Nyt on kyllä myönnettävä suoraan, että tämän elokuvan näyttelijät ja muut tekijät Michael Winslowta lukuunottamatta ovat minulle tyystin tuntemattomia. Kenenkään kasvotkaan eivät näytä niin tutuilta, että uskaltaisin muistella tuon olleen siinä ja hänen tässä. Toki kun tekijöiden filmografioita availee niin sieltä löytyy tuttuja tv-sarjoja ja elokuvia, mutta siltikin tämän elokuvan kohdalla lyödään tyhjää.
Ja jos eivät tekijät herätä mielikuvia aiemmin mainittua Winslowta lukuunottamatta, niin eipä tämä "4 viikkoa elokuvateattereiden listaykkösenä" ollut elokuva itsekään kuulosta tutulta, mutta on ollut ilmeisesti edes jonkinlainen hitti ohittaessaan jenkkilistalla 007 Vaaran Vyöhykkeellä-elokuvan ja saatuaan jatko-osan jossa on mukana itse DAVID HASSELHOFF! No huh huh.
Olemme lännenelokuvan kuvauspaikalla jossa...
Siis voi Luoja kuinka huono dubbaus tässä on. Ääni kuuluu suurimmaksi osaksi silloin kun roolihahmot pitävät suutaan kiinni ja silloin kun huulet liikkuvat voi olla varma etteivät he ääniraidasta huolimatta ole puhuneet englantia, vaan oletettavasti saksaa joka on elokuvan tuotantomaa. Erityisen hauskaa tälläisessä huonosti dubatussa elokuvassa on se, että yksi elokuvan päähahmoista on näyttelijä joka on nimenomaan tehnyt itsensä tutuksi erilaisten äänten toteuttamisella.
No kuitenkin.
Olemme lännenelokuvan kuvauspaikalla jossa kuvaukset menevät pieleen huonon näyttelijävalinnan vuoksi, joten tietenkin huonon näyttelijän vuoksi elokuvan äänitehosteista huolehtiva Walker (Michael Winslow), jonkinlainen tuottaja Schmidgruber (Helmut Fischer) ja itse surkea näyttelijä Ricky (Thomas Gottschalk) saavat kenkää elokuvanteosta.
Walker, Schmidgruber ja Ricky auttavat tienposkeen jumiutunutta Rosia (Dey Young) ja kolmikon kukin jäsen ihastuu neitoon. Seuraavaksi menemme pitsalle ja kaselemme kuinka pojat koettavat tehdä Rosiin vaikutusta. Eli kun toinen antaa neidille ruusun, niin toinen antaa maljakon.
Rahattomat herrat majoittuvat tyhjillään olevaan kerrostaloasuntoon ja kun paikalle on saapumassa uusi asukas, ääntelee Walker remonttimeteliä ja säikäyttää sillä mahdolliset kiusantekijät pois. Liikkeistä päätellen kameramies meinaa kompastua. Ei kun nyt tiedän, hahaha. Kamera on hississä kuvaamassa päähenkilöitä ja joka kerroksen kohdalla kuva tärisee, joten ilmeisesti kameran kiinnitys ei vain ole kovinkaan tukeva.
Kolmikko hengailee dokaamassa Rosin luona ja he tekevät yhteisen päätöksen etteivät koeta toisiltaan salaa pokata Rosia ja Nilssonin Without You soi taatusti jo kolmatta kertaa vaikka elokuvaa on kulunut vasta alle 30 minuuttia, mutta sen tahtiin on hyvä tanssia intiimisti neljän henkilön kesken.
Pojat ovat työpaikan tarpeessa ja sellainen löytyy Schmidgruberin entiseltä työpaikalta, hotellilta jonne ryhmämme pääsee apupojiksi. Poikien huone on sekaisin ja sieltä löytyvät likaiset lenkkarit. Olenko minä todellakin katsomassa elokuvaa jonka englanninkielinen nimi on 3 Crazy Jerks ja sitten elokuvan huumori on sitä, että päähenkilö nuuhkaisee likaisia lenkkareita, heittää ne ikkunasta todeten niiden haisevan juustolta? Todella kreisiä.
Walker pukeutuu Tina Turneriksi ja vikittelee hotellin kokkia, ja kun kokki vierailee saniteettitiloissa lavastaa Walker tappelun ääniä ja varastaa kokin viinat. Öö, okei. Kokki saa selville että se oli Walker joka teki kiusaa ja hän päättää kostaa varastamalla hotellin johtajalta ruman patsaan ja viemällä sen ystävystemme huoneistoon löydettäväksi. Kesken lavastuksen huoneiston parveke räjähtää jostain syystä ja lavastus menee pieleen.
Seuraavana päivänä Ricky, Walker ja Schmidgruber saavat Rosilta kirjeen jossa hän kertoo olevansa raskaana, Without You soi ja herrat uskovat kukin olevansa lapsen isä, tai jonkun muun heistä olevan isä. Sitten Without You soi uudestaan.
Kolmikkomme lähtee Rosin luo selvittämään kuka isä on, mutta Rosilla ei ole hajuakaan kenen siemen siellä itää. Rosi kertoo ettei ole harrastanut muiden kanssa seksuaalista kanssakäymistä ja on mahdollista ettei hän ole harrastanut sitä Walkerin, Rickyn, saati sitten Schmidgruberinkaan kanssa. Olihan heidän yhteinen yö viinan ja Nilssonin katkuinen, joten tiedä sitten vaikka pyhä henki olisi raskauttanut Rosin.
Pojat tulevat siihen tulokseen, että heidän velvollisuutensa on huolehtia syntyvän lapsen tulevaisuudesta rahalisesti, joten sitä varten he kehittävät pahanhajuisen hengityksen paljastamislaitteen, joka on pari kierrepilliä jotka sidotaan kasvoille. Sitten vieraillaan erilaisissa naamiaisasuissa paikallisessa apteekissa kyselemässä onko heillä myydä tuota laitetta ja koska vastaus on ei, mutta kysyntää muka löytyy niin sitten Ricky voikin mennä apteekkiin myymään laitetta. Siispä tällä tavoin hankitaan hieman rahaa ja sekin näyttää kuluvan yhden pehmolelun ostamiseen. Hyvä on, on se sentään aika iso lelu.
Rosi syö suolakurkkua ja Without You soi.
Pieni tauko ja Without You soi taas, ja taas. Okei, onhan tuo hieno laulelma, mutta tämä on kuin kuuntelisi kokoelmalevyä jossa on vain yksi biisi ja se käy aika nopeasti tylsäksi. Ja minä sentään kerran äänitin 60 minuutin kasetin molemmat puolet täyteen Edelweissin Starship Edelweiss-kappaletta.
Walker meinaa epähuomiossa varastaa helistimen ja sen seurauksena päätyy saamaan päälle 10 000 dollarin sakot maksettavakseen, mutta onneksi poliisi on ilmoittanut maksavansa aluetta kiusaavan itsensäpaljastelijan kiinniotosta 10 000 dollaria. Siispä Ricky saa teeskennellä olevansa pahamainen itsensäpaljastelija ja siten asia olisi hoidossa, mutta poliisipa ei mene lankaan.
Without You.
Pojat osallistuvat venekilpailuun hankkiakseen rahaa tällä tavoin. Ei onnistu.
Seuraavaksi herrat voittavat vahingossa rahaa kasinolla ja Rosi synnyttää.
Sairaalassa ilmenee, että Rosi synnyttää kolme vekaraa ja jokaisen isä on eri henkilö, ja täten kaikki kolmikostamme ovat kukin isä.
Without You.
Yleensä huonojen komedioiden ongelma on siinä, että vitsit ovat kehnoja, mutta jos ajatellaan vaikkapa tuota aiemmin arvostelemaani Lääkäriopistoa niin jopa siinä sentään oli vitsejä. Äärimmäisen huonoja kenties , mutta jopa Lääkäriopistokin sisälsi yrityksiä vitsailla, kun taas Superhujarit on tyystin huumorivapaa elokuva. Ihan oikeasti, se kengänhaistelukohtaus taisi olla elokuvan ainoa vitsiksi tarkoitettu osuus.
Vuosi 1987 on varmasti ollut (tuskin kuitenkaan) todella tylsä komedian suhteen jos tämä on kerran päätynyt minkään muun kuin tappolistan ykköseksi.
Ainoa vähänkin hauska asia elokuvassa on se äärimmäisen huonossa synkassa oleva dubbaus, mutta sekin menettää parissa minuutissa viehättävyytensä.
Edes Michael Winslown ääniakrobatiaa ei suuremmin hyödynnetä. Pari vinkaisua ja sillä selvä. Muutoin hän ei ole näyttelijänä kovinkaan kiintoisa, mutta ainakin edes häivähdyksen mielenkiintoisempi kuin elokuvan muut tähdet jotka tosin todistavat, että tähden valo on vain osoitus kuolemasta, joka sekin on tämän elokuvan katselua idealiimpi tila.
Tähdet: ~
Superhuijarit
...NOIR
2 kommenttia:
Kerran tämän elokuvan nähnyt (ja jatko-osan myös (jatko-osassa on jonkinasteista sci-fiä kun on siirtymälaitteet ja kaikki), jatko-osassa on hieno teemakappale Thinkmaniltä muuten) joka tosin oli Saksa-versio jossa näytti siltä että Michael Winslow oli ainoa joka puhui vuorosanansa Englanniksi, muut Saksaksi. Juoni oli selvillä jotenkin mutta dialogi ilman käännöksiä = mitä hittoa kaiken tapahtumien keskellä. Thomas Gottschalk oli tuttu nimi sillä oli tullut tutustuttua Saksan Bud Spenceriin ja Terence Hilliin, Mike Grügeriin ja Gottschalkiin, jotka ovat tehtailleetkin sitten Saksassa suosittua kamaa. Kaikkea heiltä ei ole meilläpäin julkaistukaan. Herrojen Piratensender Powerplay on mainiota sekoilua (löytyy Saksa-levynä itseltä) ja jonka alkuperäinen versio kannattaa katsoa. Videojulkaisuissa musiikkien kanssa lisenssointihäikkää. Tosin alkuperäinen versiokin on MCP:n toimesta ulkona. Tulipa tästäkin pitkä ja ehkä sekava rant.
Kakkosessa näyttäisi olevan mukana David Hasselhoff ja se jo itsessään on silkkaa science fictionia.
Lähetä kommentti