Frank (George Peppard) saa jälleen kerran palkinnon ammattitaidoistaan poliisina ja ylennys kapteeniksi odottaa, eli elämä on yhtä arvostettua auvoa. Kotona hän on myös agressiivisuutta piilottava ja sairaalloisen mustasukkainen vaimostaan Adelesta (Jean Seberg), vaatien häntä jättämään työnsä jotta voisi pysyä kotona vahdittavana. Samaan aikaan Frankin varmana pidetty raiskaajamurhaaja Paulin (Robert F. Lyons) vangitseminen on vaakalaudalla epäilyksenä pidätyksessä tapahtuneista ihmisoikeuksien rikkomuksista, jolloin vaikka todisteet kertovat Paulin todellakin olevan syyllinen pääsee hän lakiteknisistä syistä vapaalle ja asian painaessa Frankia alkaa pinna olemaan kireällä, mutta imagon täytyy pysyä tyynenä. Paul tulee raiskaamaan ja tappamaan uudestaan, se on vain ajan kysymys ja Frank tietää sen. Pian kuolleena löytyvätkin Adele ja hänen salarakkaansa, jonka vuoksi Frank päätyy epäiltyjen listan ykköseksi, mutta liekö syypää hän, Paul vaiko joku muu kuka?
Ei se ole yllätys kenellekään.
Olisi mielenkiintoista tietää onko Yö ilman todistajia toiminut jonkinlaisena referaattiteoksena Likaiselle Harrylle tai kenties pikemminkin Clint Eastwoodille ja vaikutukselleen rikoselokuvissa. Tässä nimittäin on jotain vahvasti samaa kuin Eastwoodin elokuvissa ja nimenomaan hänen rikoselokuvissaan (tarkoittaen tällä eritoten niitä kyttäkertomuksia), enkä nyt laske mukaan sitä tekoaikaan sopivaa vähäeleisyyttä, koleaa tunnelmaa, oman käden oikeuteen turvautumista koska laki toimii sankaria vastaan taikka jatsahtavaa soundtrackia, joista jälkimmäisessä muuten on samanlaista ujeltavaa äänimaailmaa kuin Lalo Schifrinin Likainen Harry-sävellyksissä. Etenkin Harryyn yhdistän enemmän sen tavan millä tässä puhutaan rikollisen oikeuksista syyllistäen poliiseja ja vaikka jokainen puolustusasianajajasta tuomariin ja näin pois päin tietää Paulin olevan sadistinen raiskaajamurhaaja on hänet päästettävä vapaaksi, ymmärtäen samalla jotain pahaa vielä tapahtuvan. Tähän liittyy tietenkin myös se ettei pidätyksen tehnyt päähenkilö jätä vapautettua rikollista rauhaan ja tämä tulee vaikeuttamaan hänen toimiaan kun asia päätyy kollegojen hoidettavaksi. Robert F. Lyonsin esittämä Paul ei kenties ole yhtä sekavasti eläväinen kuin Andy Robinsonin Scorpio, mutta ehdottomasti hahmo on sellainen joka voisi olla eräänlainen Scorpion edeltäjä samoilla opeilla.
Mustasukkaisuus, seksuaalirikos joka osuu lähelle elokuvan ns. sankaria ja päähahmon kulissien ylläpito puolestaan kallistavat vaakaa hieman toisen Eastwood-teoksen suuntaan, joka on vuoden 1984 Köysi kiristyy. Mutta sen enempää yksittäisiä vertailuja tehdäkseni totean ettei Yö ilman todistajia ole yhtä nihilistinen kuin nuo esimerkit, mutta sävyssä ja yksityiskohdissa on kuitenkin sen verran paljon yhtäläisyyksiä, että vaikka en uskokaan tämän toimineen suorana lähteenä millekään Eastwoodin elokuvalle niin se on saattanut kuitenkin olla jossain vaiheessa katselulistalla ja ehkä siten vähintään alitajuisesti vaikuttaneet joihinkin myöhempiin ilmentymiin. Vähintäänkin Yö ilman todistajia toimii suosituksena heille jotka pitävät Likaisesta Harrysta kuten myös muista vastaavista elokuvista.
Aika varmasti parhaiten Ihmemiehestä (ts. MacGyver) tunnettu Dana Elcar esiintyy tässä elokuvassa ja oli tekoaikana 42-vuotias, mihin ilmeisesti hänen ikääntymisensä pysähtyi sillä näytti Ihmemiehessä vuonna 1985 tismalleen samalta. Ehkä hän vain oli aikuisena syntynyt.
Tähdet: ***
3 kommenttia:
Aika rankka kansi tuossa vhs:ssä..Jotenkin pelottava. JA totta tuo Dana Elcarin ikääntyminen! xD
Melkoinen ihmemies oli Elcar.
Olen aika varma jotta olen nähnyt samaisen kannen myös sellaisessa muodossa, ettei siinä ole mustaa taustaa, mutta toki on mahdollista jotta samaa kuvaa on käytetty jonkin toisenkin elokuvan yhteydessä kun ei sellainen ennenmuinoin niin harvinaista ollut. Ja joo, varsin agressiivinen sävy siinä on.
Lähetä kommentti