Kutri-Sue (Curly Sue, 1991)

Elämän kolhimina kodittomiksi päätyneet Bill (James Belushi) ja hänen suojattinsa, pieni orpotyttö nimeltä Sue (Alisan Porter) kulkevat ympäri ämpäri eläen päivä kerrallaan, suupala kerrallaan, yöpaikka kerrallaan. Siispä saadakseen ruokaa, taikka muuta avustusta he luonnollisesti harrastavat kaikenlaisia pikkuhuijauksia, kuten auton alle jäämisen teeskentelyä ja yksi sellainen temppu järjestetään rikkaan asianajaja Greyn (Kelly Lynch) kohdalla.
Kun lämpimän aterian jälkeen Billin ja Suen tiet Greyn kanssa erkanevat, ei jälkimmäinen saa kaksikkoa mielestään, mutta koska he eivät enää ikinä tapaa, niin elokuva loppuu tähän.
.
..
...
....
.....
Paitsi mitä jos kohtalon oikusta Grey päätyykin oikeasti ajamaan autollaan Billin päälle ja ottaa arvattavasti miehen lapsensa kera luokseen asumaan. Yhteiselon aikana Grey kokee äidillisiä tunteita ja haluaa Suelle paremman elämän kuin mitä Bill voisi tarjota. Bill itsekin on koko ajan etsinyt Suelle sopivaa äitiä jolle alunperin ajatteli voivansa suojattinsa luovuttaa, mutta verisiteiden puuttumisesta huolimatta BIll tietää olevansa ainoa oikea isä Suelle ja ei halua luopua lapsestaan. Kuitenkin tietäessään myös olevansa työtön ja koditon, ja ruman kampauksen omistaja niin BIll ei voisi tarjota tyttärelleen sitä mitä menestynyt Grey voi. On siis aika pohtia syntyjä syviä, tai ei oikeastaan ja kaikkia hyödyttävä ratkaisu löydetään, sillä love conquers all..

James Belushi ja ohjaaja John Hughes eivät kuulemma tulleet elokuvaa tehdessään keskenään toimeen, jopa siihen asti että kuvauspaikalta poistumisia tapahtui. Tämä riitaisuus ei kuitenkaan elokuvasta paista, vaan sydämelliseksi tarkoitetussa komediassa on sopivan onnistuneita näyttelijäsuorituksia ja tunnelma pysyy lempeänä. Mitään maata järisyttävää ei tässä ole, kunhan on vain ihan mukava koko perheelle sopiva komedia.

Yksi asia tässä elokuvassa kuitenkin on hyvin häiritsevää ja se on se, että mukana on toistuvasti sama vitsi jossa joku yllättyy ns. vieraan ihmisen nähdessään ja säikähtäen huutaessaan reagoi lyömällä häntä. Kun kyseessä kuitenkin on lämminhenkinen komedia jossa halaukset ovat naamaan lyöntiä tärkeämpiä, niin yksikin turpaanvetovitsi saattaisi olla liikaa, mutta joku 267 sellaista on todellakin liikaa. Aivan kuin joku olisi pelännyt ettei sydämellisyys riitä, vaan MacaulayCulkinismi pelastaisi kaiken.

Steve Carellilla on elokuvan alussa nanosekunnin kestävä repliikitön rooli tarjoilijana.

Tähdet: **
Kutri-Sue