Bounty Tracker (1993)

Vaikka se onkin selvää, etten minä olisi mitenkään voinut ohittaa tätä elokuvaa nähdessäni sen kirpputorilla myynnissä, sillä onhan kyseessä Lorenzo Lamasin elokuva ja jo pelkästään se takaa riemastuttavaa roskaa, niin varmuuden vuoksi takakanteen oli pistetty tämä kuva, jotta taatusti ostaisin elokuvan.

Siis c'mon Lorenzo, sinä et ole mikään Music.

Johnny Damone (Lorenzo Lamas) on palkkiometsästäjä. Tiedättehän, niin kuin Dog, mutta kumpi heistä on pelottavampi?
Jaiks!
Kohta Johnnyn erikoiskyvyille, kuten sängen kasvattamiselle tuleekin entistä enemmän käyttöä, sillä velipoika Paulin (Paul Regina) kirjanpitoyritys kohtaa pukumiehiä ammuskelemassa. Katsokaas kun Paulin entinen yhteistyökumppani oli toiminut raskaansarjan bisnesrikollisen Sarazinin (Eugene Glazer) rahanpesijänä ja Paulin todistuksen ansiosta yksi jos toinenkin pahis päätyi vankilaan. Nyt Sarazin janoaa kostoa ja näin ollen hänen palkkaamansa superpahis Erik Gauss (Matthias Hues) omien marionettiensa avustuksella sanoo kuten Sonny Bono, eli bang bang my baby shot me down. Johnny päättää suojella veljeään, mikä tietenkin tarkoittaa että veli päätyy kuoliaaksi alta aikayksikön.
Nyt siis Johnny saalistaa Gaussia ja näyttää poliiseille, että te ette osaa mitään, mutta minäpäs osaan. Onkin kieltämättä mielenkiintoista, että Gauss kumppaneineen ei välitä hevonkukkuakaan poliiseista, mutta kun joku toteaa että perässä on palkkiometsästäjä nimeltä Johnny, niin heti on kakit housuissa. Hauskaa on myös se, että koska elokuvan sankari on palkkiometsästäjä, niin se pitää mainita joka nurkassa. Jopa silloin kun poliisi kertoo kuka tappoi Paulin, niin pitää erikseen huomauttaa tappajasta olevan palkkio tarjolla ja heti samantien Johnny sanoo olevansa palkkiometsästäjä. Joo joo, uskotaan. Tämähän on kuin lukisi Ryhmä-X:ää. Joka sivulla joku mainitsee sanan mutantti, aivan kuin sen muutoin unohtaisi. Niin ja jos Johnny ei olisi palkkiometsästäjä, niin eikö hän olisi lähtenyt Gaussin perään?
No kuitenkin, Johnny tekee tietenkin sen mihin poliisi ei pysty, eli potkii tiensä Gaussin luokse ja sitten potkii Gaussin. Tai no, oikeastaan Johnny hengailee joitenkin valkoisten latinojengiläisten kanssa ja katselee televisiota, kunnes se kertoo minne mennä.

Kuten suklaapatukka jolta tämä elokuva varmastikin sai nimensä on se tavallaan hyvä, mutta oikeasti aivan kauheaa sontaa. Eli kannattaa vain nuolla se suklaa siitä päältä ja jättää sisältö maahan mätänemään. Tämä tietenkin saattaa antaa kuvan siitä, ettäkö Bounty Tracker olisi sisällöllisesti heikkolahjainen, kuten BB-Kaki ja sitten pinnalta kaunis kuten parkettilattia, mutta ei huolta, sillä siinä missä Bounty Tracker on roskaa pinnan alla, niin se on sitä myös päältäkin. On huonon jäykkää näyttelemiseksi kutsuttua patsastelua, dialogia joka saa oksentamisen kuulostamaan seireenin laululta, kungfuilua joka ei riko edes polystyreenimuovista aitaa ja visuaalisia efektejä jotka ovat korkeintaan pisuaalisia. No Michael Bay, tuota remake tästä.

Elokuvassa on kaksi (no okei, jotain sata) niin uskomattoman nerokasta kohtaa joissa Lamas osoittaa miksi on sukupolvensa epävireisin tulkki, sillä kun mies elokuvan alussa on naamioitunut englantilaiseksi kuulostaen yhdeltä ilmestyskirjan vitsauksista, taikka suree veljensä kuolemaa potien pahemmanlaatuista ummetusta, on varmaa että Bounty Tracker saa suremaan ihmiseloa. Kun joukkoon heitetään poseerauksia ja ammuskelua joita säestävät hidastetut tuskanhuudot niin elokuvasta kuin katsojastakin, niin mitä muuta voidaan sanoa kuin vautsivau!
Tosin on myönnettävä, että on Lamas parempiakin huonoja elokuvia tehnyt.

Mainittakoon, että minä oikeasti pidän Matthias Huesista, joten hän on aina plussaa ja tässä elokuvassa hänen kylmäveristä apulaistaan esittävä Cyndi Pass on mainion tyly ja seksikäs pahis. Eli Pass on hieman niin kuin Posh Spice.

Tähdet: ~ tai ~
Bounty Tracker