lauantai 19. tammikuuta 2013

Come quietly or there will be... trouble.

Suoritin eilen kirpputorikierroksen käväisemällä kolmessa sellaisessa. Tai oikei, tavallaan neljässä, sillä unohdin ensimmäiseen niistä muistivihkoni ja sain palata sinne uudestaan. Ei huolta vihko löytyi, joten sinun ei tarvitse soittaa palolaitokselle.
Voisin tietenkin mainita ja niin teenkin, että yksi niistä kirpputoreista oli tapansa mukaan ahdas kuin mikä ja toisessa oli joku ilmeisesti päättänyt laukaista suolestaan zyklon-beet, sillä sen verran piereväinen oli tuoksu sen. Mutta keskitytään nyt hieman kolmannesta - joka oli kierrokseni ensimmäinen - kirpputorilta löytyneeseen kaiken toivon menetykseen ja ihmiskunnan hyvyyden kyseenalaistamiseen.

Tuolla kierroksen ensimmäisenä kohteena olleessa kirpputorilla oli viisi pöytää täynnä 20th century classics-nimikkeen alla julkaistuja elokuvia. Tässä malliksi kuva parista omasta valikoimastani löytyvästä elokuvasta.
Viisi pöytää täynnä noita saman sarjan elokuvia ja vaikka elokuvavaihtoehtoja löytyikin useampia, joskin niitäkin laskujeni mukaan vain kuusi eri nimikettä, niin noita itselläni olevia ei joukosta löytynyt. Yhtä nimekettä oli siis minimissään kymmeniä ja joitakin täten satoja kappaleita ja hintaa vaivaiset kaksi (2) euroa per levy. Kuulostaa ihan hyvältä vai mitä? No ei jos tietää, että samoja elokuvia myytiin aikoinaan täällä marketissa 0,90 euron kappalehintaan ja sieltä minäkin omani ostin. Joten vaikka kaksi euroa ei kuulosta kalliilta ja myönnän, että olisin ihan suosiolla maksanut omistanikin elokuvistani samaisen hinnan, niin c'mon, luulisi suurinpiirtein jokaisen paikkakuntalaisen tietävän paljon ne oikeasti maksoivat ja tällöin tuotteet ovat ylihinnoiteltuja.

Mutta eihän noiden elokuvien hinta kuulosta korkealta kuin heille jotka tietävät paljonko niistä pyydettiin ns. uusina, joten väliäkö tällä. Tämä seuraava oli se joka sai haaveilemaan hurmeorgioista ja vihaamaan ihmisiä.

Monella pöydällä on tavanomaisesti myynnissä kaikenlaisia sarjakuvia ja kuten tiedätte, minä keräilen Disneysarjakuvia ja näin ollen katseeni etsii aina kaikenmaailman ankkatarinoita.  Yleensä esimerkiksi taskareiden hinnat ovat siinä 1,50 - 2 euron luokkaa ja hyvä niin, mutta aina välillä joku kuvittelee että näillä taskukirjoilla kannattaa yrittää saada vähintäänkin niistä alunperin maksettu summa takaisin. Tämä huomioidenkin voidaan kysyä, että mitä helvettiä kuvitteli henkilö joka oli laittanut Aku Ankan taskukirjat myyntiin 10 euron kappalehintaan. Kun kyseessä ei ollut edes mitään harvinaisuuksia, tms., vaan esimerkiksi alla olevan kuvan kaltaisia joka pöydän taskareita.
Tuo kuvassa oleva taskari on vuodelta 2004 ja alkuperäiseltä hinnaltaan 4,20 €, eli ei edes vanha tai mitenkään harvinainen. Ai mutta olihan tuon pöydän myyjä sentään pistänyt taskarinsa alennukseen, sillä eihän tämänkään hinta ollut enää kuin vaivaiset kahdeksan (8) euroa.
AARGH!
Ja samaa kirjaa, vähintäänkin yhtä luettavassa kunnossa löytyi samasta paikasta ainakin kahdelta eri pöydältä ja niissä molemmissa hintana oli vain kaksi euroa.
Ei sitten tullut myyjälle mieleen käydä vilkaisemassa millaisia hintoja muut taskareistaan pyytävät ja pysytellä sitten niillä main.
Sanotaan ettei hullu se joka pyytää... kyllä on!
Seuraavalla käytävällä oli joku pistänyt myyntiin laatikollisen taskareita ja Roope-setiä (yhteensä 34 kappaletta) ja hintana vaivaiset 15 €. Se oli jo mielestäni alihinnoiteltu, mutta myyjä oli selvästi ymmärtänyt kirpputorin merkityksen.

No se siitä ihmiskunnan noususta ja tuhosta, sillä nyt vuoroon elokuvalliset ostokseni.

Kukin kolmesta vierailuni kohteena olleesta liikkeestä oli kyllä hyvin täytetty elokuvilla, mutta valitettavasti vhs:t olivat minimissään ja levypuolikin koostui sellaisesta massatavarasta, että tuntui ettei mitään kiinnostavaa löydy.
Pienoisen penkomisen jälkeen mukaan lähti sentään kolme elokuvaa ja yksi soundtrack.
BOUNTY TRACKER on taattua Lorenzo Lamas-moskaa, mutta odottakaas vaan kunhan pääsen näyttämään syyn miksi elokuvan ostin.

POLIISIAUTO 6-Z-4 EI VASTAAn olen kyllä joskus vaihtoehtoisessa menneisyydessäni nähnyt ja hatarat muistikuvani siitä ovat hyvät. Todennäköisesti olen väärässä.

SETH MACFARLANEN HULLU HULLU ANIMAATION MAAILMAn meinasin alunperin ostaa uutena, mutta parempi näin. Osan levyllä olevista animaatioista olen nähnyt jo youtubesta, joten kovin sokkona ei tätä sukellusta tehdä. Niiden perusteella totean, että jos tykkää Family Guysta.

Kovin juttu ja mielestäni se reissun helmin on tietenkin GREASE 2 soundtrack, sillä jos elokuvan aikakausikuvaus on äärimmäisen epäuskottavaa, niin hitto, siltä se kuulostaa levylläkin.

6 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Hahaa, tuo Bounty Tracker on kyllä kehnosti loistava teos :D

KimSjopi kirjoitti...

Kukakohan oikeasti ajattelee: "Pistämpä nämä Aku Ankan taskukirjat myyntiin 8 € kappalehintaan. Kyllä ne joku ostaa!"

...noir kirjoitti...

Kokoomuslainen

horrendous kirjoitti...

Minä käyn nykyään aika harvoin kirppiksillä, koska suututtaa niin paljon miten ihmiset hinnoittelee myytäviään ja melkein aina tulee lähdettyä tyhjin käsin pois. Itse tutkailen enimmäkseen leffoja (ja cd-levyjä) kirppiksillä ja niistä pyydetään nykyään ihan naurettavia hintoja). Yleensä täsmälleen saman tuotteen saa halvemmalla juurikin siitä viereisestä marketista. En välttämättä tarvitse hyllyyni uudenkiiltäviä koteloita, mutta en minä nyt niistä jonkun tekemistä naarmuista ala ylimääräistä maksaa!

...noir kirjoitti...

Jos unohdetaan pelkästään tyhmät myyjät, niin ainakin täällä päin vaikuttaa siltä, että he jotka ylihinnoittelevat raskaasti myytävänä olevat tuotteet ovat jonkinlaisia ammattimyyjiä. Ja se kiukuttaa, että jotkut ovat muuttaneet kirpputorit juuri sellaisiksi paikoiksi joissa tehdään bisnestä, eikä pyritä pääsemään ylimääräisestä tavarasta eroon. Sitten siellä on juuri sen vuoksi heitä jotka laittavat jostain poistoeristä, tms. ostamiaan tuotteita (kirjoja, leffoja, pesuaineita, työkaluja, etc.) ja myyvät niitä kovemmalla hinnalla kuin kaupoissa. Yksinkertainen sääntö pitäisi olla, että heti siinä vaiheessa kun jokin laitetaan kirppikselle myyntiin, ei se enää ole ns. uusi, vaikka niitä olisi siinä sata kappaletta muoveissa ja hinnan tulisi olla kirppishinta. Enkä minä ole mikään pihi, koska sellaisesta jonka todella haluan olen valmis maksamaan, mutta en ole koskaan valmis maksamaan kiskurihintaa. Joten 4,20€ maksanut tuote ei saa olla 8 euroa maksava. Ellei kyseessä ole harvinaisuus.

Elokuvien suhteen täällä on kyllä hinnat pääosin kohdillaan, mutta valikoima on pääosin ainakin omaa makuani ajatellen aika rajoittunut. Ikävästi vhs:t ovat olleet jo hyvän tovin minimissään (poislukien kierrätyskeskus) ja niistä vähistäkin kehdataan pyytää kuntoonsa nähden aika kovia hintoja. Ihan oikeasti, viisi euroa jostain Con Air-kasetista on jo loukkaus ihmiskuntaa kohtaan. Ilmeisesti jotkut myyjät kuvittelevat, että kaseteista voi pyytää paljon, koska ne olisivat harvinaisia sen vuoksi, ettei enää uusia tehdä. Hölmö ajatus, sillä moni tuskailee sen vuoksi, että joutuvat heittämään kasetteja roskiin kun eivät muuten pääse niistä eroon. Joten myyjienkin tulisi olla kiitollisia jos joku on valmis maksamaan niistä edes jotain ja tällöin se jotain on yleensä maksimissaan kaksi euroa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta taskukirjasekoilusta tuli mieleen eräs meininki Japanin Amazonin kanssa jossa seurailin erästä tuotetta (CD vuodelta '93 joka täydentäisi erään kokoelman) joka alun perin on maksanut sen 1.000 yeniä, niin tulisi saataville jollekin myyjälle joka lähettelisi kamaa joka paikkaan. Noh, tulihan se sitten, mutta hintanaan 100.000 yeniä. Jäi hankkimatta kyllä. (Mietittyä tuli kuka maksaa jostain CD-singlestä (!) niin paljoa)