Police story (Ging chaat goo si, 1985)

Poliisi pyrkii saamaan rikollispomo Tom Koo (Chor Yuen) joukkoineen kiinni ja vaikka eteen tuleekin ongelmia niin lopputulos vaikuttaa onnistuneelta kun kerran samalla saadaan pidätetyksi Koon lähin apulainen, Selina Fong (Brigitte Lin), joka sitten pakotetaan todistajaksi tulevaan oikeudenkäyntiin. Selina vakuuttaa pomolleen ettei aio paljastaa mitään, mutta hänen sanansa ei paljoa paina ja neidin perään pistetään tappajia. On siis Koon pidätyksestä vastanneen sankarikytän Jackien (Jackie Chan) tehtävänä pitää Selina elossa. Nokkela asianajaja junailee Koon vapaaksi ja Selinakin katoaa, uskoen olevansa nyt turvassa ja pomonsa auttavan häntä. Tottakai Koo haluaa edelleen sekä Selinan että Jackien hengiltä ja pitääpä jälkimmäisen tässä ohessa puhdistaa murhaajaksi lavastettua mainettakin, että eipä tässä muuta, tavallinen tiistai.

Kuten usein Jackie Chanin sekä ylipäätään ns. vanhempien ja dubattujen aasialaisten elokuvien kohdalla varsinkin nimet vaihtuvat ahkerasti eri julkaisuversioiden kohdalla, mutta tässä nimenomaisessa painoksessa esiintyvät ovat varsin sopivia ajatellen seuraavaa mainintaa:

Police Story on tiettävästi eräänlainen Jackie Chanin vastaus turhautumiseen James Glickenhausin The Protectorin menestymättömyyteen, liialliseen synkkyyteen ja Chanin itsensä vähäiseen käyttöön. Jälkimmäinen näistä viittaa nimenomaan Chanin imagoon ja tyyliin kuin ruutuaikaan. Samalla täytynee tehdä toteamus siitä, että vaikka Chan ja elokuvansa ovatkin usein varsin komediallisia ei hän kyllä täysin välttelekään vakavampia osuuksia, mutta esimerkiksi The Protectorin kaltaisissa elokuvissa ne ovat saaneet kenties turhankin suuren osan. Joten vaikka Police Storykin sisältää pilkettä silmäkulmassa sekä veikeää menoa ja on ehdottomasti lähempänä sitä mitä Chanilta odotetaankin eli vakavuus ei saa olla ranteidenviiltelyä, ei sitä kuitenkaan olla täysin sivuutettu vaan se on pidetty enemmänkin kytemässä kuin roihumassa. Siksipä onkin varsin ymmärrettävää, että Chan ei ollut täysin tyytyväinen The Protectorin ylitsevuotavaan vakavuuteen eli synkkyyteen, varsinkin jos hän ajatteli nimenomaan sen heikentäneen kaupallisen menestymisen mahdollisuuksia ja teki sitten tästä hyvästä heti perään toisen kyttäelokuvan jossa pidetään samoja teemoja mukana, mutta lisätään rutkasti hyvää fiilistä, sirkusmaisia stuntteja ja askel on kevyempä kun jalassa ovat converset eivätkä maiharit. Temppu toimi, sillä Police Story ei ollut vain kaupallinen menestys, mutta vieläpä osoittautui elinvoimaiseksi suosioltaan kun perään pukkasi jatko-osaa toisensa perään. Ja jos ajattelee tätä elokuvaa juurikin Chanin vastauksena The Protectorille taikka uutena versiona siitä, on vain osuvaa kuinka tässä käännöksessä pahispomon nimi on herra Koo kun se oli The Protectorissa herra Ko.

Police Story on varsin vauhdikas sekä humoristinen, mutta osaa pysytellä oikeissa paikoissa vakavanakin. Joskin vastaavasti se on ajoittain vakavana väärissäkin paikoissa ja vitsailee silloin kun sen pitäisi pitää naama peruslukemilla. Toisin sanoen Police Story on Chan-elokuva niin hyvässä kuin pahassakin, että ajoittain tulee mieleen ajatus siitä kuinka tekijät ovat pelänneet toimintakohtausten välillä kuluneen liiaksi aikaa ja vetäneen peliin jonkin puujalkavitsin muka elävöittämään tilannetta. Tämä on on johtanut siihen, että juuri kun alkaa uppoutua draamaan iskee karnevaalimusiikki ja naamanvääntely rikkomaan tunnelman. Tässä vaikuttanee jälleen kerran Chanin halu sisällyttää stunttiporukkansa kanssa koreografioimia temppusarjoja jotka toki ovat vaikuttavia, mutta eivät aina palvele tarinankulkua.

Ei aivan koomisinta Chania, ei vakavintakaan, mutta vauhtia riittää ja temput ovat hienoja, joten varsin mielellään tämän katsoi nyt ja tekee niin vastaisuudessakin. Ja kun usein jaksan Chanin elokuvien kohdalla mainita niiden olevan useinkin slapstick-komediallisia ja siten ns. kermakakkua naamaan-huumorilla ryyditettyä, tapahtuu kyseinen kakutus kirjaimellisesti kolmasti tämän elokuvan aikana. Myöskin huomioitavaa on se, että näistä muutamasta Chan-tuotoksesta jotka olen nyt suht' lyhyen ajan sisällä katsonut sisältää Police Story eniten Chanin ympäristö aseena-temppuilua, joten ei kannata jättää haravaa taikka traktoria miehen käsien ulottuville.

Sivumainintana se, että Tango & Cashin alussa oleva "Rambo is a pussy"-kohtaus jossa Stallone pysäyttää pahikset ampumalla rekan pysähdyksiin on kopioitu lähes sellaisenaan Police Storysta (vasemmat kuvat Police Storysta, oikealla olevat Tango & Cashista):

Lisäksi mainittakoon vielä se, että alue jolla Police Storyn poliisiasema sijaitsee on Sha Tau Kok ja jokainen kerta kun Jackie Chanin englannindubbaaja paikan nimen mainitsee kuulostaa se kovastikin Shadow Cockilta. Mikä puolestaan vaikuttaa pikkutuhmalta Mortal Kombat-hahmolta.

Tähdet: ***

Police Story