maanantai 22. maaliskuuta 2010

Murhapooli (The Dead Pool, 1988)

Likainen Harry ja hard rock?
Totta ja siitä vastaa tukkahevitähti Johnny Squares (Jim Carrey) joka esittää Guns 'n' Rosesin Welcome to the junglen.
Johnny Squares on myös ensimmäinen uhri joka yhdistetään murhapooliin.

Julkisuuteen ilmaantuu lista johon on kirjattu kahdeksan nimeä. Yksi näistä on Johnny, joka on nyt siis kuollut. Selviää että elokuvaohjaaja Peter Swan (Liam Neeson) muutaman kollegansa kanssa pelaa peliä, jossa kunkin osallistujan tehtävänä on listata henkilöitä joiden uskoo kuolevan piakkoin ja voittaja on hän jonka listan nimet löytyvät nopeiten hautakivistä. Johnnyn nimi löytyi Swanin listalta ja koska Swan oli ohjaamassa uutta roskakauhuelokuvaansa jonka sivuosassa esiintyi Johnny, niin Swanista tulee pääepäilty Johnnyn kuolemaan.
Harryn (Clint Eastwood) on kuitenkin vaikea keskittyä tutkimaan Johnnyn kuolemaa, sillä ajan saatossa Harrysta on tullut yleisön ja median silmissä sankari, ja nyt poliisilaitos haluaa hyödyntää Harryn saamaa suosiota nostaakseen virkamiesten mainetta. Tämän mediakuuluisuuden ansiosta Harry tapaa toimittaja Samantha Walkerin (yli-ihana Patricia Clarkson) ja pienen alkukankeuden jälkeen heidän välillään alkaa kipinöimään.
Jos julkisuus ja uusi orastava suhde sekoittavat Harryn ajatuksia, niin tieto siitä että Harryn nimi löytyy Swanin listalta, ei varmastikaan ole myöskään sateenkaarella kellimistä.
Seuraava murhapoolin uhri on elokuvakriitikko jonka nimi löytyi myöskin Swanin listalta. Tämä kriitikko oli toistuvasti lytännyt arvosteluissaan Swanin elokuvat.
Uusi uhri ilmaantuu ja tämä tapetaan kauko-ohjattavalla autolla. No, okei, siinä autossa on pommi, mutta silti...
Katsojat saavat huomata, että Swan ei ole tämä murhapoolimurhaaja, sillä kyseessä on joku varjoissa lymyilevä kiukkuperse.
Seuraavaksi saamme seurattavaksemme Likainen Harry-sarjan tyhmimmän kohtauksen, joka saa sulkemaan silmät, menemään peiton alle ja heittämään avaimen pois. Harry ja parinsa Al Quan (Evan Kim) joutuvat autotakaa-ajoon kauko-ohjattavan leikkiauton kanssa. Harry ajaa siis karkuun lelua. Hyvä on, siinä lelussa on pommi kuten siinä aiemmassakin vastaavassa, mutta tämä on niin Myytinmurtajat-kamaa, että tässä yhteydessä ei voi kuin todeta ”i reject your reality and substitute my own.”
Leluauton ja Harryn välille kehkeytyy mexican standoff ja Harry selviää tilanteesta antamalla autonsa räjähtää. Harry on kunnossa, mutta Al on Harryn pari ja mehän tiedämme että silloin käy huonosti.
Harlan Rook (David Hunt) paljastuu varjoissa lymyileväksi murhapoolimurhaajaksi ja syy siihen miksi Rook tappaa juuri Swanin listan henkilöitä, johtuu siitä että Rook on persoonaton skitsofreenikkokäsikirjoittaja (ihan oikeasti) jonka käsikirjoituksen Swan oli aikoinaan hylännyt.
Rook heiluttaa puukkoa ja kaappaa Samanthan.
Harry saapuu paikalle ja luovuttaa aseensa Rookille.
Taas olemme jossain laiturilla, kun Harry tappaa Rookin ampumalla tätä harppuunalla joka saisi Moby Ankan kateelliseksi.
Kevytjatsi soi ja elokuva päättyy.


Murhapooli voidaan lukea jonkinlaiseksi mediakriittiseksi elokuvaksi. Toistuvasti elokuvassa osoitetaan kuinka median toiminta haittaa poliistyötä ja kuinka julkisuus ruokkii negatiivisia tunteita. Mukana on runsaasti viittauksia ihmiskohtaloihin jotka näkevät ainoan mahdollisuuden elää mitenkään merkittävää elämää, hankkimalla julkisuutta keinolla millä hyvänsä. Muun muassa elokuvassa polttoitsemurhaa halajava mies tekee sen, koska ei tunne muutoin saavansa huomiota osakseen ja tässäkin tapauksessa hän haluaa huomion television kautta. Tämä ei nyt eroa suuremmin Big Brotherin kaltaisista antireality tv-ohjelmista joiden kautta haetaan potkua uralleen Hymy-lehden alastonmallina.
Siksipä Murhapoolin hahmovalikoima koostuu päosin mediatyöläisistä, niistä elävistä, tai vähintään muutoin samaan karsinaan sopivista henkilöistä.
On siis tämä Jim Carreyn esittämä rokkari, jota kautta saadaan mukaan myös rokkaricameoita (mm. Slash), on Liam Neesonin roskaelokuvaohjaaja jonka tuotannosta tulee mieleen Joe D'Amatot, Charles Bandit, Albert Pyunit ja muut (köh!) nerot.
Sitten on Patricia Clarksonin esittämä toimittaja jota kautta tuodaan esille keltaisen lehdistön ja 4D-dokumenttien kaltaista haavanrepimistä, vaikka toki Clarksonin esittämä hahmo kuuluu niihin rehellisiin ja hyviin toimittajiin.
On tietenkin Eastwoodin Harry, joka on haluamattaan saanut julkisuutta ja koettaa nyt sopeutua siihen.
Ja lopuksi on David Huntin Rook, joka kuuluu näihin salarakas-sarjan henkilöihin, jotka eivät välitä ketä tallovat, koska oma napa on lähimpinä.


Olipa siellä vielä se elokuvakriitikko, joka oli kuulemma kehitelty muistuttamaan Pauline Kalea joka oli tunnetusti kuvaillut Likainen Harry-elokuvaa fasismia ihannoivaksi.

Joten temaattisesti Murhapooli on sarjan kiintoisimpia, mutta toteutus on heikompaa kuin mitä olisi toivonut.
Osa elokuvassa olleista ideoista on esitetty nolostuttavasti.

Jim Carrey oli kyllä mainio Axl Rose/Vince Neil/Sebastian Bach-imitoinnissaan, mutta etenkin nyt kun Carrey on huomattavasti tutumpi kuin vuonna 1988, niin Carreyn esiintymisestä tulee hieman liiaksikin mieleen Ace Ventura. Toki tässä on varmasti ollut aikeenakin parodioita aikansa hard rock-imagoa, mistä syystä kappalevalintakin on kieltämättä jokseekin kliseinen, niin ongelmana on vain se, että Ace Ventura ei oikein istu Harry Callahanin todellisuuteen.
Naurettavan oloinen ja näköinen on se takaa-ajo jossa jahtaavana osapuolena on leluauto. Jos kyse olisi Maxwell Smartin touhuista, tai edes Bondista, niin silloin tämä kohtaus olisi vielä siedettävän rajoilla, nyt se mennään niin yli ja syvälle että ei enää tiedä missä maa, missä taivas.


Asiaa ei auta se että vaikka elokuvasssa on erinomaisia näyttelijöitä, joista osa esiintyykin samaan tapaan, niin osa suoriutuu rooleistaan uskomattoman huonosti.
Jim Carreyn nyt oli ilmeisesti haluttukin esiintyvän yli, joten unohdetaan hänet.

Liam Neeson on kaikkea muuta kuin uskottava Peter Swanin roolissa. Egoistinen, rehvakas Swan, jota esittää Neeson, joka kuuluu enemmän William Hurt-koulukunnan esiintyjiin. Ei toimi.
Tappaja Harlan Rookia esittävä David Hunt saa silmät vuotamaan verta. Okei, hänen hahmonsa on persoonaton skitsofreenikko (ihan oikeasti), joten ehkäpä Huntin esiintymisen tulisi katsoa sopivan rooliinsa, mutta kaikki se elämöinti, poukkoilu, huonot imitaatiot ja yleinen kaaos tuntuvat malliesimerkeiltä siitä kuinka Donny don't. Välillä tuntui kuin olisi katsonut Tasmanian Tuholaista viagra- ja ecstasyhumalassa.

Eastwood esittää Harrynsa edellisen elokuvan tapaan varmasti, mutta yllätyksettömästi. Vaikka onneksi tässä elokuvassa Harryn pari ja romanttinen kohde ovat aiempia paremmin rakennettuja ja täten tuovat vaihtelua myös Harry-hahmon esittämiseen.
Evan Kimista en oikein osaa sanoa oliko hän hyvä vai ei. Periaatteessa hän oli ihan hyvä ja Kimin esittämä hahmo taitaa olla Harryn pareista ainoa joka on oikeastaan heti alusta saakka tasavertainen Harryn kanssa. Mikä ei kuitenkaan tarkoita etteikö Kimin hahmon pääfunktio olisi toimia uhrina kuten aiempienkin parien. Mutta syy jonka vuoksi en oikein osaa sanoa oliko Evan Kim hyvä vai ei, johtuu siitä että hän ei ole näyttelijänä minulle suuremmin tuttu ja koska muistan hänet parhaiten Bruce Lee-parodiasta A Fistful Of Yen, niin en voinut sille mitään että se pilkahteli koko ajan mieleeni ja aiheutti tahatonta huumoria Al Quan-hahmoon.


Patricia Clarkson oli elokuvan valopilkku. Ensinnäkin hän on julmetun kaunis nainen, pirun hyvä näyttelijä ja hänen Murhapoolissa esittämänsä hahmo on parhaiten kirjoitettu kaikista Harryn rinnalla olleista naishahmoista. Myönnettäköön että naiset ovat aina jääneet vähemmistöön Likainen Harry-sarjassa ja suurimmat naishahmot ennen tätä olivat Murskaajassa Tyne Dalyn esittämä Harryn pari, joka oli mukana oikeastaan vain kuolemassa ja Ratkaisevassa Iskussa ollut Sondra Locke, joka oli vain ja ainoastaan puuduttava. Clarksonin toimittajahahmo sentään on tasavertainen kumppani Harrylle ja ainoa naishahmo jonka voisi uskoa palaavan mahdollisiin jatko-osiin. Asiassa auttaa se, että Clarksonin hahmolle on kirjoitettu kohtauksia ja repliikkejä jotka oikeasti rakentavat elokuvan tarinaa ja vievät sitä eteenpäin. Hän ei ole vain seinäkukkasena. Lisäksi on selkeää, että Clarkson on huomattavasti eläytyvämpi esiintyjä kuin harmiton Daly, tai umpisurkea Locke.


Virallisesti Murhapooli on viimeinen Likainen Harry-elokuva, mutta Eastwood ei varsinaisesti hahmoaan hylännyt tämän jälkeen. Toki hahmon nimi ja ammatti voivat olla erilaisia, mutta mitä muutakaan Gran Torinon Walt on kuin eläkkeelle jäänyt Harry Callahan. Ja pari vuotta Murhapoolin jälkeen ilmaantunut The Rookie on Nick-hahmoineen ja kyttäaiheensa ansiosta aivan kuin uusi osa Harryn elämässä.
Siellä virallisten Harryjen välissä oli vielä Heartbreak Ridge, jossa Eastwood esitti periaatteessa myös Harrya.
Kyse ei ole mitenkään siitä, ettäkö Eastwoodin voitaisiin sanoa joutuneen type castingin uhriksi, sillä pääosin elokuvat olivat hänen tuottamiaan ja ohjaamiaan, joten valinnanvaraa olisi ollut. Eastwoodin ura on kuitenkin koostunut enimmäkseen suoraselkäisistä, jääräpäisten hahmojen esittämisestä ja tähän sopiikin, kuinkas ollakaan, Harry Callahanin suusta tullut lause: ”Man's gotta know his limitations.”


Murhapooli sisältää ainakin varsin hyvän yrityksen yhteiskunta- ja mediakriittisyydestä, joka toimii pääosin koska Harryn hahmoa on tähän asti pidetty yleisesti ns. dinosauruksena, ajastaan jäljessä olevana ja nyt muu maailma lähenee Harrya, vaikka tämä ei sitä toivokaan. Toteutuksessa on vain valitettavasti mukana hölmöjä ideoita, huonoja näyttelijöitä ja ajoittaista päälleliimatun oloista pintakriittisyyttä.
Ei hullumpi kuitenkaan.


Tähdet: ***
Murhapooli

...NOIR

4 kommenttia:

Seppo Lukkarinen kirjoitti...

Tuli tuosta mieleen, että alunperinhän Gran Torinon piti olla viimeinen Dirty-Harry, mutta syystä tai toisesta se olikin oma elokuvansa. Sinänsä harmi, koska Unforgiven oli mahtava lopetus Eastwoodin länkkäreille niin se olisi ollut hyvä "kuolema" sille viimeiselle ristiretkeläiselle.

...noir kirjoitti...

Minä itse näenkin Gran Torinon nimenomaan Harry Callahan-hahmon päätöksenä, juuri samaan tapaan kuin Armottoman hänen westernien pisteenä. Olen kuitenkin loppujen lopuksi tyytyväinen että Gran Torinon Walt on Walt, eikä Harry. Likaisia Harryja on kuitenkin jo viisi kappaletta ja oli parempi että sitä nimeä ei käytetä, vaan Gran Torino esitetään pikemmin vertauskuvana sen kaltaisille elokuville ja hahmoille.

Toivottavasti nyt emme joudu kokemaan sitä kauheutta, että joku menee ja uusintaversio Likaisen Harryn uudella, nuoremmalla näyttelijällä kun Eastwood ei ainakaan niitä tee.
Ajattele nyt,
Zac Efron is Dirty Harry.
Brr! Tuskaa.

Seppo Lukkarinen kirjoitti...

No, uusintaversioita tehtaillaan tällä hetkellä semmosella liukuhihnalla, etten olisi yllättynyt jos SIITÄKIN olisi tulossa uusintaversio. Ihan kauhea ajatus jo siinäkin mielessä, että nuo oikeat äijät on joko kuolleet tai sit hyvin iäkkäitä. Toki on esim. Bruce Willis mut siltäkin on tukka lähteny jo vuosikymmen sitten mutta silti pitää se peruukki laittaa joka toiseen leffaan. :/

...noir kirjoitti...

Nimenomaan Likaisen Harryn mahdollisesta remakesta on tullut kavereiden kanssa juteltua. En usko että mikään elokuva on turvassa uusintaversioinnilta, joten pitää koettaa muuten minimoida negatiiviset seikat. Toivottavaa toki olisi että uusintaversioinnin painotus olisi nimenomaan siinä että se olisi oikeasti uusi versio.
Puntaroimme kuitenkin sitä, että jos ja kun Likaisesta Harrysta tulee uusi filmatisointi, niin kuka muka voisi korvata Eastwoodin. Ajatellen sitä että Eastwood ei itsekään ollut rooliinsa ensimmäinen vaihtoehto, vaikka osoittautuikin sitten definitiiviseksi valinnaksi.
Kaikki mahdolliset nimet jotka tulivat mieleen, olivat joko kuolleita (minun valintani Lee Marvin) tai ainakin Hollywoodkäsityksen mukaan niin vanhoja että heitä ei ainakaan valittaisi.
Jos Michael Madsen saisi elämänsä kondikseen, niin hän olisi sen kaltainen henkilö jonka pakon edessä voisin valita Harryksi. Mutta siihen pistettäisiin kuitenkin enemmän massayleisöön vetoava stara, tyyliin Johnny Depp (mitenkään väheksymättä hänen lahjojaan.)

On kuitenkin sellaisia elokuvia joista ei koskaan, EI KOSKAAN tulisi tehdä uusintaversioita ja Likainen Harry kuuluu siihen sarjaan.
Siitäkin huolimatta että samankaltaisia elokuvia tehdään edelleen, niin johonkin olisi toivottavaa vetää raja.