Jäähyväiset tytöille (Kiss the Girls, 1997)
Taas on meneillään sarjamurhausta ja tämänkertainen neropatti käyttää motiivinaan vinoutunutta käsitystään rakkaudesta: rakastan ja siksi tapan kaikki.
Siispä nuoria naisia kaapataan ja kaikki ovat tietenkin aivan hakoteillä, mutta onneksi on olemassa oikeuspsykologi Alex Cross (Morgan Freeman), joka puhuu niin isällisesti että kaikki sukulaisista itse- ja muiden murhaajiin rauhoittuvat kuin kokisivat jonkinlaista sonicshiatshua.
Yksi Casanovana tunnetun pahiksen kaappaamista neidoista on Crossin sisarentytär, joten siitä saadaan mukaan hieman henkilökohtaisuutta ja Ashley Judd on kiukkuinen täti (hän harrastaa potkunyrkkeilyä ja on siksi muita naisia vahvempi sekä fiksumpi) joka ainoana on päässyt Casanovalta pakoon ollen siten kelvollinen johtolanka. Kulunutta kissa ja hiirulainen-leikkiä ja lopussa todellisen pahiksen henkilöllisyys on olevinaan yllätys. Vähän niin kuin se, että Elton John ja Rob Halford paljastuivat homoiksi.
Morgan Freeman. Hyvä näyttelijä. Erinomainen näyttelijä. Ei heitä joiden kohdalla toteaa kyseessä olevan urautunut yhden roolin näyttelijä.
Mutta, onhan hän hieman.
Siitäkin huolimatta, että mies on näytellyt draamoista komedioihin ja ainakin lähes kauhusta jonnekin muualla, on Freeman kuitenkin näytellyt yhtä roolia niin usein ettei häneltä meinaa muuta muistaakaan. Tai sanotaanko mielummin, että rooli toki on saattanut olla ainakin paperilla erilainen, mutta se on esitetty niin usein aiempaa imitoiden jotta se vaikuttaa aina siltä yhdeltä ja samalta. Aivan kuten Steve Martin on lapsesta saakka ollut harmaahiuksinen on Morgan Freeman aina tuntunut esittävän sellaista Obi-Wan Kenobi-roolia: vanhaa rauhallista veteraania, joka kokemustensa perusteella on sovelias antamaan viisaita neuvoja niin elämässä kuin työssäkin.
Sama se onko ammattina kyttä, varas, palkkatappaja, kyttä, Jumala, kyttä, vanki, jokin muu mikä, niin aina Freemaniin yhdistää juuri tuollaisen äsken mainitun hahmon/esiintymistavan. Eikä siinä mitään, sillä hän on vakuuttava kyseisessä roolissa. Mutta hän on tehnyt sen niin usein, että se tuntuu tulevan jo nauhalta (hyvälaatuiselta, mutta silti nauhalta) ja saa miettimään että päästääkö hän itsensä liian helpolla antaessaan meille vain sen minkä me luulemme haluavamme, sen sijaan että uskaltaisi maustaa annoksemme jollain mikä riskinkin uhalla saattaisi yllättää meidät.
Jotenkin tuntuu siltä, että vaikka Freeman onkin "aina" esittänyt samaa hahmoa niin syy siihen löytyy vasta vuosista 1994 ja 1995: Shawshank Redeption ja Se7en. Niistä eteenpäin Morgan Freeman on ollut isä Morgan Freeman.
Seitsemän lieneekin kummitellut Jäähyväiset tytöille-elokuvan taustalla, sillä kun puhutaan jonkin jollakin tavalla elokuvailmastoa muuttaneen teoksen kopioista (esim. Reservoir Dogs taikka Tähtien sota) myös Seitsemän veti perässään rutosti elokuvia jotka vaikuttivat tehdyn leivinpaperin läpi piirtäen ja tämä Jäähyväiset tytöille on yksi niistä. Kenties muita vastaavia enemmän juuri Freemanin läsnäolon vuoksi. No, ainakaan se ei sortunut siihen ulkoasun imitoimiseen joka on muka helppoa kuin valkoiset paidat ja kravatit. Joskin nyt Jäähyväiset tytöille näyttää ihan tavalliselta kyttäsarjan jaksolta, että ehkä sinne olisi sittenkin pitänyt pistää ne sateiset kadut ja masentuneet ihmiset.
On tässä kuitenkin se ns. nerokas sarjamurhaaja jolla on jokin teema teoilleen (rakkaus) ja hän (huonosti, huonosti toteutetusti) vaikuttaa niin ylivertaiselta, että vain kirjaviisas veteraaniviranomainen (Morgan Freeman) voi estää tulevat hirmuteot ja lopputulos vaikuttaa olevan Criminal Minds feat. NYPD Blue. Korkeintaan ihan kiva jännäri, siinäpä se. Jännitystä kun syö aika pahasti se, että hyvikset poliiseista Juddin ns. uhriin ovat CSI-tyyppien tavoin aivan liian fiksuja ja päteviä jotta lopulta älynväläyksiltään aivan liian tavalliseksi keskitason hyypiöksi (toteamukseni pätee twististä huolimatta) paljastuva sarjamurhaaja voisi muka pyöritellä edes itseään seittiinsä. Jännityselokuvan kun toivoisi olevan jännittävä, eikä ei-jännittävä.
Tavallaan mutta ei oikeastaan mielenkiintoista on se, että pääosassa on siis Morgan Freeman joka esiintyi hyvin tunnetussa sarjamurhaajaleffassa Seitsemän, mutta mukana ovat myös Brian Cox joka oli ensimmäisessä Hannibal Lecter-elokuvassa Manhunter, Alex McArthur joka esiintyi valitettavan pienelle huomiolle jääneessä hyytävässä murhaajakuvauksessa Rampage, Cary Elwes joka tietenkin esiintyi yhdessä tuoreemman ajan tunnetuimmassa neropsykomurhaaja-sarjassa Saw ja Alan Wilder joka ei ole ex-Depeche Mode Alan Wilder ja ei siten liity mihinkään koska en edes pistänyt merkille koko näyttelijää.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti