Nalle Puh näkee tuikkivan tähden ja Risto Reipas kertoo, että kun lausuu jonkin cthulhumaisen lorun (esim. "klaatu, barata, nikto") voi tähdeltä toivoa vaikka mitä kivaa. Puh päättää siis hyödyntää tätä mahdollisuutta muun muassa hunajan toivossa, mutta unohtaa miten se loru nyt taas menikään. Toisaalla Tikru toivoisi olevansa itsensä klooni jotta voisi pelata itsensä kanssa ja pian kaikki puolen hehtaarin metsän asukit ovat halukkaita esittämään jonkin toiveen, mutta jotta ne toteutuisivat pitäisi muistaa se loitsu.
"Hänellä on kävelevä muistinmenetys." Niinpä estääkseen ystäviään pettymästä toteutumattomiin toiveisiin päättää Puh hoitaa hommat kotiin, kuten esimerkiksi Tikrun tapauksessa pukeutumalla toogaan(?).
Siivouksen yhteydessä Kani heittää rakastamansa kirjatuen kaatopaikalle, syystä ettei koskaan ole löytänyt sille paria. Ruu dyykkaa sen itselleen ja kiertokulku vie kirjatuen Puhille josta Kani bongaa sen luullen kyseessä olevan vastakappale poisheittämällään ja pyytää sitä täten itselleen. On siis ruvettava hieromaan kirjaimellista hunajaista diiliä jotta Kani saisi kirjatuen itselleen, mikä ei ehkä ole hyvästä koska kyseessä edelleen on se yksi ja sama jonka hän itse heitti pois. Onneksi Puh kavereineen päättää tehdä irvokkaan kopion kirjatuesta Kanin iloksi. Hei, se näyttää joltain David Lynchin visiolta, piilota se kellarin pimeimpään nurkkaan ja heti!
Depressiivinen aasi Ihaa haluaa itselleen puutarhan ja saa Kanilta siemenen sen aloittamiseksi. Ihaa laulaa ja hellii multapaakkuaan odottaen aamun sarastaessa sieltä nousevan onnen ja ilon ilmestyksen ja Puh, Tikru sekä Nasu päättävät pitää huolen jotta Ihaa ei joutuisi pettymään, joten Nasu naamioiutuu kukaksi seisomaan kukkaruukussa. Valitettavasti Kani ymmärtää asian siten, että Ihaa olisi häntä lahjakkaampi puutarhuri koska sai yhdessä yössä siemenen kasvamaan täyteen kukkaansa ja siten lahjoittaa oman elämäntyönsä eli puutarhansa Ihaan hoitoon voidakseen itse vetäytyä masennuksen huomaan.
On Risto Reippaan syntymäpäivä ja hän menee toteamaan saaneensa parhaimman lahjan jonka lapsi voi saada, mikä saa sivustakuulijat eli Nalle Puhin posseineen ymmärtämään ettei se paras lahja ole ainakaan he. Reippaan paketista paljastuu hysteerinen apina Bruno joka ensitöikseen ylistää itseään ja dissaa old school-jengiä, mikä aiheuttaakin muissa halun näyttää apinalle apinan paikka, mikä lieneekin jossain tuomion temppelin ruokapöydässä.
Puh kavereineen tuntee olonsa lyödyiksi ja aikovat poistua maisemista, kunnes tulevat Reippaan pysäyttämiksi jonka vuoksi Bruno puolestaan luulee ettei olekaan tarpeeksi hyvä ja ihan oikeasti tämä ei ole vitsi tai jotain, Bruno päättää lopettaa päivänsä itsemurhaan. Ei huolta, kukaan ei kuole.
Ei nyt puhuta ollenkaan siitä kuinka Nalle Puh ja muut puolen hehtaarin metsän eläimet elävät vain Risto Reippaan päässä ja kuinka he ovat vankina tuossa metsässään eivätkä voi millään muotoa elää sen ulkopuolella, joten ajoittaiset yritykset seikkailla pohjoisnavalle taikka muuta ovat jo syntyessään tuhoontuomittuja. Mutta kielsi sen tai ei he ovat vankeja ja pelottavaa on etteivät he itsekään ymmärrä etteivät edes ole olemassa jos Risto Reipas joskus saa oikean lääkityksen. Vai nautitko sinä Risto tästä? Mitä mielipelejä oikein harrastat kun olet kuvitellut maailman ja sen olennot joille olet antanut itsetietoisuuden, mutta Jumalan ja vanginvartijan lailla päätät kuka saa olla olemassa ja missä saavat olla olemassa.
The New Adventures of Winnie the Pooh-sarjasta koostettu pieniä tärkeitä asioita-dvd sisältää muutaman Nalle Puh-lyhytkertomuksen jotka ovat animoinniltaan sekä piirrostyyliltään vakiintunutta ammattityötä jossa näkyy rutiininomaisuus, jota voi sitten pitää innottomana tai jopa tylsänä, mutta pieniin sydämellisen opettavaisiin Nalle Puh-tarinoihin se on sopivan harmitonta eikä missään vaiheessa vie huomiota pois tärkeimmästä, eli lämminhenkisestä unelmoinnista jossa kaikki me tahdomme kadota metsän siimekseen.
Pidän Nalle Puh-tarinoissa etenkin siitä miten rehellisesti sanoen lahopäät näkevät aina jonkin pulman ja koettavat korjata sen hyvää tarkoittavalla hölmöydellä, ja se tapahtuu aina siten ettei kukaan pääse lopulta loukkaantumaan taikka jäisi väärän ymmärryksen valtaan. Vaikka joka ainoa kerta asia ymmärretään aluksi väärin niin kukaan puolen hehtaarin asukkaista ei lopulta pahoita mieltään siten ettäkö kyseessä olisi aina maailman isoin juttu josta pitää kertoa jokaisessa mahdollisessa sosiaalisen median ilmentymässä ja pyytää kaikkia boikotoimaan jotain ja jakakaa eteenpäin jotta kaikki saavat luvan voida yhtä pahoin jostain mihin ei edes ole syytä. Meidän tulisi kääntyä Nalle Puhin puoleen kuin suurenkin gurun ja uskoa, että kyllä kaikki järjestyy, kaikki on hyvin.
Tähdet: ***
3 kommenttia:
Ristolle on se lääkitys määrätty, mutta ilmeisesti hän ei aina muista ottaa niitä.
Vai voisko olla niin, että Puh huijaa...
Hunny on tujua ainetta.
Lähetä kommentti