Vincent (Norman Reedus) palaa kotiinsa huomatakseen rakkaan puolisonsa makaavan kuolleena verilammikossa, eikä nyt muutamaa vuotta myöhemminkään ole tapaus selvinnyt. Unohtaakseen on Vincent muuttanut toisaalle, mutta muisto pysyy tiukasti mielessä ja häneen epätoivoisesti rakastunut naapurinsa Alice (Emmanuelle Béart) koettaa läpäistä miehen suojamuuria tuloksetta. Eräänä iltana Alice astuu Rogerin (Harvey Keitel) taksiin ja koska tuona murhayönä oli Vincentin vastaan sopivassa kohdin tullut taksi, näkee Alice tässä mahdollisuuden lähentyä naapurinsa kanssa, hänen tarvitsisi vain uskotella Rogerin olevan mahdollinen murhaaja ja siitä saataisiin yhteinen harrastus jonka aikana ehdollistaa Vincent rakastamaan häntä.
Varsin mainio draamapainotteinen jännäri joka onnistuu etenkin tunnelmassaan erinomaisesti. Aivan yhtä nihilistinen fiilis ei A Crimesta tule kuin vaikkapa Nightcrawlerista, koska samalla tavalla niljakkaita hahmoja ei tämä elokuva sisällä, mutta siltikin samanlaista sateen piiskaamaa harmaata kylmyyttä ja traagisuutta on tarjolla. Erityisesti minua miellytti se ettei tässä mennä liian selvästi taikka agressiivisesti mihinkään synkkään syöksykierteiseen murhaajajahtiin joka siten vain rikkoo ihmisiä eikä korjaa yhtikäs mitään. Niin toki tapahtuu, mutta suurelta osin elokuva pidetään ihmissuhdedraamana jossa ajoitus sotkee henkilökohtaisia suunnitelmia.
A Crime rakentaa hyvin Alicen suunnitelmaa uhrata viaton ihminen saadakseen haluamansa ja se tehdään siten ettei kenties ensisilmäykseltä edes huomaa hänen rakentavan jotain katalaa, eikä hän edes tunnu tekevän sitä varsinaista ilkeyttään vaan koska ei keksi muutakaan keinoa asiassa jossa tähän suuntaan ei pitäisi siitäkään huolimatta kulkea. Tämä siis muistuttaakin hieman sellaisia tuhoon tuomittuja yksipuolisia rakkaustarinajännäreitä kuten vaikkapa Audrey Tautoun tähdittämä Rakastaa... ei rakasta (2002), jolloin tunnelma ei juurikaan nouse agressiiviseksi vaan on pikemmin pysyttelee passiivisagressiivisena.
Vastaavasti tämä saattaa aiheuttaa sen, että jos ei ole oikeassa fiiliksessä niin A Crime mahdollisesti tuntuu liian hitaalta ja tylsältä, jolloin sitä ehkä olisikin kaivannut enemmän aiemman esimerkin eli Nightcrawlerin kaltaista äärimmäisyyttä. Siispä vaikka edellytyksiä on, etenkin siinä vaiheessa kun Vincent tekee ratkaisunsa Rogerin suhteen ei mukana kuitenkaan ole sellaista järisyttävää draamaa jota saattaa alunperin odottaa. Se ei kenties ole ongelma ellei sitä sellaiseksi tee omassa mielessään ja ainoina todellisina kauneusvirheinä pidän sitä, että kun Alice hitaasti kypsyttelee syylliseksi Rogeria hänen tietämättään niin Vincent tekee oman kohtalokkaan ratkaisunsa samantien kun tapaa miehen ja vaikka mukana onkin patoutunutta suuttumusta sekä turhautumista niin se tapahtuu siltikin aivan liian pikaisesti. Kuten myös sitä, että kun Vincent tekee mitä tekee Rogerin suhteen niin perään tulee se ns. kuolleistanousu joka vie sitä liiaksi perinteisemmän jännärin suuntaan ja tässä vaiheessa olisin huomattavasti mielummin seurannut uuden parin elämää jossa toisella on suhdetta vaikeuttava ehdottomasti ongelmallinen salaisuus. Tosin kun sanon perinteinen jännäri, ei A Crime silti sorru mihinkään väkivaltaiseen kostomeininkiin, joten tempo pysyy edelleen tyynenä.
Hyviä roolisuorituksia, aiheeseen sopiva tunnelma ja kannen väite kiivastahtisuudesta on silkkaa pötypuhetta.
Tähdet: ***
2 kommenttia:
Simppeli, mutta silti tehokas nimi leffalla.
Kattava.
Lähetä kommentti