Et vai. No ei se mitään, sillä se tieto ei tainnut koskaan ulottua Suomeen saakka.
Varsin pätevästä sivuosanäyttelijästä ja hyvin isoissakin elokuvissa esiintyneestä (Heat, Strange Days, Natural Born Killers) Sizemoresta odotettiin The Relicin aikana A-luokan tähteä ja juuri nimenomaan The Relicin piti olla se elokuva joka viimein työntää miehen suosioon. Näin ei tapahtunut ja sittemmin Sizemoren maine on siirtynyt enemmän ja enemmän päihdeongelmien ja naisystävän hakkaamisen suuntaan, niin ja elokuvaan Zyzzyx Road.
Katsokaapa IMDb:stä kuinka monta elokuvaprojektia Sizemorella on tekeillä tänä kuluvana vuonna. Taitaa mies olla epätoivoisesti pikkurahan puutteessa (vrt. Michael Madsen.)
Elokuvan aluksi jotkut Sepulturan jäsenet veivaavat jossain päin Brasiliaa jotain kumman voodootanssia jonkun Indiana Jones-kloonin edessä. Öö, okei.
Indyklooni koettaa estää jonkin kontin kuljetuksen ja sitten siirrytäänkin Chicagoon jonne satamaan on saapunut laiva vailla miehistöä. Irtopäitä sieltä kyllä löytyy. No kuitenkin, tämä on tietenkin se laiva joka kuljetti tuota edellä mainittua salaperäistä konttia. Laivamysteeriä tutkimaan on saapunut poliisi Vincent D'Agosta (Tom Sizemore) ja elokuvassa todellakin on nyt kohtaus jossa pimeää aluetta tutkivat poliisit säikähtävät kameraa kohti hyppäävää kissaa.
Sitten siirrymmekin museoon jossa kehitysbiologi Margo Green (Penelope Ann Miller) kiukuttelee jäätyään ilman jotain tukirahaa. Laivassa olleet kontit sisälsivät rahtikirjojen mukaan museolle tarkoitettuja esineitä ja sinne ne myös toimitetaan, mutta (patarumpujen ääntä) yksi laatikoista onkin tyhjä!
Ilta tulee, Margo on jäänyt ylitöihin ja ilotupakkia poltteleva yövartija tapetaan jonkin mystisen hirviön toimesta. Aamulla poliisi saapuu paikalle tutkimaan yövartijan kuolemaa ja tätä kautta Vincent kohtaa Margon. Vincent yhdistää yövartijan kuoleman samantien aiempaan laivatapaukseen, sillä kuten siellä lillui irtopäitä niin myös on yövartijan pää revitty juurineen.
Museon johtoporras huolestuu siitä, ettei museota voida murhan vuoksi avata kun siellä olisi juuri sopivasti alkamaisillaan Brassikaman esittely. Jostain syystä Vincent kun pitää tärkeämpänä selvittää yövartijan kuolema, ennen kuin paikalle päästetään yleisöä tuijottamaan kiviesineitä.
Vincent on taikauskoinen, kun Margo puolestaan on skeptikko, heistä tulee siis pari.
Kuolinsyyntutkija toteaa irtopäiden aivo-osuuksista puuttuvan aivolisäkkeet ja hupsistakeikkaa siinäpä siis tuli esille se, mitä tuo mystinen hirviö kaipaa päistä ja miksi se repii ne irti.
Sitten seuraa niitä perinteisiä pelottavia vihjailuja. Tiedättehän niitä joissa jokin tuntuu seuraavan ja sitä mennään vessaan piiloon, jostain löytyy verijälkiä, kuuluu puuskutusta ja haukottelua, ei mutta hyvänen aika, sehän kuulostaa treffeiltä minun kanssani.
Selviää että se alussa näkynyt ja sittemmin kadonnut Indyklooni oli Brasiliassa tutkimassa ja etsimässä krääsää museolle, mutta senhän me jo tiesimme ilman kertomistakin.
Museon kellarissa notkuu joku raiskaajapummi jonka poliisit ampuvat ja Vincentin pomo on sitä mieltä, että nyt asia on ratkaistu lopullisesti. Vincent vastustaa museon avaamista sillä hän ei usko kuolleen raiskaajapummin olevan etsitty murhaaja, mutta niinpä vain museo avataan ja Brassinäyttely on juhlayleisölle avoin. Kai tiedätte mitä tästä seuraa.
Margo tutkii mitä lie dna-näytettä ja saa selville sen kuuluvan jollekin hyönteisliskolle ja tokihan kyseessä on mystinen hirviömme. Indyklooni oli löytänyt Brasiliasta jotain hormonikasveja, lähetti niitä Chicagoon, koetti estää niiden lähetyksen, kasveja söi jokin ötökkä joka kasvoi jättiläiseksi, ötökkö rupesi syömään aivoja löytääkseen kasvihormoneja.
Hetkinen! Hormonikasvi?
Samaan aikaan museo on täynnä juhlavieraita, ruumis putoaa katosta, valot sammuvat, ihmiset panikoivat, ovet sulkeutuvat ja hirviö-ötökkä rupeaa riehumaan. Ötökän nimi on Kothoga ja se on jonkinlainen liskokuningas, mutta ei kuitenkaan sukua Jim Morrisonille. Ötökkä näyttää hieman Zuulin ja Predatorin lemmenleikkien tulokselta.
Yhdellä kytällä on koirat nimeltä Castor ja Pollux. Onko kyseessä siis Face/Off-viittaus ja jos ei, niin onpas kyseessä suuri sattuma.
Sitten juostaan pakoon, huudetaan, muristaan ja Kothoga on äänestä päätellen astmaatikko.
Margo toteaa että koska kyseessä on lisko, niin suihkutetaan päälle jotain kylmää ja se lannistaa ötökän. Niin ja nyt se Kothoga onkin samalla myös se Indyklooni. Jukra!
Jaa-a, Margo näköjään räjäyttää Kothogan.
Muistan The Relicin olleen suht' suosittu elokuva julkaisuaikanaan ja moni tuntui sen katsoneen, joten mikään täydellinen floppi ei elokuva tainnut olla, mutta vastaavasti se ei ollut myöskään mikään jymymenestys. Kyseessä on varsin keskinkertainen säikyttelyelokuva jonka käänteet osaa ennustaa ilman kristallipalloakin.
Kaikkinainen toteutus efekteistä, ohjaukseen ja näyttelijätyöhön on ihan mukavaa, mutta ei missään vaiheessa järin muistettavaa. Kaikki on vain tyynellä merellä olevaa vaniljaisen keskiluokkaista okeita. Siispä elokuva ei tunnu suoranaiselta pettymykseltä, mutta jos sen aikana vierailee saniteettitiloissa, taikka jääkaapilla niin mieleen ei tule painaa kaukosäätimestä pause-näppäintä.
Siispä on helppo ymmärtää miksi Sizemoresta ei tullut tähteä tämän elokuvan ansiosta. Vaikka Sizemore ei ole niinkään huono tässä elokuvassa, niin hänen roolisuorituksensa noudattelee elokuvan muutoinkin tuttua keskitasoa, joten roolissa olisi voinut olla oikeastaan kuka tahansa muukin ja koska näin on, niin miksi kukaan olisikaan innostunut Sizemoresta tämän elokuvan vuoksi. The Relicin perusteella voikin todeta, että mitä Sizemoreen pääosanäyttelijänä tulee, niin hän on hyvä sivuosanäyttelijä ja miehen toistaiseksi parhain roolisuoritus lieneekin Natural Born Killersin luihu kyttä.
Yksi seikka jolla The Relicia aikoinaan mainostettiin oli Stan Winstonin hirviömaskeeraukset/-efektit, mutta kun koko leffa tapahtuu lähes yksinomaan pimeässä ja itse hirviöstäkin näytetään vain pieniä välähdyksiä niin odotuksiin ei vastattu kunnolla. Mielestäni on hyvä idea, että hirviötä pidetään piilossa ja näytetään vähissä määrin Alienin tapaan, mutta The Relicissa vallalla oleva pimeys on toteutettu enemmänkin Aliens Vs Predator Requiemin tapaan jossa mistään ei saa mitään selvää ja täten pimeässä olevasta hirviöstä ei jaksa innostua. Tämä on surku, sillä se hirviöefekti on kelvollinen toteutukseltaan, että ihan turhaan sitä piilotellaan katsojalta siinäkin vaiheessa kun sen olisi tarkoitus paljastua.
Ok-tason säikyttelyleffa, mutta eipä sen enempää.
Tähdet: **
The Relic – Tappava Kirous
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti