Action Movies (1988 - 1995)

Vau, pakko ihailla tämän kokoelman mielikuvituksellista nimeä. Action Movies, voiko sen paremmin todetakaan. Te ette edes yritä, sillä koska jokainen tämän kokoelman elokuvista on ainakin hieman lentokoneisiin viittaava, niin ehkäpä jokin Aeroaction Movies olisi jo jotain.

FLIGHT OF THE BLACK ANGEL (1991)

Mieleltään epävakaa lentäjä Eddie (William O'Leary) murhaa perheensä ja varastaa ydinaseella varustetun Black Eagle-hävittäjän, aikeenaan tuhota edes yksi synninpesä, Las Vegas. Jää komentaja Ryanin (Peter Strauss) tehtäväksi pysäyttää Eddie.

Flight on tämän kokoelman ainoa elokuva jonka olin nähnyt jo aiemminkin ja muistikuvani siitä olivat positiivisia. Ne eivät juurikaan muuttuneet. Toki nyt monien vuosien jälkeen sitä pistää paremmin merkille kliseet ja vastaavat joihin ei muksuna kiinnittänyt suurtakaan huomiota, mutta etenkin roolituksien onnistuneisuus on edelleenkin pelastavana enkelinä. Strauss on perinteinen all american hero ja syvempää sisältöä ei hänessä olekaan, saati ole sille oikein tarvettakaan, mutta kilahtavan lentäjä Eddien roolissa oleva O'Leary on loistoveto. O'Learyn lempeä ulkonäkö ja pehmeä äänensä ovat erinomainen kontrasti ihmiselle joka on räjähdysaltis. Tämä tulee esille etenkin alkupuolen perheillallisella, jossa katsoja näkee vain kiltin Eddien ja ihmettelee, että miksi vanhemmat ovat selvästikin peloissaan. Erityisen onnistuneeksi O'Learyn roolisuorituksen tekee se, ettei hän missään vaiheessa muutu miksikään vaahtosuiseksi kiroiluautomaatiksi, vaan on enemmänkin hermostuttavan tyyni, joka vain korostuu kohtauksessa jossa hän katselee televisiota, nousee, ampuu perheensä, ja jatkaa rauhassa television katselua. Kyseessä onkin sen verran vakuuttavaa näyttelemistä, että vaikka O'Leary ei urallaan olekaan juuri mitään tietokonenörtti numero 3-kaltaisia rooleja suurempaa tehnytkään (näkyvin rooli oli olla Koti Kuntoon-sarjassa Tim Allenin veli), niin Flightin nähtyään O'Learyn pistää merkille niissä tietokonenörtti numero 3-rooleissakin.

Toiminnan (joka sekin on ihan kelvollista ja tässä on tämän kokoelman näyttävimmät lentokohtaukset) sijaan Flightin parasta antia ovat O'Leary ja hänen osuutensa ns. työn ulkopuolella. Joten lentokoneactionia mielenkiintoisempaa on katsella kuinka Eddie koettaa pitää itseään kasassa pelkästään jutellessaan jonkun kanssa. 

FINAL MISSION (1994)

Yhdysvallat on ottanut sotilaslentäjien koulutuksessa käyttöönsä virtuaalitodellisuuden ja kun lentäjät vaihtavat näkökenttätoiminnan normaalista virtuaaliseksi,,, niin oikeastaan mikään ei muutu, sillä yhtä keinotekoisen näköisiä ne lentoefektit ovat tietokonevision ulkopuolellakin. Virtuaalikoulutus on kuitenkin enemmän haitallista kuin hyödyllistä, sillä kuten kaikissa muissakin virtuaalitodellisuuselokuvissa, niin pöpiksi ja kuolleeksi se kokijansa tekee. Tietenkään armeija ei halua myöntä virhettään ja menettää edes osaa rahoituksestaan, joten sinnikkäästi väitetään systeemin olevan vedenpitävä ja kaikinpuolin täydellinen. Lentäjä Tom (Billy Wirth) ei kuitenkaan tälläistä sulata ja kunhan ehtii naistennaurattamiseltaan ja urheiluautoilultaan, niin hän haluaa paljastaa koko maailmalle virtuaaliopetuksen vaarat. Joten hän tekee, ei oikeastaan mitään. Paljastuu kuitenkin, että virtuaalikokeilu onkin oikesti aivopesuohjelma jolla saadaan lentäjät tekemään,,, öö,,, täsmälleen sama mihin heidät muutoinkin koulutetaan. Rakkaus voittaa.

Ah tätä aikansa virtuaalitodellisuusintoilua, joka taisi parhaimmillaankin synnyttää Ruohonleikkaajan kaltaisia elokuvia, keskitasollaankin vain elokuvia kuten Final Mission, mutta huonoimmillaan läjän sellaisia tuotoksia joissa efekteillä ei tuntunut olevan muuta merkitystä kuin trendien seuraaminen ja ne kaikki näyttivät joltain Virtua Fighterilta, koska muuhun ei edes yritetty yltää.
Final Missionissa nuo tietokone-efektit eivät ole aivan yhtä kulmikkaita, mutta pelkkä värien vaihtaminen jostain normaalista Virtual Boyksi ei kyllä järin vaikuttavaa ole. Juonellisesti tilalle voitaisiin vaihtaa mikä tahansa kokeellinen pilleri, tms. ja elokuva näyttäisi aivan samalta, joten ne efektit eivät lisää mitään, eivätkä toisaalta vie kyllä mitään poiskaan.

Toiminta on löysää b-huttua ja näyttelijät yhtä uskottavia. Wirth on siedettävän kuolleen oloinen kaunis poika toimiakseen sankarina ja elokuva tarjoilee soveliaan määrän paljasta pintaa, räjähdyksiä ja aivokuolleisuutta, että me zombi, me eat brains.

Aivan nerokasta on se, että aina kun jotain ns. kohtalokasta tapahtuu (joka sattuu suunnilleen kahdeksan sekunnin välein), niin kuuluu sellainen tum-tum-tum!-ääniefekti ja muutaman kerran jälkeen se alkoi naurattamaan aika vahvasti. Yhdessä kohtauksessa näytetään kuinka päähenkilö kirjoittaa sanat final mission ja jokaisen hidastetun kirjaimen kohdalla kuuluu kaikuvan kumea BAM!
Lisäksi on annettava lisäpojoja siitä, että kansikuvassa on Corbin Bernsen kypärä päässä osoittamassa olevansa elokuvan stara, mutta on sitten sivuosassa ja ilman lentäjän asusteita. Itse asiassa, eihän tuossa kansikuvassa edes mainia elokuvan päätähteä BIlly Wirthia ja kanteen nimenä päässeen Anthony Dean Fieldsin rooli on jopa niin iso, että roolihahmona on "uncredited". Hahaha!

AURORA: OPERATION INTERCEPT (1995)

Kahteen lentokoneeseen ilmaantuu selittämätön tekninen vika ja tuonpuoleinen saa jälleen uusia asukkaita. Ilmenee että nämä onnettomuudet saivat apua itsemurhaajaksi lavastetun tiedemiehen tyttäreltä Francescalta (Natalya Andreychenko), joka uskoo syystäkin isänsä joutuneen valtion uhriksi. Francesca on myös varastanut armeijan salaisen superlentokoneen Auroran ja uhkaa sen avustuksella aiheuttaa lisää kuolemaa, jos ei isän mainetta puhdisteta ja murhaajia tuoda oikeuden eteen. 
Totuudesta tietämättömät sotilaat Gordon (Bruce Payne) ja Andy (John Stockwell) saavat astua Aurora kakkosen puikkoihin ja lähteä estämään Francescaa. Luonnollisesti Gordon ja Andy jäävät Francescan vangeiksi, että on aika ammuskella kohti neidin europahisapulaisia. Samaan aikaan Gordonin vaimo ja lapsi ovat lentomatkalla, eli he ovat näin ollen vaarassa joutua putomaaan liekehtivään kuolemaansa. Asiaa ei auta, että Fransesca uskoo juuri Gordonin olevan isän murhaaja, mutta Gordon väittää tulleensa ilkeän apulaispuolustusministeri Stenghelin (Lance Henriksen) lavastamaksi ja tuli juuri siksi valituksi estämään Francescan toimet. Ja lopussa odottaa lerpahtava käänne.

Aurora on kelvollista-b-toimintaa, mutta ei missään nimessä saa kohdalleen muita kehuja kuin "ihan ok". Ei se mitään, sillä se on ihan ok.
Suurin miinus jopa Auroran b-aseman huomioon ottaen on sen lento-osuuksien ja etenkin -taistelujen minimaalisuus. Tässä kuitenkin jankataan aikalailla näistä Aurora-koneista ja vaaratilanteet kohdistuvat enimmäkseen lentoliikenteeseen, sitten lentotoiminta kuitenkin suoritetaan suurelta osin lähikuvin ohjaamon sisältä. Silloin kun siirrytään kaukokuvaan ymmärtää, että pienoismallit sun muut eivät ole tässä elokuvassa kaikkein uskottavimpia, mutta kyllä niitäkin olisi mielellään katsonut enemmälti.

Final Missionissa sivuosassa oleva Corbin Bersen on Aurorassa cameoroolissa ja olettavasti syynä siihen on molempien yhteinen tuottaja Mark Amin. Sen lisäksi, että Amin on tuottanut muitakin Bernsenin elokuvia (ja Bruce Paynen), niin huomattavampaa lienee se, että miehen tuotantolistalta löytyvät muun muassa elokuvat Ground Control, Turbulence 2, Iron Eagle 4, Interceptor (elokuva jossa Jürgen Prochnow tappaa ihmisen syöttämälle hänelle elävän käärmeen) ja Hot Guns. Yhteistä näille kaikille on jonkinlainen lentokoneistus. Pitäähän sitä johonkin erikoistua.

WHITE GHOST (1988)

70-luvun alussa Steve Shepardin (William Katt) kone putoaa Vietnamin sodan seurauksena viidakkoon ja seuraavat 15 vuotta hän elää siellä Tarzania imitoiden, tappaen siinä sivussa ohikulkevia sotilaita. Tässä vaiheessa jenkkipoliitikot heräävät haluun "pelastaa" Shepard, mutta kuten tälläisiin elokuviin kuuluu, niin järjellisen toiminnan sijaan paikalle lähetään salainen erikoisryhmä. Ryhmää johtaa Shepardin vanha kamu, sadistinen kapteeni Walker (Wayne Crawford). Shepard on kuitenkin löytänyt oman paikkansa viidakosta, eikä ole halukas palaamaan jenkkilään ja miksi olisikaan kun jenkkisotilaat ovat pelkkiä murhaavia paskiaisia jotka tahtovat vain estää Shepardia paljastamasta totuutta sodasta. Siispä puolustetaan kotia tappamalla imperialistisiat ja kommunistipossut.

Ei lentokoneaiheinen elokuva kuin vain alun intron verran, vaan loppu on 80-luvulle tyypillinen kehno Ramboilu, jossa oikean First Bloodin ajatuksellinen sisältö on korvattu pelkällä luodeilla naamaan hakkaamisella. Jos on sienipilvessä, taikka muutoin sumentanut ajatuskykynsä, niin White Ghostin voi katsoa jopa mukavan aivottomana kylmän sodan räiskintänä, jossa maailma on musta-valkoinen ja Amerikka on aina oikeassa ollessaan väärässäkin. Mutta jos erehtyy uhraamaan ajatustoiminnalle hetkenkin, niin seurauksena voi olla 90 minuutin ajan kidutuspenkissä kiemurtelua.
Suurena plussana White Ghostille on se, että kun sitä katsoo vain sinä aivottomana toimintana kuin se on, niin ainakin sitä toimintaa on mukana lähes non stoppina. Tosin kiharapilvinen William Katt on aivan naurettavan oloinen Rambokopio.

Tähdet:
Flight of the Black Angel ***
Final Mission **
Aurora: Operation Intercept **
White Ghost **