Tuottajana olleen - ja jonka nimellä elokuvaa mainostetaankin - Harry Novakin elokuvia sentään minulta löytyy entuudestaan hyllystäkin ja ne ovat taattua public domain-laatua kuten Rattlers.
Kiltillä Moonbeamilla (Terry Gibson) on lemmikkipossu nimeltänsä Lord Hamilton (tajusitteko? Ham-ilton, vähän niin kuin se ruotsalaisagentti) ja toinen sikaeläin löytyy isän herra Swynerin (Bruce Kimball. [Ja tajusitteko? Swyn-er]) muodossa. Näistä vain tämä jälkimmäinen sika käyttää päivänsä röhkien ja ansaitsee kohtalokseen teurastamoekskursion ilman paluuta. Äiti Molly (Gina Paluzzi) pelkää tyttärensä muuttuvan samanlaiseksi saamattomaksi siaksi kuin isänsä ja toivoo Moonbeamin pääsevän hyviin naimisiin, mutta tytär on jo 19-vuotias ja näin ollen jo vanhanpiian iässä. Menetetty tapaus sanoi hän.
Toisaalla meillä on kylän suurin sovinistisika Jasper (John Keith) joka halajaa neitsytlihaa, jollaista muun muassa kiltti Patty (Peggy Church) edustaa. Mutta kun Patty ei halua mennä pinnallista hyväilyä pidemmällä, voi Jasper aina käydä sammuttamassa himonsa Moonbeamin puskassa, sillä kiltti Moonbeam kun sattuu olemaan myös kylän paheellisin ja himokkain neitonen. Patty onkin hieman kateellinen Moonbeamille ja itsetyydyttää miettien miksei voi olla samanlainen panokone porno-orhineen.
Kuvaan astuu kiertelevä kauppamies (Peter James) joka pökkii kaikkia vastaantulevia, oli se sitten sidottu ja ryöstetty alaston mies, taikka liftaava prostituoitu. Jos siinä on reikä, on se täydellinen ja tälläiseen tarkkuuteen ei edes Marvelin Napakymppi yllä.
Ei tässä mitään oikeaa juonta ole ja se tyttärelle mies-ideakin on vain ohimenevä maininta ja tuon Moonbeamin olemassaolonkin ehtii elokuvan aikana unohtaa, että näin näkyvä rooli on kyseessä. Välillä mieleen hiipii ajatus, että onkos se päähenkilö sittenkin Patty, mutta yhtä merkityksetön hänkin tässä elokuvassa on kuin muutkin. Kokonaisuus on koottu irrallisista naintikohtauksista joissa koetetaan viljellä jonkinlaista Benny Hillmaista huumoria, siinä juurikaan onnistumatta. No, ainakin siellä on haulikkohäät.
Takakannessa mainitaan Russ Meyerin olevan elokuvan innoittaja ja tokihan tästä löytyy samankaltaisuutta tuon uhkeiden roskaelokuvien mestarin tuotosten kanssa, sillä samalla tavalla tämä on pikkutuhmaa koomisuutta täynnä, mieshahmot on juntteja joiden käsitys ei yllä rintojen tasolle ja niiden haltijat ovat pääosin tuhmia naisia. Sikafarmarin Tytär on kuitenkin kuin likainen versio Meyerin elokuvista. Sillä vaikka samankaltaisuuksia riittää, niin tunnelma on härskimpi, rytmitys laiskempi ja tuntuukin, että jos Meyerin elokuvat ovat komedioita, niin Sikafarmarin Tytär kallistuu enemmälti pornon suuntaan. Mikään Syvä Kurkku tämä ei kuitenkaan ole, mutta tie vie enemmän kuin selvästi sinne exploitaation suuntaan, joten takakannen genremääritys sexploitaatio on kohdallaan.
Sikafarmarin Tytär ansaitsee yhden tähden jo nimensä vuoksi, mutta pökkelö punaniskamaisuus, uskomattoman kehnot roolisuoritukset, kuollutta kalaa muistuttava seksi ja muu silkka roska on toteutettu niin tahattoman (sekin mikä on tarkoituksellista) koomisesti, että lopputulokseksi voi antaa myös kaikki tai ei mitään-arvosanan, sillä tämä on elokuva josta varmastikin nauttivat vain he, joiden mielestä Charles Napier on paras näyttelijä koskaan.
Mutta!
Jos Sikafarmarin Tytär ei olisi niin julmetun hidas ja tästä syystä erittäin tylsä, niin saattaisin antaa sille muutakin kuin lopussa esiintyvän pisteytyksen.
Tissejä, tissejä, tissejä, paarman puremia niskoja ja kuvastoa joka pitää piilottaa kun vieraita saapuu. Mutta ei tästä oikein pornoksikaan ole.
Eikä tuo kannen etualalla oleva neitokainenkaan elokuvassa esiinny, taikka sitten ei ainakaan ole tunnistettavissa.
Ja jos tästä elokuvasta koskaan tehdään remakea, niin isä Swyneriksi tulisi saada Shawn C. "Coolduder" Phillips, jo pelkästään siksi että hän on yhtä huono näyttelemään.
Niin ja kuinka monta sikafarmarielokuvaa oikein voi olla olemassa, jos niistä voidaan erotella klassikot omaksi ryhmäkseen?
Tähdet: *
Sikafarmarin Tytär
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti