Attila (Attila, 1954)

Tunnetaan myös nimellä Jumalan ruoska.

Mutta nimeä ehdottomasti tärkeämpi on Attilan kansikuva jonka vuoksi on kyllä nostettava nimettömäksi (tai ei kenties niin nimetön, koska olen näkeväni nimen Castaro) jäävälle taiteilijalle molemmat peukut, koska edes Drew Struzan ei yltäisi samanlaiseen yhdennäköisyyteen näyttelijän ja lopputuloksena olevan maalauksen suhteen. Tuohan on niin Anthony Quinn etten edes aluksi huomannut kumpi oli oikea ihminen ja kumpi pelkkä maalaus.

Mahtaisiko olla niin ettei tuo nimenomaisen kansiversio olekaan alunperin tätä elokuvaa varten tehty ja otettu käyttöön vain viemään mielikuvia jonnekin Conan barbaarin suuntaan. Lisäksi olenkin aika varma jotta olen nähnyt saman kuvan jonkin toisen elokuvan yhteydessä, mutta nyt mieleen tulee vain Erik viikinkisoturi, joskaan siitä ei kuitenkaan ole kyse.

Vuosi on 450 ja hunni Attila (Anthony Quinn) valloittaa maita sekä mantuja, tuhoten kaiken tieltään koska mitä hittoa niillä mailla ja mannuilla nyt tekisikään. Barbaarien invaasio huolettaa Roomaa, joten Attilaa ja hänen kanssaan vallan jakavaa veljeään Bledaa (Ettore Manni) tapaamaan lähetetään kenraali Augius tai versiosta riippuen Aetius (Henri Vidal), jolla onkin kaverillinen historia Attilan kanssa ja hän olisi siten hyvä neuvottelija rauhan suhteen. Bleda onkin sitä mieltä ettei hunnien tule taistella roomalaisten kanssa, mutta Attila janoaa verta ja sotakorvauksia aiemmista roomalaisten hirmuteoista, vaikka aika vahvasti elokuva esittääkin roomalaisten edustavan sivistyneistöä joka vain haluaa, että kaikilla on kiva olla ja Attilaan kiteytyvä hunnismi on pää pölkylle ja heti! Siispä Bleda voi pitää suunsa kiinni kun kohta se on sota ja damn, son! Attila pitää niin tiukkoja pöksyjä ettei mikään jaa arvailujen varaan. "Stupid sexy Flanders".

Attila tapattaa veljensä jotta saa vallan tyystin itselleen ja johtaa sitten miehensä tappamaan roomalaisia. Sophia Loren tulee tarjoamaan itseään Attilalle ja kunhan ollaan paneskeltu on Loren aivan lääpällään Attilaan, miestä joka kohtelee naista kunnioittaen nyrkillä sekä hellalla. Jep jep. Tapetaan lisää porukkaa ja Augiuskin menee kuolemaan. Lisää Attilan tuttujen kuolemia ja ilmeisesti opetus on, että barbarismi johtaa vain turmioon. Ei kun sori, se opetus onkin että kristinusko pysäyttää suurimmankin vihollisen. Ei kun ihan oikeasti, SE ON ELOKUVAN OPETUS!

Miksiköhän elokuvan suomennos on Jumalan ruoska kun Attila on vahvasti uskontoa vastaan? Varsinkin kun muunmaalaisissa versioissa lisänimi taitaa poikkeuksetta viitata päinvastaiseen.

Älkää antako nimien kuten Anthony Quinn, Sophia Loren taikka Irene Papas hämätä, kyllä tämä on aika tuttua B-tason italialaista miekka ja sandaali-meininkiä, että joukosta puuttuu vain Steve Reeves sekä vaihtoehtoinen nimi joka väittäisi kyseessä olevan Hercules-elokuva ja läpi menisi kuin kuuma veitsi voista. Näyttelijävalinnat ehkä vaikuttavat eniten siihen, että aivan suurimpiin ylilyönteihin ei mennä, mutta kyllä mukana on tarpeeksi juustoista esiintymistä ja esimerkiksi vaikka Quinn onkin täydellä höyryllä mukana niin olisi kenties paremmin kotonaan jos tarkoitus olisi ollut tehdä parodiaa taikka Attila olisi hullu tiedemies aikeissa tehdä atomisupermiehiä. Huvittuneisuutta herättää myös Attilan kireät trikoot ja paita joka huutaa Saturday Night Feveriä, ja tietenkin maailman valkoisimmista näyttelijöistä koostettu hunnirotu. Onneksi dubbauksessakin on ajateltu kalpeanaamaisuutta ja ilmeisesti haalittu näyttelijät briteistä sekä jenkeistä jotta mielikuva olisi tiukasti herrarodussa. Luojan kiitos dubbaus on juuri sopivasti epäsynkassa. Siispä jos Attilan löytäisi jostain 50 elokuvan public domain-boksista sitä kenties ihmettelisi miten näin nimekkäällä porukalla tehty elokuva on päässyt sinne, mutta missään vaiheessa sitä ei pysty kuvittelemaan suurteosten kuten Ben Hur, Spartacus taikka Cleopatra seuraan, vaan nimenomaan jonkin Hercules Against the Moon Menin kumppaniksi ja siispä paikka public domaisissa olisi vain looginen. Ei Attila mikään huono elokuva ole, joskaan ei kovin hyväkään. Se nyt vain on ajoittain valitettavan hupsu, usein varsin epäuskottava ja saa epäilemään liiran kurssin olleen tekoaikana hyvinkin alhaalla. Lisäksi heti kun päättää ottaa elokuvan vakavissaan esiin astuu räikeä kristillinen propaganda vetämään maton jalkojen alta.

HUOM! vakuutan etten tiennyt tätä päätekstin kirjoittamisen aikana, mutta Attila tosiaankin on saanut teattereissa osakseen tuplajulkaisun jossa toisena elokuvana oli Steve Reevesin Hercules. Näin ollen epäilenkin, että jossain päin maailmaa oli otettu se tärkeä askel ja Attilaa myyty suoraan Hercules-teoksena.

Tähdet: **

Attila

Best of the Best (1989)

Entinen karatelupaus ja nykyinen olkapäävaivainen autotehtaan liukuhihnatyöntekijä Alex (Eric Roberts) pyrkii jenkkien olympiajoukkueeseen potkimaan ihmisiä ja saisi siten uuden mahdollisuuden tehdä jotain mitä eniten rakastaa. Siis mitenkään vähättelemättä poikaansa.

Rahoittajien silmissä Alex on riskivalinta, mutta valmentaja Frank (James Earl Jones) uskoo mieheen ja valitsee hänet osaksi joukkuetta. Muuta ovat öykkärimäinen Travis (Chris Penn), nörtti Virgil (John Dye), gigolomainen Sonny (David Agresta) ja tietenkin se lajin henkisyyteen, kunniaan ja kostovälineeseen uskova Thomas (Phillip Rhee), joten poikabändissä on jokaiselle jotain.

Edessä on siis kiistoja hallinnon ja valmentajan välillä, joukkueen keskinäisiä sopeutumisongelmia, veriveljeyttä sekä tietenkin altavastaajana oloa lajityypissä jossa jenkkien ei odoteta pärjäävän. Kuitenkin vaikka kyseessä onkin joukkue niin kuten asiaan kuuluu joku nostetaan etualalle ja se joku on tietenkin jo heti alussa olkapäävaivaiseksi osoitettu Alex, jonka kohdalla sitten tulee se epäusko kykyihin ja todistus niiden olevan merkityksellisiä.

Ja joo, tottakai soundtrackilla on mieltä nostattavaa powerrockia eli tällaisia lyriikoita riittää:

"You have your vision insight. Put yourself to the test, be the Best of the Best!"

Minusta on mielenkiintoista ja ei ehkä laisinkaan se, että Rocky-elokuvat löytyvät videovuokraamoista toimintahyllystä ja se kuinka takakannessakin niiden lajityypin kerrotaan olevan toimintaelokuva. Onhan niissä toki toimintaa, mutta villeimmilläänkin Rockyt ovat kivijaloiltaan draamoja jolloin ne ovat hieman väärässä seurassa jos vieressä hengailevat Rambo taikka Commando. Ethän sinä laittaisi Kuin raivoa härkää toimintaelokuviin?

Sama pätee Karate Kidien kohdalla jotka nekin löytää toimintahyllystä, vaikka eivät nekään ole toimintaelokuvia yhtään sen enempää kuin Rockyt. Mutta niin, Rockyissa on Sylvester Stallone joten ne ovat yhtä kuin toimintaelokuvia ja Karate Kidissa on karatea joten ne ovat toimintaelokuvia siinä missä jokin American Ninjakin.

Tämä kohtalo kohtasi myös Best of the Bestia. Elokuvan tarinassa esiintyy lähitaistelulaji joten sen täytyy olla toimintaa ja näin kirjataan takakanteen, ja siispä paikkana on toimintahylly. Mutta ei se ole toimintaelokuva, ellei sitten kaikki fyysinen aktiviteetti lasketa sen piiriin jolloin sinne aiemmin mainitun Commandon seuraksi pitäisi laittaa myös Vamppi ja veteraani. Hei, siinä lyödään mailalla joten... action!

Kuitenkin Best of the Bestilla on se ero esimerkiksi jo mainittuihin Rocky- ja Karate Kid-sarjoihin, että vaikka noissakin kahdessa energiatasoa (ts. vauhtia) nostettiin jatko-osien myötä niin ne pysyivät kuitenkin draamakerhossa kun taas Best of the Best tosiaankin siirtyi tulevilla osillaan koko ajan enemmän ja enemmän sinne American Ninja-sarjaan. Näin ollen ensimmäinen osa jäi ainoaksi varsinaiseksi draamaelokuvaksi ja toimii aloittamansa sarjan outolintuna, joten tulevan perusteella alkukin on helppo ymmärtää väärin.

Aivan kuten muinaisen slasherbuumin kohdalla jolloin oli trendikästä napata elokuvan titteliksi jokin juhlapäivä, tms. vain koska aiemmin joku oli tehnyt sellaisen nimen turvin rahaa, myös Best of the Bestin kohdalla tulee vastaava ajatus mieleen, että ei sillä niin väliä mikä urheililulaji pistetään aiheeksi kunhan katsotaan jokin mitä ei vielä ole käytetty. Siispä Best of the Bestin tae kwon do voisi ihan yhtä hyvin olla se myös mainittu karate taikka nyrkkeily koska se ei sinänsä vaikuttaisi tarinankulkuun, mutta kun karate ja nyrkkeily oli jo käytetty niin nyt se sitten saa olla tae kwon do (mikä itse asiassa tuntui olevan kuuminta shittiä joskus 90-luvun alkupuolen 10-14 vuotiaissa, kun jokainen sen ikäinen kakara vaikutti sitä harrastavan. Joskaan en usko sen olleen tämän nimenomaisen elokuvan ansiota). Valittu lajityyppi on kuitenkin se millä tämä elokuva erotetaan (ja ei laisinkaan) muista vastaavan idean elokuvista, joten suotakoon se heille. Joskin uskallan väittää etteivät muut kuin lajiharrastajat huomaa eroa karaten ja tae kwon don välillä, ja pahoittelen jos joku ehti jo vetää herneen nenäänsä mahdollisesti väärin käyttämieni termien vuoksi, mutta luotan siihen mitä Best of the Bestin synopsikset sekä suomennos kertovat. Molemmissa kun puhutaan sekä erikseen niistä että samana asiana. Arvelenkin termien sekamelskan johtuvat pitkälti siitä, että markkinointiosasto ei asiasta välittänyt ja karate nyt on karatea, mutta käytetään tae kwon do-sanaan nimenomaan erottamaan Best of the Best Karate Kidista joka vielä tuolloin (ja tänäänkin) on huomattavasti tunnetumpi elokuvasarja.

Best of the Best on siis saman sarjan draamaelokuva kuin jo useaan otteeseen mainittu Rocky eikä joukkue taikka urheilulaji muuta sitä seikkaa, joten tutussa altavastaajakertomuksessa ollaan. Mikä ei ole elokuvan kannalta huono asia sillä eihän se ollut uusi idea edes vuonna 1976 vaikka ehkä Rocky tuolloin nousikin ilmiönä niin suureksi, että otti paikkan näkyvimpänä esimerkkinä että -kuvana. Kaari on hyvä draaman käyttöön ja silloin harvemmin tarvitsee keksiä pyörää uudelleen, kunhan vain tekee jonkin pinnallisen eron ja valitsee tekijät jotka jaksavat kantaa elokuvan vakuuttavasti loppuun saakka. Sen Best of the Best tekee ja esimerkiksi Eric Roberts jonka näyttelijäkyvyt ovat olleet jo vuosia ja taas vuosia uskottavuuskriisissä lukuisten Ö-tason elokuvien myötä muistuttaa tällä teoksella osaavansa näytellä, ja kun muutkin tekevät vähintäänkin ihan hyvää työtä niin kyllä Best of the Best on mukavaa katseltavaa alusta loppuunsa. Siinä ei vain oikeastaan ole mitään uutta saatikka ole muita paremmin tehty jotta voisi perustella miksi mielummin tämä kuin se jokin muu ja kilpailussa lopullinen mitali olisikin kunniamaininta. Tekisikin mieli todeta, että Thomasia esittävän Phillip Rheen ansioksi ei pitäisi antaa alkuperäistarinan kirjoittamista niin kuin se on nyt tehty, sillä harvemmin kopiokonekaan saa kunniaa jäljentämisestään (tässä kun on jopa se Rockyn lanseeraama going the distance-päätös). Rhee kuitenkin on Best of the Bestin primus motor ollessaan näkyvästi mukana niin tämän kuin jokaisen tulevankin osan kohdalla joten en tarkoita vähätellä hänen osuuttaan, mutta vaikuttaisi siltä ja sitä varsinkin jatko-osien toimintapainotteisuutta ajatellen, että Rheen halu Best of the Bestilta oli erilainen kuin mitä saatiin aikaiseksi. Hänen esittämällään Thomasillaan kun on elokuvan toiseksi tärkein juonikuvio ja sekin on hyvin tyypillinen martial arts-elokuvien idea, eli vastustajajoukkueen jäsen tappoi aikoinaan ottelussa Thomasin veljen ja nyt hän kohtaa saman miehen omassa kisassaan. Sellaista kamaa ne myöhemmät Bestit ovat ja mielummin siitä Rhee voisi ottaa kunnian, ei ensimmäisen elokuvan päätarinasta.

Vai voisiko sittenkään? Kuinka rutosti niitä tappeluelokuvia joissa joku mukiloi tyypin joka tappoi hänen läheisensä oli jo ennen Best of the Bestia? Ehkei niin montaa draamagenressä, mutta muutoin ainakin hyvin paljon.

Vuoden 1995 Video-opas muuten sekoittaa elokuvan juonikuviot väittäessään Robertsin olevan kostamassa veljensä kuolemaa, mutta toisaalta samassa opuksessa osoitetaan närkästys siitä kuinka toiminta ei säväytä elokuvassa joka ei sitä edes ole, joten väliäkö sillä jos eivät huomioineet edes juonta oikein.

Sivumaininta vielä se, että vuonna 2015 Rhee ohjasi/tuotti/kirjoitti elokuvan Underdog Kids joka kuulostaa kovin samanlaiselta kuin Best of the Best, vain jonkinlaisena Muppet Babies-versiona.

Best of the Best on perushyvä pohjalta voittoon-draama jonka katselu ei kaduta laisinkaan, ei edes näin uusintakatselun myötä, mutta ihmeitä ei kannata odotella.

Tähdet: ***

Best of the Best