Arctic Blue (1993)

Tämä saattaa kuulostaa hieman tekoaikana kovassa vauhdissa olleen Villi pohjola-televisiosarjan (Northern Exposure) idealta, mutta mukana on vähemmän hirvien mylvintää. Kuitenkin, Los Angelesin auringosta Alaskan jäiseen erämaahan töihin matkannut ns. märkäkorva, Eric (Dylan Walsh) törmää ekotutkimustensa yhteydessä salametsästäjiin ja kun valitettavan sattuman johdosta jälkimmäisten johtohahmo Ben (Rutger Hauer) tulee tappaneeksi kanssametsästäjän, joutuu Eric vastenhakoiseksi vanginvartijaksi. Sheriffin oletus on etteivät Benin kaverit löydä häntä jos miestä säilytetään muualla kuin putkassa, mutta tottakai kyseessä on harhaluulo ja piakkoin Eric tarpookin Benin kanssa erämaassa, tappointoiset metsästäjät perässään.

Olen saattanut kertoa tämän joskus aikaisemmin, mutta vielä 90-luvun alkupuolella olin sen luokan Rutger Hauer-fani, että jos hän olisi julkaissut 90 minuutin videon jossa vain istuskelee pöntöllä lukemassa Mikrobittiä niin satavarmasti olisin ostanut sen. Jossain tämän Arctic Bluen kohdilla aloin kuitenkin jo hieman kyseenalaistamaan uskollisuuttani, että olenkohan koko ajan seurannut väärää profeettaa. Tämä siis vain todetakseni niin sekä Hauerin elokuvien kuin hänen oman yritteliäisyyden tason olleen selvässä laskussa ja vaikka vielä jonkin aikaa pystyi vakuuttelemaan itselleen, että "vaikka elokuva onkin huono, on Hauer sentään hyvä", ei se näin läheskään tarpeeksi usein ollut. Joskin edelleen olen sitä mieltä, että Hauer kuului siihen kaartiin näyttelijöitä joiden pitää melkein yrittää ollakseen oikeasti huono, mutta ei se tietenkään tarkoita etteikö hänenkin kohdallaan huomannut koska sydän ei ollut mukana yhtä vahvasti kuin halu vuokranmaksuun ja varsinkin silloin kun kyse on näyttelijöistä joiden pelkkä karisma kantaa elokuvaa ovat odotukset helposti liian korkealla. Silloin 1993 tai ainakin lähimain kun Arctic Bluen eli Armottomat miehet katsoin, tuntui se Hauer-mittapuulla katsoen pettymykseltä, mutta ei vielä ollut mikään kuolinisku fanitukselle. Eikä se koskaan oikeastaan kuollutkaan, se vain muuttui huomattavasti valikoivammaksi sen suhteen, että mikä on syytä hankkia itselle ja enää ei siis ollut mikään kiire ostaa niitä heti ilmestyessään.

Arctic Blue on keskitason jännäri joka aika nopeasti rupeaa tuomaan mieleen muistumia The Most Dangerous Game-tyyppisistä tarinoista, mihin saattaa tässä tapauksessa vaikuttaa se että Hauer itse tähditti yhtä sen tarinan filmatisoinneista (Aseeton saalis, 1994), mutta muutoinkin perusrunkona voi nähdä tutun saalis ja saalistaja-toiminnan ja siihen esimerkiksi elokuvan markkinointi tukeutui (se vähä mitä oli). Itse perässä olevien pahisten ammuskeluun turvautuvaa pakenemista mielenkiintoisempaa on seurata luottamuspulaisen kaksikon selviytymistä villin luonnon keskellä. Joten hypotermiat, kantapohjaa pistävät kivet ja kakkosluokan petoeläimien (ihminen on numero yksi) hampaiden väistely on Arctic Bluen parempi keino erottautua joukosta. Toisin sanoen, kyseessä on hieman kuin Anthony Hopkinsin tähdittämä Reunalla (1997), mutta karhun sijaan perässä onkin bearmiehiä kivääreineen. Itse tosiaan näen kuitenkin niin, että se luontoseikkailu on kiinnostavampi osa, koska siihen on kenties helpompi samaistua, kun taas ne pyssymiehet tekevät elokuvasta tavanomaisemman toimintaleffan. Joskin he pysyttelevät valtaosan ajasta niin etäällä, että uskoisin tarkoituksen olleenkin itse erämaan toimivan "päävihollisena", mutta aivan kuten Transformers-leffoissa joissa kukaan ei välitä hevonkukkuakaan ihmisistä, niin kuitenkin tuumittiin heidän olevan jostain syystä tarpeen. Olisivat vain pistäneet tilalle kaksi koiraa ja yhden kissan.

Parasta itse tarinassa on kuitenkin se perinteinen kala kuivalla maalla-idea jossa pikkuhijaa päädytään ymmärtämään toisen osapuolen elämänkatsomusta, mutta siitä ajatuksesta etenkin se miten Ben päätyy olosuhteiden uhrina vangituksi ja miten sopeutuu tai ei siihen: kiistatilanteessa hän tappaa toisen ihmisen itsepuolustukseksi, mutta kavereidensa paniikkiratkaisun vuoksi päätyy osalliseksi kahden muun ihmisen kuolemaan. Tämä yhdistettynä jonkinlaiseen kulttuurierojen törmäykseen on hyvä idea ja kun Ben muutenkin on ihminen joka on kasvanut erämaan vapaudessa tuo kahlehdituksi tuleminen mukanaan hyvää vertauskuvaa eläintarhaeläimestä. Lopetus tuntuu tukevan tätä ajatusta.

Näytteleminen on kauttaaltaan suht' harmitonta, jolloin se ei suuremmilta osin häiritse, mutta ei myöskään nostata kehujakaan. Mitä tulee pääduoon niin Hauer on ihan hyvä, mutta ei yritä sen ihmeempää, kun taas Walsh on sen verran valju ettei hänestä jää jälkeäkään. Ja kun koko elokuvaa vaivaa pieni laiskuus sekä keskittymisen puute sen suhteen, että mikä se varsinainen teema nyt onkaan, en usko edes näyttelijävaihdostenkaan olevan keino tehdä Arctic Bluesta parempaa kuin mitä se nyt. Se on ihan ok ja tuo mieleen joitakin hyviä ajatuksia ihmisen arvosta sun muuta, mutta aivan kuten elokuvan maisemakuvat jotka eivät juuri laisinkaan käytä Alaskaa hyväkseen (riippumatta siitä missä onkaan kuvattu) on lopputulos teos jonka kohdalla enimmäkseen tuumii, että mitä kaikkea olisikaan pitänyt muuttaa jotta ajatuksista olisi tullut tekoja. Parhaimpina päivinään siihen olisi riittänyt Hauer itse. Asia mihin ainakin olisi pitänyt panostaa on nimenomaan luonnon elementtien hyödyntäminen, sillä kun aiemmin sanoin vaaroina olevan kylmettymistä ja petoeläinten hampaita, niin jos ei esimerkiksi jälkimmäistä ole kuin ohimennen heitetyn toteamuksen "duud, tääl on sitte susia" verran, ei siitä pahemmin saa mitään pureskeltavaa. Olisivat edes näyttäneet kuvaa sudesta, tms.

Arctic Blue on näköjään niitä elokuvia jotka on pitänyt julkaista miljoonalla erilaisella kannella ja tässä osa niistä. Aika harmittoman oloisia tuntuvat olevan, joten mitään sen ihmeellisempää ei niistä voi voine sanoa kuin, että toisessa vasemmalta Hauer näyttää Pierce Brosnanilta.

Niin tästä seuravasta tuli hieman mieleen Insomnian uusintaversio. Joka sekin sijoittuu Alaskaan ja myöhemmin Hauer näytteli Insomnian ohjanneen Christopher Nolanin Batman Beginsissa. Joka ei tietenkään liity Actic Bluehun mitenkään, mutta kuitenkin.

Tähdet: **

Arctic Blue