Asteroid (1997)

Vuosia sitten, erään joulun koittaessa äitini totesi kyllästyneensä jokavuotisiin jouluohjelmiin ja pyysi minua tuomaan mukanani jonkin elokuvan.
Minä vein äidilleni Asteroidin.
Hahaha! Hyvää joulua vaan.

Astronomi Lily McKee (Annabella Sciorra) huomaa komeettoja katsellessaan, että sieltähän on tulossa kiukkuinen asteroidi joka aikoo syöstä Maapallon takaisin yhdistetylle kivi- ja jääkaudelle, joten äkkiä yhteys viranomaisiin kuten FEMAn (Federal Emergency Management Agency) johtaja Jack Wallachiin (Michael Biehn). Ymmärrettävästi uhasta ilmoitetaan myös presidentille (Denis Arndt) ja ruvetaan miettimään miten selviytyä mineraalikuolemalta.
Arvatkaa vaan onko presidentillä avustajia jotka kuittaavat Lilyn puheet humpuukina ja uskovat sitkeästi ettei mitään vaaraa ole olemassakaan? Tai että sivuhenkilöissä on palomiehiä ja lääkäreitä jotka vaaran kohdatessa näyttävät kuinka vahva voikaan moraali olla ja kuinka muistetaan aina sanoa "i love you" kun takuuvarma kuolema uhkaa ja siitä selvitään.
Tottakai mukana on se juonenkäänne, että kun saadaan vaara estettyä ja juhlinta alkaa, niin sieltä saapuukin isompi uhka avaruudesta.
Jokainen on suoraselkäinen ja keskinäiset kiistat unohdetaan, kun on aika katsella sankarimusiikin tahdittamaa kunniaa tekevää komeetan ohilentoa.
"We can do it."

Eli Asteroidi on ihan samaa katastrofihuttua kuin ne kaikki muutkin vastaavat elokuvat ovat ja jälleen ihmiskohtaloista on aika vaikea välittää kun samat kohtalot on nähnyt niin monta kertaa aiemminkin.  Eli  "i need you to be strong" ja siinähän se kaikki mitä tämän elokuvan juonellisesta sisällöstä tarvitseekaan siteerata, sillä hahmot, tapahtumat ja muut johtavat vain sinne amerikkalaisen ihmiskunnan henkisen voiman toteamiseen.
Siispä perinteiseen tapaan kiinnostavinta Asteroidissa on sen efektit, jotka ovat,,, tuota noin,,, ihan kivoja. Siis okei, tämä tv:n kaksiosainen minisarja vuodelta 1997 on kyllä ollut aika kallis tapaus (20 miljoonan dollarin budjetti), mutta tv-tuotoksille tyypilliseen tapaan tuhoefektejä näytetään lopulta aika vähäisesti ja monet niistä tuntuvat oleva sama kohtaus pilkottuna koko elokuvan matkalle (samaa asteroidin kulkua tunnutaan näytettävän ainaski tsiljoona kertaa). Lisäksi tietokoneistetusti toteutetut meteoriitit ja isoveljensä näyttävät vähintäänkin muovisilta, eivätkä tunnu olleen lähellekään budjettinsa arvoisia. Mutta ainakin pienoismallit ovat silkkaa Postimies Patea ja ne ovat todella hauskan näköisiä. Erityisen hauskaa efekteissä on se, että silloin kun niitä näytetään niin näyttelijät esiintyvät kuin heille ei olisi kerrottu mitä taustakankaalle pistetään.

Jos ei hae näkemältään liikaa realismia, niin nähtävänä on miellyttävän hauskoja efektejä, lopulta ihan tarpeellinen määrä räjähdyksiä ja tulisadetta, sekä tahattoman koomisia huuhaapuheita ja hei, sellaista on kieltämättä aina välillä hauska katsella. Tosin kaksituntinen Asteroid oltaisiin hyvin voitu tiivistää tunnin meteoriittiin, sillä sisällön onttous on tuossa pituudessa aika henkeäsalpaava tyhjiö. No, poistetuissa kohtauksissa on lisää pienoismalliräjähdyksiä ja jos ne oltaisiin jätetty elokuvaan, niin ehkäpä se elokuvan pituuskin olisi ollut sisältöön nähden sopivampi.

Tähdet: **
Asteroid