Salamurhaaja saa kunnian olla kolmas ja viimeinen Walker-elokuva tässä blogissa. Koska en usko että minulla on enempää Walkeria hyllyissäni.
Joten jos tulevaisuudessa kokoelmani kasvaa Walkerista, niin perun puheeni Salamurhaajan kunniasta olla viimeinen Walker.
Heti elokuvan aluksi näemme kuinka Cordell Walker (Chuck Norris) käy nöyryyttämässä kollegoitaan ammuskelukisoissa ja siihen riittää kunhan ammuskelee nopeasti ja tarkasti.
Seuraavaksi pääsemme varsinaiseen asiaan kun Cordell ja James Trivette (Clarence Gilyard Jr.) vapaaehtoistetaan suojelemaan senaattori Julian Knoxia (Ben Masters) ja Cordell tuntee jälleen mustasukkaisuutta kun huomaa että Knox vikittelee Alex Cahillia (Sheree Wilson.)
Toisaalla näemme kuinka kaupunkiin saapuu palkkatappaja Shelby Valentine (Jonathan Banks) jonka missiona on saada Knox hengiltä, sillä senaattoriparka sattuu vastustamaan aseita ja siitä kaikki eivät pidä. Joten Knoxin tilalle tarvitaan mukavan aivopesty tahdoton robottimarionettinukke, eli mahdollisesti Kokoomuslainen.
Kaupunkiin saapuu myös poliisilegendaksi luokiteltava ex-rajapoliisi Laredo Jake Boyd (Stuart Whitman), joka nyt vapaa-ajallaan harrastaa jonkinlaisia etsivähommia ja on nyt etsimässä jotakuta johon emme suuremmin kiinnitä huomiota, koska se on vain tekosyy saada Cordellin arvostama esikuva mukaan elokuvaan. Laredo vierailee jollain strippiklubilla ja sitä kautta pääsemme tilanteeseen jossa Cordell pääsee potkien pelastamaan Laredon kiukkuisilta portsareilta.
Välissä Shelby hankkii itselleen suhteen johonkin kauniiseen punapäähän, joten ilmeisesti hänen käsitykseensä palkkatappajan työstä ei kuulu suuremmin huomaamattomuus. Mistä esimerkkinä on aiemmin suoritettu asesepän murha, jonka jälkiä hän ei pahemmin viitsinyt siivota. Siispä Cordell löytää heti todisteita siitä että aseseppä oli valmistanut jollekin erikoislaatuisen äänenvaimentimen ja siitä päätellään alueella olevan palkkatappaja.
Cordell on huolissaan Laredosta joka vaikuttaa jotenkin erilaiselta kuin ennen, aivan kuin Laredo polttaisi kynttilöitä kaikistä päistä ja siltoja takanaan ja nopeuttaisi loppuaan minkä kerkiää. Laredo käy aika ajoin baaritappeluissa ja pelastamassa panttivankeja, ja kertoo Cordellille tulleensa etsimään Mitchell (Blue Deckert) nimistä miestä joka olisi aiemmin toisaalla tappanut jonkun nuoren poliisin. Cordell päättelee heti tämän Mitchellin liittyvän Mustat Pojat (Mustat Pojat?) nimiseen ammattitappajaryhmään joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Arvannette että Shelbyn palkkatappajuus liittyy samaiseen Mustat Pojat-ryhmään ja kohta Laredo ja Cordell ovat tappolistalla.
Kun Shelby huomaa Mitchellin olevan vaaratekijä Shelbyn missiolle, kohtaavat Mitchellin selkä ja puukko.
Shelby on omaksunut aiemmin tappamansa poliisin identiteetin ja sen turvin osallistuu samaiseen ammuskelukilpailuun jossa myös Cordell paukuttelee. Shelby on luonnollisestikin epäilyttävän tarkka ammuskelija, ja koska kukaan ei voi olla yhtä hyvä kuin Cordell, on asiassa jotain epäilyttävää.
Cordell kertoo senaattorille epäilyksistään tämän olevan salamurhan kohteena, mutta eihän senaattori sellaista usko sillä kuka muka haluaisi tappaa poliitikon.
Cordell ja Laredo aloittavat keskinäisen ratsastuskilpailun ja Laredo paljastaa vatsassaan sijaitsevan tappavan kasvaimen.
Alexille selviää että senaattori Knox himoitsee useampaa naista samaan aikaan ja sekös Alexia kiukuttaa.
Nyt Cordell ja Laredo saavat tietoonsa että Mitchell on kuollut, joten Laredon tehtävä on näemmä ohitse. Ja se Mitchellin tappama poliisi jonka vuoksi Laredo saapui paikalle, oli ollut Laredon poika.
Cordell saa tietoonsa että Shelby ei ole poliisi, joten Shelbyn täytyy olla se salamurhaaja ja murha tapahtunee seuraavissa ammuskelukisoissa. Laredo lähtee Cordellin seuraksi ja hyppää Shelbyn ampuman luodin tielle. Cordell potkii hieman Shelbya ja haluttu lopputulos varmistetaan westernhenkisellä kaksintaistelulla jossa Cordell sijoittaa luodin Shelbyn sisuksiin.
Laredo on innoissaan kun pääsee kuolemaan kuin mies. Cordell ymmärtää.
Mitäpä tästä voisi muuta sanoa kuin sen mitä sanoin edellisestäkin Walkerista.
”Mukana on tarvittava määrä toimintaa ja huumoria, muka yllättäviä paljastuksia ja se päälleliimattu opetus. Eli sitä mitä odottaakin.”
Ei siis mitään suurempaa valitettavaa.
Se on kuitenkin todettava, että yhdessä asiassa Salamurhaaja on aiempia Walkereita onnistuneempi. Nimittäin elokuvan pahista esittävä Jonathan Banks on aiempiin pääpahiksiin verrattuna huomattavasti uskottavamman oloinen esiintyjä. Ja hänen hahmonsa on edes hivenen syvempi kuin aiempien Walkereiden vastaavat. Toki tämä Shelby-hahmo on hyvin tyypillinen tämänkaltaisille tarinoille. Eli hän puhuu muka fiksuja, esiintyy harkitun rauhallisesti, mutta on samalla verenhimoinen psykopaatti joka uskoo omaan erinomaisuuteensa aivan liian vahvasti ja se aiheutuukin hänen kohtalokseen. Mutta pidin tästä ideasta että saavuttuaan kaupunkiin jossa hän aikoo suorittaa salamurhan, päätyy hän ensimmäiseksi suhteeseen paikallisen naisen kanssa. Vaikka Shelby pysyy selkeänä psykona koko ajan, niin tuo seikka inhimillisti häntä hieman. Ettei hän ollut aivan pelkästään tunteeton tappokone.
Salamurhaaja oli Walkerille tyypillisesti varsin viihdyttävä tekele, mutta ei mikään filmaattinen riemuvoitto.
Tähdet: ***
Salamurhaaja
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti