perjantai 18. tammikuuta 2019

Kuvassa näkyy kuolema (Lipstick Camera, 1994)

Eli tietenkin toiselta nimeltään Huulipunaa linssissä.

Uutiskuvaajan ammattiin haikaileva herkkä ja viaton Omy (Ele Keats) koettaa onneaan hakemalla ihailemansa toimittajan, Flynnin (Brian Wimmer) avustajaksi, mutta ei kiitos on ei kiitos. Sopivasti samaan aikaan kun Omyn työnhaku torjutaan saapuu paikalle tuhamsti keimaileva Lilly (Sandahl Bergman) palkkaamaan palkitun toimittajan salakuvaamaan seksivideota arvon juurikin samaisen miehen kanssa ja tokihan Flynn siihen suostuu koska eivätkö kaikki arvostetut toimittajat tee niin. Esimerkiksi Arvi Lind, tuo erotiikan ammattilainen? No mutta kuitenkin, Omy tuppautuu väkisin mukaan ja aikoo tehdä vaikutuksen Flynniin piilottamalla makuuhuoneeseen oman pienoiskameransa (ts. lipstick camera) ja ilmeisesti aikoisi kuvamateriaalinsa avulla vakuuttaa olevansa mitä erinomaisin assistentti. Joskin kun Omy seuraavana päivänä poikkeaa noutamaan kameraansa ei Lillysta ole tietoakaan ja talon omistaja Raymond (Terry O'Quinn) toteaa, että nyt olette erehtynyt paikasta, ei minulla ole vaimoa, asun yksin ja olin eilen koko päivän paikalla eikä täällä mitään seksivideoita kuvattu julkisesti taikka salaisesti. Tottakai Omy on varma, että nimenomaan täällä harrasti salakuvaustaan ja siten Raymond on kaikkea muuta kuin luotettava tiedonlähde. Lisää outoutta on tarjolla kun Omy menee tapaamaan Flynnia joka onkin nyt halukas palkkaamaan neidin avukseen, mutta ei ole tietääkseen kenestäkään Lillysta taikka salaa kuvasta seksivideosta. Omy ei kuitenkaan voi jättää asiaa sikseen ja ikuisesti friendzonelle tyrkkäämänsä häneen palavasti ihastuneen Joulen (Corey Feldman) kera totuus aiotaan penkoa esiin. Kun Raymond käy mukiloimassa Flynnia on hänenkin avauduttava hieman ja lyöttäydyttävä yhteen Omyn kanssa, joka tarkoittaa sitä ettei hän tiedä mitään Raymondista, mutta ainakin rakastelukohtaus sellaisen Enigma-henkisen musiikin tahdittamana on varmaa.
Mutta missä on Lilly? Sama se sillä tekijät näköjään itsekin kyllästyivät elokuvaansa koska hieman päälle tunti koetetaan edes jotenkuten viedä juonta eteenpäin ja kasvattaa jännitystä, mutta sitten se on ihan kuin fuck it ja vedetään kaikki pikakelauksella loppuun. Itse asiassa lähes koko roska selitetään yhdellä parinkymmenen sekunnin uutislähetyksellä ja sekin vasta rikospaikalle saapuneen toimittajan kautta, henkilön joka ei viedä tiedä mitä muuta on tapahtunut kuin että poliiseja on saapunut paikalle. Tämänjälkeisillä minuuteilla ei ole enää mitään virkaa, kaikki oleellinen on jo kerrottu.

Tavanomainen lievällä kevyellä erotiikalla höystetty jännäri joka toki koettaa olla hieman artsy, koska kameratoimittajatematiikka vaatii ajoittaista käsivarakuvausta, halpoja videoefektejä ja muuta sellaista kivaa joka sekä alleviivaa henkilöiden ammattia, mutta joista saadaan myös tekosyy kuvakikkailuun jonka vahvuus on ripulin luokka. Eli näiden kamera-ammattilaisten taso on kuin Eppu Normaalin tahroja paperilla-musiikkivideo, ettei siitä nauti kuin silmätön sokea joka ei ole lähimaillakaan televisiota.
Mukana on kaikki tavanomaisen suoraan videolle-tason eroottisen trillerin merkit: on viaton nainen joka joutuu ongelmiin ihastuessaan sänkisen komeaan, mutta epäilyttävään mieheen. On viattomaan neitiin ihastunut hoverhandnyhverö. On ns. femme fatale joka käyttää hyväkseen seksikkyyttään ja on ilmiselvä pahishahmo jota ei edes koeteta piilotella. On rakastelukohtaus syntikkaetnisellä musiikilla, on takkatulen loimua (tällä kertaa Takkatuli-videon kautta, koska hei, kyseessä ovat videoalan työntekijät), on soveliaasti paljasta pintaa, mutta ei mitään liian roisia. On siivilävaloa ja on savutehosteita korostamassa sitä, ja on murha jos toinenkin sekä kehnoa yllätyskäännettä kun niitä selvitellään. Ja on natsisotarikollinen joka ihastui kiristävään prostituoituun... öö... no, se oli kieltämättä aika erikoinen veto. Tärkeintä kuitenkin on se ettei missään vaiheessa yritetä tehdä mitään joka ylittäisi harmaan taustatapetin merkityksen. Riittää että vatsaan saadaan jotain täytettä, maulla ei niinkään ole väliä. Joten siksipä näyttelijät vetävät hädintuskin liukuhihnatasoisia suorituksia eikä esimerkiksi pelastukseksi odotetusta Terry O'Quinnista ole pitämään tätä ruumista pinnalla.

Tähdet: *

Ei kommentteja: