Näyttääkö tutulta.
Sitähän minäkin.
Takakannen juonikuvauksessa tehdään hieno huomio:
”Evelyn menettää järkensä ja muuttuu verenjanoiseksi murhaajaksi. Houreissaan hän kulkee hotellihuoneesta toiseen ja murhaa vieraita kirveellä, jäähakulla, mitä vain hänen käteensä sattuukin! Evelyn paljastuu murhaajaksi.”
Hahaha! Hyvä luoja sentään. Evelyn siis muuttuu verenjanoiseksi murhaajaksi ja vieläpä paljastuu murhaajaksi. Enpä olisi tuota arvannut.
Niin ja elokuva on tietenkin tehty jo 1983 ilman massacre-sanaa, mutta julkaistu tuunatulla nimellään vasta 1986 slasherbuumin ollessa kukkeimmillaan. Se jos mikä on laadun tae.
Arkansas 80-luvun alussa ja juuri kolme edellistä vuottaan pöpilässä viettänyt Evelyn (Anna Chappell) on kitkemässä rikkaruohoja motellinsa pihalta, kun hänen tyttärensä Lori (Jill King) on sisällä leikkimässä paholaisen esiinmanaamista. Öö, okei. Evelyn saapuu sisälle taloon ja huomaa tyttärensä paholaisleikit. Toruttuaan tytärtään Evelyn vahingossa hakkaa hänet sirpillä hengiltä.
Evelyn soittaa sheriffin paikalle ja kertoo sattuneen puutarhaonnettomuuden jossa Lori meni kuolemaan. Sheriffi (James Bradford) epäilee pöpinä tunnetulla Evelynillä olevan jotain tekemistä Lorin kuoleman kanssa, mutta ei tee asialle sen suurempia tutkimuksia kuin kävelee tirkistelemässä ikkunasta sisään.
Evelyn, joka oikeasti tuntuu olevan pahoillaan ja hämillään tyttärensä kuolemasta, kuulee ääniä joissa häntä syytetään hulluksi.
Niin ja se Evelynin talo ei sitten muistuta laisinkaan Norman Batesin kotitaloa ja motelli on joukko toisistaan erillisiä pikkuisiä mökkejä. Psykosta muistuttaa kuitenkin interiööri täytettyine eläimineen, mutta senkin saatan yhdistää enemmän hakemalla hakemisen kautta kuin oikealla yhteydellä. No kuitenkin, kolkkoa pianonpimputusta, kynttilävaloa, ukkosta ja mökit täyttyvät asukkaista. On vanhempi musta mies, on nuori pari (miehellä on stetson!), on nuoria tyttöjä ja pitkäaikainen asukki, Evelynin ystävä pastori Bill (Bill Thurman.)
Evelyn kantaa pussissa käärmettä ja vie sen maanalaista käytävää pitkin yhteen motellihuoneista, juuri siihen samaiseen jonne nuoripari asettuu. Pariskunta aloittaa lemmenleikit ja toisaalla aiemmin mainitut tytöt jäävät sateen yllättämiksi ja sitä kautta katsojat näkevät heidän tissinsä. Tytöt pääsevät ohikukevan jupin kyytiin ja yhdessä he päätyvät Evelynin motellille. Sillä aikaa lempivän pariskunnan kimppuun hyökkää Evelynin paikalle tuoma matelija. Käärme puree stetsonmiestä.
Salama iskee puun nurin ja se kaatuu ilmeisesti alueen ainoan tien päälle, joten motellilla olevat ovat sopivasti jumissa siellä. Stetsonmiehen vaimo koettaa saada apua miehelleen ja juppi soittaa sheriffille, mutta ei saa häntä kiinni. Evelyn päästää joihinkin motellihuoneisiin rottia. Siis mitä hittoa, onko kyseessä mielenvikainen murhaaja vaiko joku Jackass-porukasta?
Juppi ja tytöt aloittavat dokaamisen. Toisessa huoneessa stetsonmies riutuu kivusta. Muualla Evelyn kuulee ääniä, lukee jotain maniac editionia raamatusta ja leikkii nukella. Evelynilla on torakoita.
Evelyn päästää torakat mustan miehen huoneeseen, mies sanoo ”pahuksen torakat” ja ravistaa ne lattialle. Öö, okei.
Evelyn kuulee kuolleen tyttärensä äänen toteamassa, että vieraat tietävät Evelynin olevan pöpi ja tästä syystä heidät tulisi tappaa. Evelyn ottaa sirppinsä ja lähtee liikkeelle.
Toisaalla sheriffi on saanut viestin käärmeenpuremasta, mutta koska ei saa yhteyttä motellille päättää hän lähteä ihan fyysisesti paikan päälle. Ekö hänen olisi pitänyt mennä sinne joka tapauksessa?
Evelyn hyödyntää tunneleitaan ja käy huoneessa jossa aikaansa kuluttavat juppi ja tytöt. Toisen tytön harrastaessa haureutta jupin kanssa, toinen tyttö on vessassa ja hänet Evelyn tappaa muiden huomaamatta. Juppi ja tyttö ihmettelevät missä toinen tyttö on ja hämmästyvät kun vessassa on verta, mutta ei ruumista. Evelyn vei tytön mukanaan. Juppi lähtee hakemaan apua ja varoittamaan muita motellin asukkaita.
Evelyn ilmaantuu Billin huoneeseen ja lyö häntä sirpillä. Elokuvaan tyyliin sopivasti Billin kääntyessä kohti kameraa, paljastuu että sirppi on rinnassa kiinni väärinpäin verrattuna lyöntiasentoon.
Musta mies,,, hyvä on, Crewshaw (Major Brock) huomaa huoneessaan lattialuukun ja päättelee samanlaisen olevan myös muissa huoneissa. Siipä Crewshaw käy naulaamassa niitä umpeen. Crewshaw toteaa heti Evelynin olevan alueen ongelmista vastaava ja yhdessä jupin kanssa he lähtevät etsimään häntä. Näemme tietenkin huoneen täynnä nukkeja, sillä mikäpä muu olisi paras osoitus mielenvikaisuudesta kuin huone täynnä nukkeja.
Kaikki salaovet lukitaan, joten oletus on että Evelyn on jäänyt tunneleihinsa jumiin, mutta Evelyn onkin piilossa stetsonmiehen huoneessa ja tappaa sirpillään sekä stetsonmiehen, että hänen puolisonsa.
Toisaalla sheriffin ajomatka on katkennut tielle kaatuneeseen puuhuun ja hän jatkaa matkaansa kävellen.
Crewshaw sirpitetään.
Elossa ovat siis se toinen tyttökaksikon tytöistä ja juppi. Niin ja tietenkin Evelyn itse, sekä juuri paikalle saapuva sheriffi.
Vähän aikaa haahuillaan ympäriinsä, päivä valkenee ja sheriffi sanoo tytölle ja jupille, että hän voi antaa heille kyydin kaupunkiin (jupin autolla.) He ajavat kaatuneen puun luokse ja vaihtavat sheriffin autoon, sutivat hetken paikoillaan ja ajavat pois.
Häh? He saapuvat Evelynin motellille ja on yö. Mitä? Ja mitä tapahtui Evelynille? Pakko kelata taaksepäin. Ai kato, sheriffi ampui Evelynin. Okei ja ilmeisesti lopussa he olivat kuitenkin ajamassa poispäin ja kuvasommittelu vain antoi ymmärtää heidän olevan saapumassa motellille. Mutta miksi motellin kyltti olisi jossain hevonkuusessa eikä motellin luona ja miksi oli yht'äkkiä yö kun juuri aamu juuri valkeni?
Tämä oli huono elokuva, mutta senhän te jo osasittekin päätellä.
Positiivista elokuvassa oli se, että se antoi hetken aikaa alkupuolella ymmärtää, että Evelyn olisi oikeasti sairas sellaisessa hoidettavissa olevalla tavalla, eikä perushullu elokuvasaksimiekkamurhaaja johon ainoa hoitokeino on lyijymyrkytys. Sitten elokuvassa kuitenkin osoitetaan, ettei Evelyn ole vain kuulemiensa äänien johdateltava sätkynukke, vaan on 24 hour pöpi people.
Toinen positiivinen asia johtuu todennäköisesti vahingosta. Elokuvan päätarina kun sijoittuu suljetulle alueelle ja öiseen aikaan, ja vieläpä myrskyisään ilmastoon, niin oli oikeastaan toimivaa kuinka elokuvan valaistus oli vajavaista ja hellyyttävän kömpelöä. Syy valaistuksen rumuuteen johtui mitä suurimmalla todennäköisyydella kykyjen puutteesta, mutta ei haittaa sillä se oli elokuvan onnistuneimpia seikkoja.
On sääli että elokuvassa on paljon enemmän epäonnistuneita seikkoja,,, paljon enemmän.
Tai ei se oikeastaan ole sääli, sillä tarinallisesti tämä oli niin peruskauraa, ettei sitä osaisi kaivata missään vaiheessa elämäänsä, oli se sitten olemassa taikka ei.
Näyttelijät ovat huonoja. Ei, anteeksi, tarkoitin siis Huonoja.
Oli tunnetila mikä tahansa niin kaikki elokuvan näyttelijät esiintyvät kuin he lukisivat kaiken paperista, tai koettaisivat vain muistella mikä seuraava repliikki on. Vaihtoehtoisesti jos he eivät ole miettivän oloisia patsaita, ovat he samanlaisessa olotilassa kuin luokan edessä hätäpäissään kohta alkavaan kokeeseen lukevat opiskelijat. Eli molemmissa tapauksissa ollaan aivan tietämättömiä ympäröivästä tilanteesta ja koetetaan muistaa jotain joka ei taatusti pysy päässä nanosekuntia kauempaa.
Oletan ilman parempaa tietoa, että tässä elokuvassa on pyritty tekemään eräänlainen käänteinen Hitchcockin Psyko, siten että nyt äiti on se murhaaja joka kuulee lapsensa äänen eikä toisinpäin. Tyylilajiksi on vain otettu 80-luvun alkupuolella kovaan vauhtiin lähtenyt slasherbuumi kaikenmaailman juhlapäivä-, pensasmurhaajilla, mutta tämä äitimurhaaja-aihe toimi onnistuneemmin ensimmäisessä Friday the 13th-elokuvassa ja aikansa työkalumurhaajille Mountain Top Motel häviää näyttävyydessä kuin Senegalin jääkiekkojuokkue Tsekeille. Lähtökohdat on kuitenkin selvästi nähtävissä, toteutus vain noudattelee aivan liikaa kyvyttömien ihmisten kaltaisten olentojen halua rahastaa aikansa pop-jutulla.
Ei pelota, ei näytä hyvältä, ei kuulosta hyvältä ja niin, missä olivat ne kirveet ja jäähakut?
Tähdet: *
Mountain Top Motel
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti