lauantai 7. toukokuuta 2016

Elokuvahaaste 2016: 34. Elokuva, jonka nimessä on numero

Tropa de Elite 2 (Tropa de Elite 2: O Inimigo Agora é Outro, 2010)

Hei c'mon, kyllä se jatko-osanumerokin on osa nimeä.

Rio de Janeirossa ollaan edelleen ja meininki on entisenlaisensa. Huumerikolliset pitävät valtaa faveloissa, rikkaat ylimieliset opiskelijat pitävät poliiseja korruptoituneina sikoina, köyhät työttömät pitävät poliiseja korruptoituneina sikoina ja aika pitkälti he ovatkin oikeassa. Mutta vaikka sitä kuinka haluaisi vihata kyttiä niin kylmäveristen huumekuninkaiden ylistäminen ei liene oikea tapa taistella systeemiä vastaan, ellei sitten ole valmis kaatumaan hautaan jokaisesta pikkuoikusta. Koska tavallinen poliisi ei joko välitä taikka halua tehdä mitään, vaikuttaisi huumerikollisilla olevan onnen päivät (heyyy!). Näin olisikin jos olemassa ei olisi brassien erikoisjoukkoa, BOPEa joka on koulutettu toimimaan nimenomaan silloin kun poliisista ei ole hyötyä ja he pistävät kova kovaa vastaan siihen malliin, että hautausurakointi viedään pörssiin.
Vankilassa syttyy kukkulan kuningas-taisto rikollisjengien välillä ja paikalle tilannetta selvittämään on kutsuttu everstiksi noussut Nascimento (Wagner Moura) BOPE-ryhmineen. 50Cent hits the fan siinä vaiheessa kun tarinan Walter Peck, tunnettu poliisivastainen ihmisoikeusaktivisti Fraga (Irandhir Santos) saapuu paikalle ja ajautuu heti panttivangiksi, edessään varma kuolema. Tämän estääkseen edellisestä elokuvastakin tuttu, nyttemmin kapteeniksi edennyt Matias (André Ramiro) menee ja ampuu vangin joka Fragaa vankinaan pitää. Asiasta syntyy siis mediamyrsky joka toisaalla ylistää BOPEn toimintaa ja toisaalla vastustaa, mutta kun oikeutettu teko oli kuitenkin väkivallan teko ja päätyi kameroiden tallentamaksi, on lopputuloksena käsien pesu ja Nascimenton pakotettu ero. Nascimenton uusi ura urkenee maan johtavasta turvallisuusvirastosta ja tämä huolestuttaa katurikollisten ohella korruptoituneita poliiseja sillä nyt Nascimento valvoo työkseen myös heitä.
Matias myös sai kenkää BOPEsta, mutta ei epäonnekseen päässyt sen vuoksi korkeammalle vaan putosi hierarkiassa lattiamopiksi, ollen siitä ymmärrettävästikin katkera. Liiankin äänekkäästi, vaarantaen puheillaan henkeään aiempaa pahemmin. Vaikka tosin väliäkö Matiaksella, sillä vaikka hän pääsee taas näin paljon ääneen on hän nyt aiempaa selvemmin sivuhahmo ja päätarina kertoo Nascimenton ja Fragan keskinäisestä eripuraisuudesta sekä lopullisesta toteamisesta ettemme me nyt niin erilaisia olekaan. Yhteen heidät vie kamppailu korruptoituneita viranomaisia ja poliitikkoja vastaan, ja poliisien tekemät rikokset ovatkin nyt se suurempi paha kuin he joilla on rehellisellä rötöstelyllä aikaansaatu rikosrekisteri.

Nascimenton hieman saarnaava kertojaosuus on edelleen läsnä, visuaalisesti elokuva on edellisen näköinen ja alku muistuttaa niin vahvasti ykköstä, että jatkumona tämä vaikuttaa niin suoralta jatkolta aiemmalle että aivan kuin aiempi osa olisi vain leikattu kahteen. Niin siis kakkososan alku tuntuu samalta elokuvalta, mutta pian tyyli muuttuu sen verran vahvasti, että puolidokumentaarisuus ei ainakaan tule enää mieleen. Toimintaa on, mutta draamapainotteisuus poliittisine keskusteluineen ottaa suuremman tilan, jolloin vaikka aiempi elokuvakaan ei nyt lähellekään pelkkää räiskintää ollut, siirto aseet tanassa juoksevien kyttien puolelta salakuuntelulaitteita käyttäviin pukuviranomaisiin on kuin astuisi Miami Vicesta The Wireen ja näin ollen toimintaa janoavat saattanevat pettyä ainakin hieman. Langalla onkin se mikä tätä elokuvaa katsoessa nousee mieleen ja uskoisinkin että tuosta tv-sarjasta pitäneet nauttinevat myös Tropa de Elite kakkosesta.
Muutos on tuonut siis enemmän puhetta elokuvaan ja sen myötä ehkä hieman negatiivisestikin sellaista perusdraamaa joka ei tunnu kovinkaan kiinnostavalta, sillä vaikka hahmot ovat nyt lihallistetumpia eivätkä siten niin nimettömiä kuin edellisessä osassa, on sen tueksi näemmä tarvittu enemmän kehystarinaa useammalle hahmolle ja täten heidän elämäänsä työn ulkopuolella kuvataan hieman liikaakin. Nascimento on noussut keskushahmoksi ja sitä aivan ymmärrettävästi sillä sellaiselta hän tuntui edellisen elokuvan punaisen langan ohitsekin, mutta nyt perhe-elämän kuvaus on kasvanut entisestään ja kun se henkilökohtaisen elämän kuvaus on suht' suurta myös Fragan kohdalla, ja kun vastaavanlaisia ilmiöitä näkee muuallakin on se sinänsä mahdollisesti hyvästä draamalle, tehden tosiaankin hahmoista inhimillisempiä, mutta kun poliittinen koukerointi viranomaiskorruption kitkemiseksi on tehty sen verran keskittyneesti tulee esille väistämättömiä törmäilyjä palasten sopimattomuuksissa. Ei samalla tavalla kuin edellisen elokuvan BOPEsta kertovan dokumenttipuolen ja Matiaksen kasvutarinan kanssa, mutta kyllä ne kinastelut teinilapsien kanssa jarruttavat ikävästi kun todellinen jännite luodaan byrokratian rattaissa jauhautumisesta. Tarinan puolesta tämä on mielestäni kiinnostavampi kuin edellinen osa, vaikka se kyttä vastaan viherpipertäjä-tarina kaikkine olemmekin veljeksiä-juttuinen on läpikuultava, mutta juuri se Langalla-sarjan kaltainen ns. oikea poliisityö ja poliittinen väittely on erittäin onnistunutta. Kun vielä näytteleminen on edelleen uskottavaa, ei juuri pientä purnausta suurempaa valitettavaa ole.

Tähdet: ****

2 kommenttia:

Occo kirjoitti...

Tässä on kyllä huikea duologia.

...noir kirjoitti...

Jep