kokonaisia peukkuja. Lisäksi sitä ADHD-pojan vitsiä venytetään hieman liikaa jotta se jaksaisi naurattaa loppuun saakka. Silti nämäkin huomioiden Smokin' Aces on niin fakin kuul, että väliäkö sillä jos mukana on pari haisevaakin kohtaa.
Kuka muka ei tunne väreiden kulkevan kehonsa lävitse, kun Clint Mansellin Dead Reckoning lähtee elokuvassa soimaan siihen erinomaisesti sopivan kohtauksen aikana (joka vaihtoehtoisen kohtauksen perusteella meinattiin pilata).
Lajityyppinsä parhaimmistoa ja kuka muuta väittää on eri mieltä kanssani.
Voimme myös nähdä Smokin' Acesin toimineen selvänä innoittajana ainakin kahdelle hyvää tarkoittavalle, mutta puolitiehen jääneelle elokuvalle: The Tournament ja The Losers ovat kansikuviaan myöten hyvin Acesia. Katson kuitenkin molemmat mielummin uudestaan kuin Carnahanin A-teamin
Tähdet: ****
Smokin' Aces
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti