Sysmä 1989 ja 15 vuotias Hevari... Ihan oikeasti, Hevari on päähenkilön nimi. No kuitenkin, Hevari (Ilmari Saarikoski) on paikkakunnan ainoa hevikulttuurin edustaja ja pinnallisen juro kaveri.
Seuraavaksi yläasteen riemuihin matkaava Kake (Ville Jokinen) on Hevarin paras ystävä, vaikka Hevari ei sitä myöntäisikään. Kake ihailee Hevaria tämän ns. erilaisuuden ja eräänlaisen kapinallisuuden vuoksi, vaikka Hevari itse tarjoaa Kakelle takaisin vain ylimielisyyttä ja näsäviisautta. Hevari kun on tyypillinen itseään muista poikkeavana pitävä teiniangstaaja joka turvautuu yltiömäiseen kiroiluun, nippelitiedoilla pätemiseen ja siihen ”mä en 'ttu välitä mitä te muut ajattelette”-mentaliteettiin. Periaatteessa hevimusiikilla ei ole roolihahmon luonteen kanssa mitään tekemistä, vaan yhtä hyvin kyseessä voisi olla Antti Tuisku-fani, tai Ill Divon kannattaja. Kyse on vain siitä, että tässä on itsensä mielestä Jumalan selän takana asuva teini joka uskoo ruohon olevan muualla vihreämpää ja kaikkien muiden olevan vain ymmärtämättömiä hänen tunteidensa kohdalla. Tokihan me kaikki olemme kokeneet vastaavan murrosiän jossain muodossa, Hevarin kohdalla se puretaan hevariudella.
Hengailessaan yöllä kaupungilla lajitovereidensa kera, Hevari istuu muista erillään ja saattaa teeskennellä olevan sinut ulkopuolisuuden kanssa, mutta oikeasti hän kaipaa laumasieluisuutta ja hyväksyntää. Ei hän oikeasti ole ulkopuolinen, sillä esimerkiksi kaverit kiusaavat leikkimielisesti häntä koska hän poikkeaa oletetuista normeista ja sitä tapahtuu aina silloinkin kun muksulla on erilaisempi nimi, kampaus tai lenkkitossut.
Yksi joukosta, Krisu (Oona Linnavuori) riitaantuu ystäviensä kanssa ja lähtee kotiin, ja Hevaria pyydetään kysymään josko Krisu nyt kuitenkin lähtisi kylän diskoon. Tyttöjä arkaileva Hevari tekee työtä käskettyä ja huomaa kohta makaavansa Krisun vierellä sängyssä toteamassa tykkäävänsä hänestä. Ota nyt se paita pois ja eka kerta on luvassa molemmille.
Seuraavaksi Hevari lähtee diskoon Krisun kanssa ja ennen niin myrtsin näköinen Hevari on yhtä hymyä. Sitten istutaan joukolla dokaamassa pihalla ja puntaroidaan lyhyesti mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hevari tuntee mustasukkaisuuden piston nähdessään Krisun juttelemassa toisen pojan kanssa ja luontainen ulkopuolisuuden suojakilpi nousee esille ajaen Krisun pois.
Humalatilan ja suuttumuksen vaikuttaessa järjenjuoksuun, ajautuu Hevari markasta leikkaamaan pätkän hiuksiaan ja kohta Hevari huomaa olevansa yksin. Kaverit lähtivät muihin bileisiin ja Krisu on ymmärrettävästi vihainen herralle, niinpä Hevari aloittaa tappelun yksikseen ja tulee heitetyksi ulos diskosta.
Yksin, niin kovin yksin.
Kake saapuu paikalle ja yhdessä Hevarin kanssa he kävelevät kotiin. Hiukan puhetta Metallicasta ja sitten kuunnellaan musiikkia. Mosh!
En ollut muksuna hevari, mutta kuten aiemmin totesin niin ei sillä ole juurikaan väliä.
Hevariin ja hänen elämäänsä on helppo samaistua, sillä samanlaisia hetkiä on varmasti itse kukin kokenut teini-iässään. Eka ihastuminen henkilöön joka ei tunne samoin sinua kohtaan, se että itsensä kuuntelema musiikki on vanhempien mielestä meteliä, virtsaaminen väärään paikkaan, sydänsurut, muka poikkeava ulkonäkö, etc. Niin kovin tuttua oli se sitten kyse baskerin pitämisestä ala-asteella, tai Duran Duranin kasetin viemisestä koulun levyraatiin. Kyseessä on henkilöstä tai paikkakunnasta riippumattoman tuttua tarinaa ja siten kovin elämänmakuista, johon Heavy Metalin 30 minuutin pituus on aivan riittävä.
Vastaavasti elokuvan pituus aiheuttaa lyhyydessään myös muutamia ongelmia. Emme esimerkiksi saa tietää itse Hevarista tai muista henkilöistä paljoakaan, joten monet luonteenpiirteet ja tilanteet jäävät peruskliseiksi. Tämä ei sinänsä ole järisyttävä ongelma kun elokuva kuitenkin tarinaltaan kertoo vain yhdestä päivästä, mutta samalla sitä kuitenkin miettii että miksi esimerkiksi Kake ihailee Hevaria kun Hevari käyttäytyy kuin ureapää häntä kohtaan. Jos Hevari on aina käyttäytynyt samoin Kakea kohtaan, niin tuskin Kake häntä ihailisi vaikka kuinka poikkeavan erikoisesta henkilöstä olisi kyse.
Tai oliko Krisu jo aiemmin ihastunut Hevariin, kun harvemmin sitä kuitenkaan ilman aivoja turruttavia aineita menee sänkyyn toisen kanssa vain koska hän sattuu olemaan samassa huoneessa. Näinkin tapahtuu, mutta kuitenkin.
Olisi ollut myös kiva tietää että missä vaiheessa Hevari tutustui hevikulttuuriin, kun kerran elokuva antaa ymmärtää hänen olleen olleen Sysmän ainoa hevari. Tämä tuo mieleen ne kaikki kirjeenvaihtoilmoitukset joissa joku teini tai nuorempi on suruissaan siitä kuinka hän tuntee olevansa Suomen ainoa Green Day/Tokio Hotel/Lady Gaga/Megadeth/etc.-fani, vaikka jo järki väittää todellisuuden olevan muuta. Toisaalta tokihan sitä itsekin tunsi muksuna olevansa ainoa joka piti siitä sun tästä, vaikka tuskin olikaan.
Tietenkin jos näihin ja muihin vastaaviin seikkoihin olisi tartuttu syvemmin, niin se olisi lisännyt elokuvan pituutta ja varmasti tämäkin elokuva yltää parhaimpaansa juuri tässä pituudessaan, joten suomme elokuvalle aukkonsa.
Tosin, yksi asia johon olisin todellakin toivonut saavani enemmän selvyyttä oli Kaken seksuaalinen suuntautuminen ja sen vaikutus ihastumissuhteeseen Hevarin kanssa. Hänen ihailunsa Hevaria kohtaan kun esitetään hyvinkin hyväilevänä ja välillä elokuvan esikuvaksi tuntuukin nousevan Velvet Goldmine. Sinänsä asialla ei ole mitään väliä, mutta jotenkin tuntuu siltä kuin jos elokuva olisi jatkunut vielä toiset 30 minuuttia, niin mukaan olisi tullut herkkä kohtaus jossa Kake koettaa Stonen tai Kreatorin tahtiin suudella Hevaria, joka vastaisi huulien kosketuksen jälkeen lyömällä Kakea ja huutamalla ”hyi helvetti!” Sillä tähän suuntaan Kaken osuus tuntui kulkevan. Seuraavaksi pienen välirikon ja Kaken syrjimisen jälkeen ystävykset voisivat paikata välinsä.
No, ehkä Kaken avulla tahdottiinkin tuoda mukaan teini-iän seksuaalinen turhautuminen.
Jos ei muuta niin ainakin Heavy Metal on mainio muistutus lapsuudesta, vaikka sitä ei olisikaan samalla tavoin elänyt. Elokuva ei ehkä yllä lähellekään omia suosikkeja, mutta muistuttaa siitä kuinka kingi olo oli kun sai uuden hihamerkin ommeltavaksi takkiin.
Tähdet: ***
Heavy Metal
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti