Eräs yhdysvaltalainen pikkukaupunki kokee suomalaisen kesäsateen, joten kadut tulvivat ja kaupunki on evakuoitava kun vettä on vain vyötäröön saakka. Viime vaaleissa ikävän pormestarin asenneongelman vuoksi hävinnyt sheriffi Mike (Randy Quaid) saakin kautensa päätteeksi saattaa epäkiitolliset kaupunkilaiset tulvan alta turvaan ja turvapaikkaa kaipaa myös pankin rahoja kuljettava turvamies Tom (Christian Slater) sillä turvattoman (iihahaa!) Jimin (Morgan Freeman) johtama varasjoukko haluaa omia setelit itselleen, eikä kaikille heistä ruumis tai pari ole ongelma laisinkaan. Tom piilottaa rahat ja loppuelokuva onkin pitkälti sitä kuinka hän pakenee Jimin pahisjoukkoa, pistäen tietenkin sitten kovan kovaa vastaan eikä kenellekään tule yllätyksenä se, että kiltinoloinen mutta huonosti katkeruuttaan kaupunkilaisia kohtaan piilotteleva sheriffi on hänkin halukas saamaan rahat muualle kuin takaisin veronmaksajien tileille.
Minnie Driver esittää elokuvan vahvaa itsenäistä naista jonka tehtävänä on pitkälti toimia pelastettavana romantiikan kohteena.
Hard Rain eli kotimaisittain Kova sade on isohkojen nimien rutiiniysäriactionia joka ei nyt ole tyylillisesti kovin kaukana esimerkiksi Slaterin tähdittämästä vuoden 1996 Broken Arrowista, joten ei siten tullutkaan itselleni yllätyksenä tieto siitä kuinka John Woota oli alunperin kosiskeltu tämänkin ohjaksiin. En tiedä sitten yllättikö se, että Hard Rain oli kotimaassaan jenkeissä teatterikierroksellaan aika pahastikin tappiollinen sillä muistelin sen olleen aika suosittu ilmestyessään, mutta näemmä molemmat ovat paikkaansapitäviä koska tämä lukeutuu niihin elokuviin joka teki varsinaisen tuottonsa videomarkkinoilla aikana jolloin se oli vielä mahdollista. Tämä onkin vuokraamon nykyään tyhjyyttään kumisevia hyllyjä tuijottavalle sellainen ns. varman valinnan toimintaelokuva koska juoni on turvallisen simppeli, tekijänimet luovat jonkinlaisia odotuksia vähintään ihan hyvästä teoksesta ja heidän ansiostaan päättelee ettei Hard Rain ole varmaan ainakaan aivan kengännauhabudjetilla tehty (huom. kyseessä on Slateria pre Uwe Boll) ja siten esimerkiksi mukana oleva hauska jippo tulvan saartamasta kaupungista synnyttäisi varmaankin kelvollisia visioita jännityksen kasvattamiseksi. Jälkimmäinen osoittautuukin elokuvan kiinnostavimmaksi seikaksi sillä jos Speedissa se temppu oli bussi joka ei voi hidastaa, Face/Offissa vaihtuvat naamat, Cliffhangerissa Syltty vuorella ilman takkia niin Hard Rainissa se tietenkin on vesi ja sen määrä joka viimeistään toimii erottavana tekijänä kaikista muista toimintaelokuvista joissa yksin jäävä sankari päihittää ylivoimaiselta vaikuttavan rikollisjoukon neuvokkuutensa sekä sinnikkyytensä avustuksella. Tulvivat kadut, talot ja muut vetiset miljööt luovatkin veikeitä kuvajaisia - joskin usein hyvin ennustettavia (ts. olen jumissa suljetussa tilassa ja vesi nousee, apua) - jolloin vaikka juonenkäänteiltään, hahmoiltaan taikka toiminnaltaan Hard Rain ei ole laisinkaan uniikki, on sen etuna olla katastrofielokuva ilman niille tavanomaista pyrkimystä olla draamaa vaan perustoimintaa nimenomaan toiminnan ehdoilla (vrt. jos Die Hardissa olisi varkaiden ohella uhkana Nakatomi Plazan uppoaminen laavaan). Kosteus ei tietenkään tee Hard Rainista mitenkään erityisen muistettavaa elokuvaa, mutta on vetisyys ihan kiva juttu muuten niin tavanomaisessa teoksessa jossa yllätyskäännekin on se tyypillisyys kuinka sheriffi onkin pahis (siis mitä, häh ja uskomatonta!) ja kuinka Morgan Freeman esittää rikollista joka onkin tosi mukava ja hyvä ja kiva tyyppi (vau! aivot nyrjähtävät kun tuollaisia kerrotaan). Siispä satakoon vaikka sammakoita jos siitä on jotain apua.
Hard Rainin eräs kansimalli taitaa olla hakenut innostustaan Blade Runnerin Final Cutissakin käytetystä Drew Struzanin maalauksesta:
Ainakin sama flunssameininki kuvattuna.
Tähdet: ** ja ehkä melkein kolmaskin *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti