Nyttemmin B- ja varsinkin niin huono että hyvä-elokuvat ovat saaneet keskittymän Asylumista, mutta aikoinaan jos halusi kiteyttää ilmiön yhteen ainokaiseen nimeen olisi ollut vaikeaa sivuuttaa Roger Cormania, joka kaikki kunnia muillekin ihastuttavia B-tuotoksia tuottaneille oli kuitenkin nimi joka noteerattiin kuin Stan Lee Marvelin suhteen.
Kuuban vallankumouksen seurauksena rajat ovat tiukasti ummessa, mutta ahneet siat haluavat edelleen itse nauttia rötöstensä antimista ja kuubbiskenraalit aikovat salakuljettaa kansalta varastamansa kullan toisiin maisemiin. Salainen agentti Sparks (myöhemmin Oscarin Chinatownen käsikirjoituksesta voittanut Robert Towne) soluttautuu mukaan salakuljettaeksperttinä ja niinpä vene lähtee matkaan mukanaan joukko normaalia rikollista sakkia kuten myös kuubalaisia sotilaita, mutta edellisten pomo Renzo (Antony Carbone) saa päähänsä tuuman, että tapetaan kuubalaiset ja otetaan kulta itsellemme. Syytetään sitten tarvittaessa karibian meren legendaa, merihirviötä joka sitten olisi syönyt muut kuin perusrikolliset. Mitä Renzo kuin muutkaan suunnitelmaan osallistuvat eivät tiedä on, että merihirviö ei olekaan vain legendaa vaan kuolettavan todellinen. Siksipä on aika keskeyttää vesistöillä sattuva kuolemisen sarja siihen, että elokuvan kiintiönainen (on mukana pari muutakin neitoa, mutta hän on se oikeasti tarinan mukana kulkeva henkilö) Mary-Belle (Betsy Jones-Moreland) voi pitää herkän lauluhetken. Niin ja Sparksin tehtävä lienee oikeasti vain toimia eräänlaisena film noir-henkisenä kertojana koska ei oikeastaan fyysisesti tee mitään muuta kuin hengittää. No, ainakin kuubalaisilla sotilailla on vauhti päällä:
Creature from the Haunted Sea on Roger Cormanin tuottama viidessä päivässä kyhätty verovähennyselokuva joka tottavie vaikuttaakin sellaisesta, joten odotettavissa on aiemmista tuotannoista ylijäänyttä kuvamateriaalia, toiseen elokuvaan sävelletty musiikkiraita, tarina joka ei oikein vie minnekään mutta kulkee jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja tilkkutäkkisyyttä paikataan kertojaäänellä joka vaikuttaa enemmän kuin usein paniikkiratkaisulta saada jotain järkeä aikaiseksi, eikä se nimenomaan siksi sitä ole. Juonikuvauksen perusteella elokuva on tarkoitettu vakavasti otettavaksi ja kuten usein Cormanin tuotosten kanssa oletus onkin, että mahdollinen humoristisuus syntyy pikemminkin tahattomuudesta kuin silkasta tarkoituksellisuudesta. Se pitääkin osaltaan paikkaansa, mutta vaikka alkuperäinen käsikirjoitus olikin tarkoitettu asiallisen merihirviöjännityksen lähteeksi oli Corman suuressa viisaudessaan päättänyt, että agenttijutut ovat nyt hot, in ja cool, ja komedia on aina pelastava enkeli joten tehdään näin. Lopputulos on siis hieman kuin myöhässä tullut perinteinen atomiajan monsterielokuva sekoitettuna I Spy-televisosarjaan ja slapstickmäiseen huumoriin jossa muun muassa hassuttelu ylisuurten tekoviiksien kera on buenoista buenoin. Olisin varmasti ollut tyytyväisempi jos sen komediallisuuden olisi annettu toteutua vahingossa kuin tahallisuudessa, joka nyt alleviivaa yliyrittämistä ja siksi varsinainen hauskuus kiertää elokuvan tapahtumat liian kaukaa. Paras osoitus siitä miksi vahinkohuumori on oivallisempaa tämänkaltaisille teoksille löytyy siitä, että Creature from the Haunted Sean merihirviö - joka onkin taatusti asiayhteydestä irroitettuna tutumpi kuin elokuva mistä on lähtöisin - on aivan naurettavan näköinen ja ilmeisesti niitä harvoja seikkoja sisällössä jonka ei pitänyt olla millään muotoa huvittava.
Hivenen lannistavaa oli se, että siinä vaiheessa kun monsteri aloittaa toimensa tyrehtyy se alkutekijöihinsä kun fokus siirtyy salakuljettajien omiin vapaa-ajanviettotapoihin (pallon heittelyä, tms.) ja se on aika outo ratkaisu kun ollaan keskellä hengenvaaraa, mutta selitys lienee siinä että on ollut halvempaan olla kuvaamatta merihirviön mellastamista kuin chillailemalla paratiisisaarella. Toki lopussa palataan hirviöjahtiin, mutta vaikka sitä ei kuvattaisikaan niin olisi kenties syytä kuitenkin muistuttavaa välissäkin sellaisesta.
En laisinkaan epäile etteikö tekijäporukalla ollut hauskaa kuvausten aikana ja onhan kyseessä sekavuudestaan ja toimimattomasta komediallisuudestaan huolimatta varsin viihdyttävä teos, mutta nyt se on kuitenkin vain korkeintaan ihan ok kun todelliset kalkkuna-arvot olisi ansaittu toisella tavalla.
Tähdet: **
5 kommenttia:
Juliste/kansi on hienon näköinen, mutta ei oikein vastaa elokuvassa nähtyä sisältöä, heh.
Mutta hieno se juliste onkin.
On toki. Ei mikään viiden minuutin Photoshoppailu.
Pitäisin jos tuollaisia julisteita tehtailtaisiin vieläkin.
Sama.
Lähetä kommentti