Elokuvahaaste 2016: 42. Elokuva, jonka katsominen hieman nolottaa sinua

Gun (2010)

Asekauppias Rich (muminaihme 50 Cent) iskee hiphopvoittoiseen strippiklubiin ja vetää kilpailijansa gangstatyyliin hengiltä (ts. pyssy sivuttain) koska vain yksi voi olla kaupungin johtava pimp. Cristal, dollar bill y'all ja naiset virtaavat, joten elämä on hienoa kuten kaikissa niissä muissakin comptonista rikkauksiin ja takaisin-tarinoissa. Ellet sitten tietenkin ole poliisi, koska tottakai kaupungissa jossa rikollisuus on todistetusti vain kasvanut ja jatkaa sillä tiellä, ja tämän päivän ruumiskasa rikkoo kaikki aiemmat ennätykset on syytä leikata viranomaismäärää ja heidän resurssejaan. Tottakai pormestari vaatii tuloksia, mutta ei halua maksaa niistä. Onko hän suomalainen kuluttuja joka vaatii lähituotetttuja luomugluteenitontuotteita jotka ovat koristeltu Swarovskin kristalleilla, mutta ei halua maksaa niistä enempää kuin puolalaisella hikipajalla tehdystä lihaa muistuttavasta makkaraimitaatiosta. Etsivä Rogers (James Remar) joutuu siis ponnistelemaan kahta kauheammin saadakseen edes normaalituloksen aikaiseksi. Se edellyttää tietenkin kiristystä ja uhkailua.

Samaan aikaan entinen tappaja-tai-jotain Angel (Val Kilmer) vapautuu vankilasta ja kantaa kaunaa vaimonsa murhaajalle. Toki hän on aikoinaan auttanut Richia jonkin pieleen menneen kaupan jälkimainingeissa ja siksi muminaihme tarjoaa Angelille vastapalvelusta tilipussin muodossa. Angel ei vaikuta olevan halukas liittymään Richin jengiin, tai sitten on. Aika vaikea se on sanoa kun Kilmer on koko ajan ihan saatanan masentuneen oloinen. No kuitenkin, Angelista tulee osa Richin porukkaa ja siitä saadaan mukaan sitä jonkinlaista Kain ja Abel-kamaa kun veli kääntyy veljeään vastaan tai jotain, mutta c'mon, se on Rich joka oli vastuussa Angelin vaimon kuolemasta, että kääntäköön takkiaan. Se ei ollut spoileri, sillä asia on läpinäkyvämpi kuin vichy ja vaikka olisikin niin tämä on kuitenkin 50 Centin elokuva. Jos jokin estää katsomasta sitä, on se vain hyvästä.

Jätetään guilty pleasuret pois laskuista, sillä minä ainakin näen tämän haasteen sellaisena ettei se nolottava elokuva saa tuottaa iloa. Tämä siksi ettei minulla ole varsinaisesti guilty pleasure-elokuvia joista en pitäisi ja jos niistä pitää niin miksi ne muka nolottaisivat? Toki voin todeta joidenkin omistamieni elokuvien kuuluvan edellä mainittuun lajityyppiin ja kuluvaan haasteeseen ajatellen asiaa niin, että mitä muut saattaisivat pitää noloina elokuvina ja sitä kautta nähden voisin ottaa kymmeniä ellen jopa satoja elokuvia esille. Otetaan esimerkiksi Tango & Cash, elokuva josta rehellisesti sanoen pidän todella paljon, mutta jota valtaosa ihmisistä tuntuu pitävän todella nolona elokuvana. Onhan se, mutta vaikka se jollekin saattaa olla guilty pleasure niin minulle se on vain pleasure. Siksipä pitää tehdä ero vain nolon ja guilty pleasure-nolon elokuvan välille. Se elokuva jonka katsominen nolottaa täytyy tehdä se siksi ettei sen katselua kehtaa myöntää edes itselleen. Mutta miten jos minkään elokuvan katsominen ei oikeasti nolota, koska jokin perusteltu syy sen pahimmankin sontakasan katsomiselle on ollut ja jos siihen on syy, ei se ainakaan siltä lähtökohdan osalta nolota (lopputulos voi toki olla nolo). Minua eivät nolota Sex and the City (sontaa) eikä Sex and the City kakkonen (jatko-osasontaa), mutta ei se tee niistä hyviä elokuvia taikka sellaisia joiden tekijöiden ei pitäisi tuntea häpeää. Joten romanttiset draamat taikka sellaiset komediat eivät kenties yllättäen ole se minun hankaluuteni, koska en vain yleensä jaksa välittää niistä. Ne mitkä kyllä liikkuvat todella lähellä itseäni nolostuttavaa elokuvaa ovat yleensä räppäreiden tähdittämät elokuvat ja varsinkin heidän jotka väkisin haluavat tunkea elokuviinsa sen naurettavan kovanaamagangstaimagonsa jossa ollaan niin katua että asfaltti on ihoa ja vesiposti on päänä, mutta samalla suuri poru tulee kun kynsinauhaan sattuu ja kuohuviinipullo on tyhjä. Ice Cube on naurettava kun koettaa olla NWA silloinkin kun ajeluttaa lapsia turvaistuimessa, mutta ainakin hän pääsee ajoittain muilta kuin itsensä osalta ihan hyväänkin seuraan. 50 Cent puolestaan on vain naurettava. Niin muusikkona kuin näyttelijänäkin. Ja hän on pahin esimerkki sellaisesta uhoräppäristä joka koettaa väkisin olla yhtä bad ass elokuvissaan kuin mielikuvituksessaan, mutta kun ei tule vakavasti otetuksi kuin korkeintaan One Direction-fanien seurassa niin pelkkä ass riittää. Eikä 50 Centillä koskaan ole takanaan edes mitään John Singletonia taikka Curtis Hansonia joka kyvyillään pystyy peittämään räppärinsä surkeuden, vaan 50 Cent on kuin Steven Seagal, tunkee näppinsä peliin ja haluaa olla pomona ja siksi lopputulos on oikeastaan aina silloin pelkkää guanoa.

Okei, se 8 Mile-kopio Get Rich or Die Tryin' oli itsensä Jim Sheridanin ohjaama ja se jos mikä on käsittämätöntä. Sheridanin jos kenen uskoisi pystyvän repimään mudastakin kultaa, mutta 50 Centin kohdalla se ei todellakaan ole onnistunut ja Get Rich or Die Tryin' saakin olla se Sheridanin synti joka hänet helvetin liekkeihin syöksee. Mitäs teit leffan 50 Centin kanssa. Vaikka taisitkin olla jokin palko-olento avaruudesta joka vaihtoi itsensä oikean Sheridanin paikalle.

Gun ei minua nolota siltä osin että syyt sen katsomiseen olivat itselleni oikeutetut: diggaan Val Kilmeristä ja James Remarista. Joten olisin katsonut sen oli mukana sitten Ja Rule taikka Medhod Man. 50 Cent on kyllä niin limainen olento (ja surkea räppäri), että minun kyllä pitäisi ajatella Gunin olevan automaattisesti nolostumista aiheuttava elokuva, sillä tuntuu siltä kuin minun pitäisi aina perustella vaikka ei kysyttäisikään miksi tämä elokuva löytyy valikoimistani. Se ei ole mikään guilty pleasure koska ei aiheuta minkäänlaista nautintoa, jolloin se on vain ja yksinkertaisesti p*ska elokuva jonka pääosassa on häpeällisen huono näyttelijä (ja räppäri). Ihmiset jotka pitävät kaappiensa pimennoissa pornoelokuviaan koska pelkäävät tilannetta jossa mummo näkee ne saisivat pitää siellä mielummin Gunia ja ylpeillä Rocco panostajillaan. Jos jokin elokuva aiheuttaa nolostumista, niin se on Gun. Sama se jos syyt sen katsomisessa ovat asioissa jotka eivät aiheuta nolostumista, niin jo pelkkä 50 Cent on niin nolo että sitä minunkin pitää tuntea. Ja joo, kyllä se hieman punaa poskille nostattaakin.

Val Kilmer ja James Remar eivät tee mitään kammetakseen Gunia suosta, mutta heidän ansiostaan minä jaksoin tarpoa tämän loppuun saakka. Tai sanotaan mielummin, että Remar auttoi jaksamaan loppuun saakka ja hänkin tekee vain pakollisen rutiinisuorituksen, mutta esiintyy sentään ammattimaisen asiallisesti. Val Kilmer näyttää koko ajan siltä kuin olisi purskahtamaisillaan itkuun ja vaikka sillä ehkä halutaankin luoda sympatiaa hänen kärsivää leskirooliaan kohtaan, aiheuttaa se pikemminkin vain masennusta ja väsymystä.

50 Cent on vain p*ska. Enkä sano tätä vain siksi etten ole lähelläkään miehen fania ja silloinkin hakisin lähestymiskieltoa, vaan koska hän ei todellakaan osaa esittää muuta kuin kuviteltua gangstaimagoaan. Eikä edes sitä vakuuttavasti. Sitä melkein voisi vannoa 50 Centin olevan parodinen nero, mutta vain jos ajattelee hänen olevan Ali G:n kaltainen roolihahmo eikä todellinen ihminen.

Ja tuo trio edustaa elokuvan valovoimaisinta osaa, kun muut ovat vain joko hukattuja mahdollisuuksia taikka eivät koskaan ole sellaisia olleetkaan.

Juoni on kaikessa Scarface-sun muu vastaava-apinoinnissaan tyypillistä lajityyppipullistelua, eikä kaikkien madafaka-repliikkien jälkeen tule yllätyksenä että se onkin itse muminaihme joka tämän on kirjoittanut. Mielikuvituksellista kuin In Da Club:

"Go, go, go, go go, go, go, shawty

It's your birthday

We gon' party like it's yo birthday

We gon' sip Bacardi like it's your birthday"

Visuaalisesti liukuhihnaa. Ei ruma, mutta tylsä.

Luonnollisesti mukana oleva toimintakaan ei ole kuin korkeintaan ihan ok-tasoa, joten parhaimmillaan tämä toimii kuten se Brian Enon levy joka minulla on tällä hetkellä makuuhuoneeni stereoissa. Eli unen avittajana.

Paitsi että Gun johtaa pikemminkin koomaan josta ei enää halua herätä.

Jos olette nähneet Abert Pyunin gangstaleffoja, niin ne ovat aika hyvä vertailukohde tälle. Joskin nekin ovat kaikessa kömpelyydessään ainakin energisempiä.

Rehellisesti sanoen en edes halua pitää tästä. En vaikka mukana on näyttelijöitä joista pidän. Enkä voi sanoa ettenkö olisi elokuvan kohderyhmäää ja siksi se ei vain sovi minulle, sillä pidän monestakin samaan genreen sopivasta elokuvasta. Mutta niissä ei nyt olekaan 50 Centia ripuloimassa joka puolelle. Siispä jos olet tuon muminaihmeen fani saanet tästä jotain irti. Todennäköisesti herpeksen, mutta edes sen.

Tähdet: *

Gun