Joten jonkinlaista innostusta elokuvan traileri aiheutti, vaikkakaan ei siinä määrin ettäkö olisin oikein ollut halukas menemään teatteriin saakka kyseisen elokuvan vuoksi, saati että olisin ensimmäisten joukossa haalinut elokuvan kokoelmiini (joista iso osa päätynee piakkoin kirpputorille.)
No, millainen Planeetta 51 sitten oikein lopulta oli?
Ensinnäkin on todettava, etten oikein pitänyt elokuvan aloituksesta. Sinänsä kyseessä on ihan hassu idea mutta se vie tehon myöhemmältä paljastukselta. Alussa nimittäin kuvataan jonkinlaisessa 50-lukuisessa hengessä eräänlaista Uhkavaatimus Maalle-kunnianosoitusta jossa avaruusolentojen luokse saapuu toinen avaruusolento ja juttu paljastuu elokuvaksi jota avaruusolennot katsovat. Okei, idea on ihan hauska, mutta mielestäni elokuvan tärkeämpi idea on se kuinka ihminen huomaa saapuneensa asutetulle planeetalle jonka avaruusolennot ovat samanlaisia kuin ihmiset ja he pitävät tätä ihmistä vaarallisena ”avaruusolentona.” Nyt kun jo heti alussa tuon planeetan, eli Planeetta 51:n asukkaat näytetään, niin heistä ja heidän luonteestaan ei jaksa myöhemmin yllättyä ja innostua aiheen vaatimalla tavalla. Tämä tosin johtuu trailerissa painotetusta ideasta, joten pienen asennoitumismuutoksen jälkeen se ei kauaa vaivaa.
Planeetta 51 on aiemmin mainitun 50-lukulainen Maa, mutta myös samalla nykyaikainen ja tulevaisuudellinen. Eräänlaista retrofuturismia siis. Tieteellisten huippusaavusten myötä ollaan selvitetty, että universumi on ainakin 800 kilometriä laaja ja tähtiä on vähintään 1000 kappaletta Ja toki aikansa suosituin tieteiselokuvasarja kertoo sattumalta hieman ihmisiä muistuttavista Ihminoideista valloittamassa planeettoja
Lem (Justin Long) on juuri saanut työpaikan Glipforgin kaupungin tiedekeskuksesta ja avaruuden ihmeistä innokas poika pääseekin osalliseksi noista ihmeistä kun takapihalle laskeutuu ihmisastronautti (Dwayne Johnson) Charles Baker.
Charles luulee planeettaa asumattomaksi, mutta saa todeta olleensa väärässä huomatessaan grillaavat avaruusolennot, Alienin kaltaisen koiran ja kumiankan. Mies pakenee hädissään ja kohta koko kaupunki on hälytystilassa avaruuden muukalaisen hyökkäyksen vuoksi. Charles piiloutuu tiedekeskukseen jossa törmää Lemiin ja pian Charlesin pelkotilat ovat poissaan ja miehen egoistisuus nousee pinnalle.
Charles kertoo että hänellä on 74 tuntia aikaa palata kiertoradalla olevalle alukselleen, ennen kuin sen automatisoidut toiminnot käynnistävät paluumatkan Maahan, oli mies kyydissä sitten tai ei. Alta aikayksikön Lem uskoo Charlesin olevan vaaraton ja suostuu auttamaan häntä pääsemään alukselleen. Ongelmana on vain se, että Charlesin laskeutumismoduuli on armeijan hallussa ja tilannetta johtava kenraali Grawl (Gary Oldman) ei ole kaikkein muukalaisystävällisin olento.
Toisaalla Charlesia etsii hänen matkakumppaninsa, hieman Wall-E-mäinen Rover-luotain. Siinä missä se Alien-koira on,,, öö,,, koira, niin Rover on myöskin käyttäytymiseltään eräänlainen koira.
Kenraali Grawlin ja muiden kaupunkilaisten muukalaisfobioita kasvattelee hullu tiedemies Kipple (John Cleese) joka intoilee ajatuksesta päästä leikkelemään Charlesia ja siksi keksii päästään juttuja ihmisten vaarallisuudesta. Kipple mm. kertoo Charlesin jättämän Twix-kääreen olevan uhkavaatimus Planeetta 51:n asukkaille.
Uutistoimittajat saavat vihiä Charlesista ja pääsevät kuvaamaan häntä salaa kun hän imitoi tunnettuja elokuvia Tähtien Sodasta Terminator kakkoseen ja asiayhteydestä irroitetut ”hasta la vista”-repliikit saavat Charlesin vaikuttamaan juuri niin vaaralliselta kuin muukalaisvastainen propaganda on saanut asukkaille uskoteltua. Rover jää vangiksi, mutta Charles pääsee pakenemaan Lemin kanssa
Kaverukset riitelevät koska Lemin silmissä Charlesin auttaminen on pilannut hänen maineensa ja elämänsä, kun taas Charles turhautuu kotiinpaluun mahdottomuudesta. Kauaa tätä kinastelua ei kuitenkaan kestä. Mikä tuntuu olevan aika tyypillistä tälle elokuvalle, että kaikki asiat ratkotaan hieman liian nopeasti niiden kasvatukseen nähden. Mitäpä tuosta.
Nyt pitäisi löytää Rover, mutta miten liikkua turvallisesti kaupungilla? No osallistumalla tuoreimman Ihminoidit-elokuvan yhteydessä järjestettävään naamiaisasukilpailuun johon Charlesin astronauttipuku on omiaan. Rover pakenee armeijalta, päätyy uudelleen kiinniotetuksi ja samassa yhteydessä Charles jää kenraali Grawlin vangiksi.
Charles viedään tutkittavaksi Tukikohta yhdeksään ja toisaalla Rover pääsee jälleen pakenemaan. Roverin avulla Lem ja hänen ystävänsä Eckle (Freddie Benedict), Skiff (Seann William Scott), kuten myös Lemin ihastuksen kohde Neera (Jessica Biel) lähtevät pelastamaan Charlesia.
Lem kumppaneineen tunkeutuu Tukikohta yhdeksään ja vapauttavat Charlesin leikkauspöydältä, mutta vielä on päästävä ulos koko paikasta ennen kuin kenraali Grawl toteuttaa uhkauksensa käynnistää tukikohdan itsetuhon.
Lem pitää puolustuspuheen siitä kuinka erilaisuutta tulee ymmärtää ja käynnistää itse tukikohdan itsetuhon päästäkseen eroon sotilaista. Charles, Lem ja ystävykset astuvat tukikohtaan vietyyn laskeutumismoduuliin ja lentävät turvaan. Samalla pelastetaan räjähdyksessä tajuntansa menettänyt kenraali Grawl. Kiertoradalle saapuneet kaverukset ihmettelevät avaruuden laajuutta ja samalla tietenkin myös kenraali Grawl ymmärtää ettei Charlesia tarvitse pelätä.
Planeetta 51:n asukkaat palautetaan sinne, hyvästellään ja Charles saa palata turvassa kotiinsa. Rover jää Skiffin seuraksi.
Charlesin lentäessä pois näemme, että Alien-koira on aluksessa salamatkustajana.
Alussa annoin ehkä ymmärtää elokuvan olleen jonkinlainen pettymys koska en oikein pitänyt sen tavasta aloittaa tarina, mikä ei nyt oikein pidä paikkaansa. Toki olin hieman pettynyt siihen kuinka Planeetta 51:n asukkaat paljastetaan samantien, koska olin trailerin perusteella olettanut sen olevan eräänalainen yllätys katsojalle mitä se ei tuon vuoksi sitten olekaan. Elokuva kuitenkin tempaa ihan hyvin mukaansa, joten aloitus ei minullekaan jäänyt masentavaksi kokemukseksi.
Elokuvan eräänlainen käänteinen E.T.-tarina jossa Planeetta 51:lle päätynyt ihminen on se avaruusolento jota hallitus jahtaa ja paikallinen nuori auttaa, on varsin otollinen lähtökohta esikuviaan parodioivalla scifikomedialle. Etenkin Futuramaa seuranneet tunnistavat Planeetta 51:n tavan sisällyttää tarinaansa hyvin suuren määrän scifielokuviin viittaavia vitsejä, jopa siinä määrin että alkuperän tunnistamisesta voisi kehittää juomapelin joka päihdyttää varsin nopeasti. Vastaavasti tuo mainitsemani Futurama on lähestulkoon jo esittänyt kaikki vitsit joita Planeetta 51:ssä esitetään, vain sillä erolla että Futuraman huumori esitetään tätä elokuvaa mustempana.
Erityisen mukavana seikkana Planeetta 51:ssä pidin sitä, että nämä tuon planeetan asukkaat eivät olleet mitään väkinäisen erilaisia ihmisiin verrattuna. Tarkoitan siis sitä, etteivät nämä hahmot esimerkiksi pukeudu mihinkään rinkuloihin ja pyramideihin, vaan ovat vihreästä ihostaan ja antennipäistään huolimatta ihan samanlaisia kuin ihmiset sekä ulkoisesti, että luonteiltaan. Siis toki on huomautettava, että kyseessä on 50-lukuun yhdistettävin klisein aitoja ”ihmisiä.” Ei kuitenkaan tarvitsisi paljoa muuttaa elokuvan miljööstä ja hahmoista, jotta kyseessä olisi vain perusihmiskomedia.
Planeetta 51 on varsin hauska elokuva jossa on kivoja vitsejä ja veikeä tarina hyödynnettävänään, mutta mitään uutta ja erilaista se ei oikeastaan tuo mukanaan. Sillä kuten jo mainitsin, niin Futurama on jo käytönnössä esittänyt kaikki tämän elokuvan vitsit ja tehnyt samat elokuvaviittaukset. Paitsi etten muista Futuramassa olleen aikamatkuslähtökohdastaan huolimatta pahemmin Paluu Tulevaisuuteen-viittauksia joita tässä elokuvassa on parikin varsin maittavaa sellaista. Ensinnäkin Glipfordin kaupungin keskusta muistuttaa Paluu Tulevaisuudessa ollutta kaupunkia, mutta tunnistettavampi viittaus on tietenkin tässä elokuvassa olevat ”Darth Vader from the planet Vulcan”-jutut.
Mutta vaikka Planeetta 51 onkin ihan hauska elokuva, niin siinä ei kuitenkaan ole mitään niin omaperäistä ettäkö se nousisi jo tehtyjen vastaavien elokuvien ja tv-sarjojen ylitse. Kunhan on vain mukava lisä kaiken muun yhteyteen.
Animaationsa suhteen Planeetta 51 on jo standardiksi nousseen tasaisen tyylikäs, mutta ei sen enempää.
Suosikkikohtaukseni muuten oli se kun Rover jonka päätehtävänä on tutkia mineraaleja, innostuu huomatessaan Planeetta 51:n sateen koostuvan kivistä.
Niin ja loppuun vielä yksi Futurama-maininta.
On hyvin vaikea olla tekemättä vertailuja tuohon mainioon tv-sarjaan kun Planeetta 51:n asukkaat muistuttavat liikaakin Kif Krokeria.
Ja on vielä lisäksi mainittava yksi seikka joka rupesi hieman kummastuttamaan minua. Tässäkin elokuvassa on paljon tunnettuja näyttelijöitä ääntelemässä. On Gary Oldman, John Cleese, Jessica Biel, etc. mutta edes hyvin tunnistettava John Cleese ei oikein kuulosta itseltään. Jotenkin oletan, että kun tunnettuja näyttelijöitä otetaan mukaan animaatioon, niin heidät valitaan koska halutaan tiettyjen hahmojen kuulostavan juuri heiltä. Jeremy Irons tai James Woods valitaan koska hahmon halutaan kuulostavan Jeremy Ironsilta tai James Woodsilta. Miksi siis John Cleese tai Gary Oldman muuntaisivat tuttua ääntään esimerkiksi tässä Planeetta 51:ssä? Toki ymmärrän että näyttelijä haluaa tuoda roolihahmoonsa oli se sitten piirretty tai ei oman näkemyksensä hänestä, mutta hei c'mon, miksi pirussa maksaa rekkakuormallinen pesetoja jollekin Jessica Bielille jos hän ei kuulosta Jessica Bieliltä (tosin hänen äänensä ei ole muutoinkaan kovin muistettava.) No mutta kuitenkin, jotenkin tuntuu tässä elokuvassa siltä että yksikään tunnettu näyttelijä ei oikeasti ole mukana siinä, koska heitä ei vain kuule.
Tähdet: ***
Planeetta 51
...NOIR
3 kommenttia:
Haha, pitääkin seuraavalla tämän leffan katsomiskerralla ottaa tuo juomapeli käyttöön... :D
Veikkaan että suomidubeilla elokuvan viihdyttävyydestä katoais vähintään puolet, joten sen kattomiseen ei hirveesti ole hinkuja.
Dwayne Johnson oli rooliinsa varsin osuva, tosin hauska huomio joltain keskustelupalstalta pompsahti muinoin esiin: miksi piirroshahmo on aina valkoihoinen vaikka ääni on tumman?
No jaa, yhtä hyvin olisi voinut kysyä, että miksi se hullu professori oli lyhyt kun John Cleese ei. (Vaivautunut hymynaama)
Tuosta tulikin mieleeni eräs Kellarin Kunkku-sarjassa ollut kohtaus jossa tummaihoinen Deacon miettii minkä halloweenpuvun ostaisi pojalleen ja koettaa keksiä sopivaa tummaa supersankaria. Hänen mieleensä juolahtaa Darth Vader koska mies pukeutuu mustaan ja ääni on James Earl Jonesin,,, mutta sitten kypärä otetaan pois ja hän paljastuu valkoiseksi mieheksi.
En usko että Dwayne Johnsonkaan ajattelee hahmon kohdalla tapahtuneen mitään syrjintää, koska tuo astronautti-hahmohan on aika pöljä sellaiseksi ja hän itsekin toteaa elokuvan aikana ettei tiedä mitään lentämisestä vaan on päässyt näin pitkälle ulkonäkönsä ansiosta. Joten kyseessä on varmastikin vain stereotyyppisellä sankarihahmolla leikittelyä, eikä siis varsinainen sankari jollainen haluaisi olla.
Minä pyrin aina katsomaan elokuvat alkuperäiskielillään, jo senkin takia että vaikka dubbaus olisi kuinka onnistunut niin tieto sen olemisesta väärä riittää häiritsemään. Vaikka todettakoon samaan syssyyn, että kaikenlaisia Pokemon-yliääniä lukuunottamatta suomidubbaus on varsinkin perinteistä piirrosanimaatio hyödyntävissä isommissa elokuvissa malliluokkaa. Tietokoneanimaatioissa, kuten oikeilla ihmisillä tehdyissä elokuvissa suomidubbaus on edelleen spagettiwesterniä.
^Hahaha, totta. Mutta eipä sitä koskaan voi tietää mistä yhteydestä joku keksii vetää koko- tai värirasismin esiin (tuo kyseinen heitto ei muuten ollutkaan keskustelupalstalta vaan leffatykki.comista, dementia)
Lähetä kommentti