Elokuvahaaste 2016. 40. Tulevaisuuteen sijoittuva elokuva

The Planet of the Future (The Lost Future, 2010)

"Greetings, my friend. We are all interested in the future, for that is where you and I are going to spend the rest of our lives. And remember my friend, future events such as these will affect you in the future."

- Criswell

Vuosi on 2510 ja koska kyseessä ei ole tekno-orgiat tyyliin Metropolis taikka Blade Runner, eletään tietenkin post apokalyptisessa todellisuudessa. Ei kuitenkaan After the Fall of New Yorkissa taikka Escape From New Yorkissa, vaan pölykapselivaatetusten ja lätkävarusteiden sijaan viheriöivä kasvillisuus on numero uno ja ihmiset osa luolakarhun klaania. Siksi myös ihmisten nimet ovat muuntuneet, joten enää ei olla Michael, Frank taikka John, vaan Savan, Yomak ja Dorel. Jep jep, koska kuka nyt ottaisikaan vakavasti tulevaisuuden luolamiestä nimeltä Scott.

Tulevaisuus tarkoittaa myös sitä, että metsässä liikuu mutanttikarhuja ja mutantti-ihmisiä jotka mutatoituvat jos ihmisihminen kokee mutantin pureman ja sitten kannibalisoidaan.

On klaani joka pysyttelee tiukasti säännöissään kuten ettei kotikylästä saa lähteä pois sillä vain täällä Jumala suojelee heitä ja muualla ei ole yhtikäs mitään. Luonnollisesti yksi joukosta uskoo maailmalla olevan muutakin tarjottavaa kuin oma sisäsittoinen sisäpiiri ja niinpä nuori Kaleb (Sam Claflin) jaksaa haikailla muualle matkaamisesta. Suunnitelma joka ei nuoren miehen tyttöystävää Mirua (Eleanor Tomlinson) innosta. Kalebia myös potuttaa se, että Hiawathanin tavoin häntä pidetään sopivana vain naisten hommiin ja siksi olisi mentävä kokemaan jonkinlainen aikuistumisriitti.

Kun mutantit hyökkäävät kylään ja kansa pakenee luolan suojaan on ulos jäävien Kalebin, uhoavan nuoren tulevan päällikkö Savanin (Corey Sevier) ja jälkimmäisen naisystävän Dorelin (Annabelle Wallis) lähdettävä etsimään apua halusivat poistua kylästä taikka eivät. Tottakai Savan haluaa pomotella kaikkia ja kun paljastuu, että Kalebilla on menehtyneen legendasankari-isänsä perintönä kyky lukea ja hänen hallussaan on jopa kirja, on Kaleb tietenkin yksi suuri Saatana joka haluaa ajaa lopunkin ihmiskunnan turmioon. Tottakai!

Luonnollisesti juuri Kalebin lukemisen taito on se kaikkeuden pelastus, sillä kun ryhmä kohtaa mutanttivirukselle immuunnin metsämiehen, Amalin (Sean Bean), johtaa hän joukon vaaralliselle matkalle tuhoutuneeseen kaupunkiin etsimään Kalebin isän kehittelemää lääkettä mutanttisairauteen. Esteenä tietenkin on myös ihmisiä (Jonatkhan Pienaar) jotka ovat kohdentaneet parannuskeinon oman napansa suojeluun, että hitot muista.

Hiukan uskonnollista paatosta ja lopullinen toteaminen, että tieto on tieteen ydin.

The Planet of the Future on hieman kuin vähemmän valoisa/värikäs 10,000 BC:n tv-versio (ei niinkään tarinallisesti, mutta tyyliltään, tunnelmaltaan ja hahmoiltaan) ja samalla tavalla kyseessä on hieman tyhjänpäiväiseltä tuntuvaa seikkailua jossa dialogi sekä juonenkuljetus ovat kömpelöä, ihmiset elävät ravassa mutta kampaukset ovat aina viimeisteltyjä ja muutoinkin muka jonkinlainen rujous tarkoittaa mallikansiosta valittuja esiintyjiä, ja vaikka tämä tv-elokuva onkin selvästi edullisemmin tuotettu kuin tuo vertailuna oleva Roland Emmerichin rastafariluolaseikkailu on se suhteessa samalla tavalla suureellisen näköinen, mutta toistuvasti viimeistelemättömän oloinen, jolloin tehosteet eivät ole kovinkaan vakuuttavia (eivät surkeita, mutta hiukan laimeita). Joitakin varsin hienoja luontomaisemia The Planet of the Future kyllä tarjoilee.

Lopputulos on siis hetkittäin viihdyttävää huuhaata, mutta liha on aika kuivaa sekä kylmennyttä.

Tulikohan Sean Beanille ollenkaan takautumia jostakin aiemmasta elokuvastaan. Tämän elokuvan mutanteissa kun on jotain kovin tuttua:

Tähdet: **

The Planet of the Future

Ai niin ja sitten on vielä tämä: